Jukka Lehtosaari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johan Arndt (Jukka) Lehtosaari (aik. Forsman, 15. tammikuuta 1889 Kärkölä – 2. syyskuuta 1939 Neuvostoliitto) oli suomalainen vasemmistopoliitikko, joka toimi muun muassa SDP:n kansanedustajana (1917) ja SKP:n johtotehtävissä. Lehtosaari työskenteli 1920-luvun lopulla opettajana Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopistossa (LVKY) ja vuodesta 1930 Kansainvälisen Lenin-koulun suomalaisella sektorilla.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asemamiehenä työskennellyt Lehtosaari aloitti poliittisen toimintansa sosiaalidemokraattien riveissä. Hän toimi SDP:n Uudenmaan piirin puhujana vuosina 1916–1917. Lehtosaari valittiin eduskuntaan vaaleissa 1917. Sisällissodan aikana hän palveli kansanvaltuuskunnan sihteerinä.[1] Paettuaan monien muiden punaisten tavoin Venäjälle Lehtosaari liittyi mukaan Suomen kommunistisen puolueen toimintaan.

Lehtosaari osallistui SKP:n perustavaan kokoukseen syksyllä 1918 ja hän työskenteli puolueen keskuskomitean työntekijänä 1918–1919. Toukokuussa 1919 Lehtosaari lähetettiin salaiseen työhön Suomeen. Hän siirtyi rajan yli yhdessä Otto-Wille Kuusisen kanssa. Lehtosaari jäi kuitenkin kiinni jo heinäkuun alussa ja hän sai pitkän vankeustuomion.[2]

Lehtosaari vapautui kesäkuussa 1926. Hän siirtyi tämän jälkeen takaisin Neuvostoliittoon ja aloitti syksyllä opinnot LVKY:n Lenin-kursseilla. Lehtosaari opiskeli kaksi vuotta LVKY:n saksankielisellä sektorilla ja siirtyi tämän jälkeen opettajan tehtäviin suomalaiselle osastolle.[3] Vuosina 1934–1937 Lehtosaari johti Lenin-koulun suomalaista sektoria. Hänet valittiin SKP:n puheenjohtajaksi Hannes Mäkisen jälkeen vuonna 1937.[4] Tammikuussa 1938 Lehtosaari kuitenkin pidätettiin. Hän sai viiden vuoden vankeustuomion, vaikka esimerkiksi Kuusinen epäili luottomiehensä syyllisyyttä. Lehtosaari menehtyi vankileirillä Molotovin alueella 2. syyskuuta 1939.[5]

Lehtosaari eli vuodesta 1930 "vakaassa liitossa" Elsa Utriaisen kanssa. Utriainen oli Kominternin puolalais-balttilaisen maasihteeristön referentti.[6]

Toimitustöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Punakaarti rintamalla : luokkasodan muistoja ; toimittanut J. Lehtosaari. Kirja, Leningrad 1929 (Kirja pdf-tiedostona Työväenliikkeen kirjasto, Digitaalinen arkisto)
  • Suomen kommunistinen puolue : puoluekokousten, konferenssien ja Keskuskomitean plenumien päätöksiä : 1. kokoelma. Kirja, Leningrad 1935
  • Suomen kommunistisen puolueen delegatsion Kominternin VII maailmankongressissa esittämät lausunnot : Suomen kommunistinen puolue taistelussa laajan yhteisrintaman luomiseksi fasismia ja sodanvaaraa vastaan proletaarisen vallankumouksen puolesta ; toim. Arvo Tuominen, Hannes Mäkinen, J. Lehtosaari. Kirja, Petroskoi 1935

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Friedrich Engels : Ludvig Feuerbach ja klassillisen filosofian loppu ; H. Dunckerin toimittaman teoksen Ludwig Feuerbach und der Ausgang der klassischen deutschen Philosophie saksankielisestä painoksesta suomentanut J. Lehtosaari. Kirja, Leningrad 1930

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Jukka Lehtosaari Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. ↑ Tauno Saarela: Suomalaisen kommunismin synty 1918–1923 (KSL 1996), s. 45, 132–133, 487, 520.
  3. ↑ Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi (SKS 2006), s. 105–110.
  4. ↑ Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi (SKS 2006), s. 108, 380.
  5. ↑ Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi (SKS 2006), s. 347, 380, 383.
  6. ↑ Joni Krekola: Stalinismin lyhyt kurssi (SKS 2006), s. 324.
Edeltäjä:
Hannes Mäkinen 		SKP:n puheenjohtaja
1937–1938 		Seuraaja:
Aimo Aaltonen (vuodesta 1944)
Kansainväliset
Kansalliset
Henkilöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jukka_Lehtosaari&oldid=22149684”