Jukataninkaklattaja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jukataninkaklattaja
Kaksi tarhalintua Kioton eläintarhassa Japanissa.
Kaksi tarhalintua Kioton eläintarhassa Japanissa.
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kanalinnut Galliformes
Heimo: Hokot Cracidae
Suku: Kaklattajat Ortalis
Laji: vetula
Kaksiosainen nimi
Ortalis vetula
(Wagler, 1830)
Levinneisyyskartta
Ortalis vetula-map.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Jukataninkaklattaja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Jukataninkaklattaja Commonsissa

Jukataninkaklattaja (Ortalis vetula) on keskiamerikkalainen kanalintu. Lajin nimesi ja kuvaili Johann Georg Wagler 1830. Lajin vanha nimi oli ruskosiipikaklattaja.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 46-60 cm ja paino noin 650 g. Höyhenpuku on pääosin ruskea, pitkähkö kaula ja pienehkö pää ovat ruskeat tai sinertävän tummat. Pitkä pyrstö on tumma ja siinä on kapea valkoinen kärki. Siivellä näkyy lennossa punertava kuvio. Koivet ovat pitkät. Kurkussa on paljas alue, joka soidinaikana muuttuu koiraalla puenertavaksi ja pullistuneeksi. Sukupuolet ovat muuten lähes samannäköiset. Lintu on arka ja liikkuu pääasiassa puiden latvustoissa, josta sen paljastaa aamuisin kuuluvat käheät huudot. Muita ääniä ovat korkeat vihellykset ja kaklatukset. Liikkuu parvissa, joissa on noin 15 yksilöä.

Kaklattajia on 12 lajia. Costa Ricassa elävä jukataninkaklattajapopulaatio on eristynyt ja jotkut tutkijat pitävät sitä eri lajina O. leucogastra.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikonlahden länsireunus Teksasin Rio Grandelta Jukatanin niemimaalle ja Costa Ricaan. Maailman populaation koko on 500 000–5 000 000 yksilöä. Laji on elinvoimainen. Se on paikkalintu.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Savannit ja pensaikot sekä puolikuivat metsät ja jokivarsien tiheiköt.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on rakennettu risuista ja ruohoista ja se sijaitsee yleensä matalalla puussa, joskus maassa. Munia on 2–4. Vain naaras hautoo ja haudonta kestää noin 25 päivää. Poikaset ovat pesäpakoisia ja lähtevät pesästä jo vuorokauden ikäisinä. Naaras, joskus molemmat emot, huolehtivat poikueesta joitakin päiviä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syö sekä puussa että maassa siemeniä, hedelmiä (muun muassa viikuna, palmut), tuoreita lehtiä ja kukkia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harrison, Colin & Greensmith, Alan 2002: Koko maailman linnut. – WSOY. Helsinki. ISBN 951-0-26896-8
  • Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto - Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8
  • Alderton, David & Barrett, Peter 2006: Birds of the World. – Southwater. China.
  • Kuva
  • Animals.jrank

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Ortalis vetula IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 27.3.2014. (englanniksi)