Juho Ritola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juho Ritola
Juho Ritola Haapavedellä 1902.
Juho Ritola Haapavedellä 1902.
Henkilötiedot
Koko nimi Johan Robert Ritola
Syntynyt4. joulukuuta 1871
Haapavesi
Kuollut26. toukokuuta 1959 (87 vuotta)
Haapavesi
Uran tiedot
Laji maastohiihtoView and modify data on Wikidata

Johan (Juho, Jussi) Robert Ritola (4. joulukuuta 1871 Haapavesi26. toukokuuta 1959 Haapavesi) oli aikakautensa tunnetuimpia hiihtäjiä.

Ritola hiihtäjänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juho Ritola oli hiihtäjäsukua, toinen suurhiihtäjä Aappo Luomajoki oli hänen sukulaisensa – Ritolan äidin serkku. Ritolan kerrotaan hiihtäneen ahkerasti 5-vuotiaasta lähtien, kilpailuihin hän osallistui täytettyään kymmenen. Hiihtoinnostuksen hän ilmeisesti peri isältään Matilta. 17-vuotiaana hän sijoittui Aappo Luomajoen kanssa palkintosijoille Oulun hiihdossa, 30 kilometrin kilpailun toinen sija tuotti palkintona 80 markkaa rahaa.

Ritola voitti kilpailuja Suomessa ja ulkomailla, muun muassa Ruotsissa, ja löi aiempia ennätyksiä. Sortavalan hiihdoissa 17. maaliskuuta vuonna 1895 voitettuaan hänelle laadittiin erityinen onnitteluruno. Kotimatka kisoista tehtiin Joensuusta hiihtämällä, sen pituus oli peräti 40 vanhaa peninkulmaa. Tukholmassa suomalaiset Ritola, Juho Räihä ja Fredrik Liljeberg ottivat kolmoisvoiton 1892, paras norjalainen hävisi Ritolalle 12 minuuttia ja paras ruotsalainen lähes puoli tuntia. Suomalaisilla oli etunaan 1890-luvulla suurempi määrä kilpailuja ja paremmat välineet, joilla he saattoivat hiihtää tasaisella maalla kaksipotkuista vuorotahtia. Tukholman kisojen palkintojenjaosta Ritola ei joutunut suksille, vaan professori Nordenskjöldin tarjoamille illallisille. Tarina kertoo, että paluumatkalla laiva juuttui jäihin Tukholman saaristossa, jolloin Ritola laskeutui jäälle, keihästi kuusi hyljettä ja kiskoi ne kannelle.

Ritola hiihti ensimmäisissä Pohjoismaisissa kisoissa 1901 Tukholmassa 60 kilometrin kilpailussa kolmanneksi. Kilpailu päättyi suomalaisten kolmoisvoittoon. Ritola jäi voittaneesta Otto Hepoahosta 12 minuuttia.[1]

Ritola voitti vielä 37-vuotiaana Oulun hiihtojen 20. pitokerralla hopeisen tuopin, vuotta aiemmin eli 1908 hän oli ollut neljäs. Ikämiehenä hän myös sijoittui ensimmäiseksi Raahen piirin hiihtoammunnassa sarjassaan.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritola eli lähes 90-vuotiaaksi, harrastaen koko ikänsä ahkerasti metsästystä ja kalastusta. Aappo Luomajoen kanssa hän kerran onnistui pyydystämään hiihtäen suden, hirvi ja kettu olivat kuitenkin tavallisempia saaliita.

Ritola tunnettiin suksiseppänä, Helsingin suksinäyttelyssä hän voitti ensimmäisen palkinnon. Niin sanottu haapavetinen suksimalli on lähtöisin hänen kotitalostaan. Helsingin hiihtomuseossa on edelleen paljon Ritolan keräämiä ja tekemiäkin suksia, vuonna 1930 pidettyyn suksikeräykseen hän lahjoitti eniten suksia ja sai siitä palkinnon.

Ritola oli sanavalmis kansanmies, hän myös kokosi sananparsia ja sutkauksia, joista sai Pohjois-Pohjalaiselta Osakunnalta kunniapalkinnon. Hänet nimitettiin Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan II luokan ritariksi.

Ritolan esimerkin arvellaan vaikuttaneen suuresti hiihdon yleistymiseen, häntä pidetään usein ensimmäisenä kansainvälisenä hiihtosankarina Suomessa. Hänen poikansa, vuonna 1902 syntynyt Matti Ritola, edusti Suomea ensimmäisissä talviolympialaisissa Chamonix’ssa vuonna 1924.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Henkilögalleria (Arkistoitu – Internet Archive), Hilkka Merikallio, KirjastoVirma, 2005 (teksti julkaistu aiemmin teoksessa Haapavesi ennen ja nyt I: Lahti, 1948). (Viitattu 30.10.2008)
  • Klinge, Matti (päätoim.): Suomen kansallisbiografia 8 (von Quanten – Sillanpää), s. 318–319. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5. (kirjoittanut Antti O. Arponen) / Antti O. Arponen: Ritola, Juho (1871–1959) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 9.10.2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Raevuori, Antero: ”Tukholma 1901”, Urheilu 2000 – osa 1, s. 25. WSOY, 1994. ISBN 951-19377-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]