Juha Leiviskä
Wikipedia
Juha Ilmari Leiviskä (17. maaliskuuta 1936, Helsinki) on suomalainen arkkitehti ja akateemikko. Häntä pidetään yhtenä aikamme tunnetuimmista ja arvostetuimmista julkisten rakennusten suunnittelijoista Suomessa. Leiviskän vanhemmat olivat insinööri Toivo Ilmari Leiviskä sekä opettaja Sonja Sylvia Jämsén-Astala.
Leiviskä valmistui ylioppilaaaksi Tampereen lyseosta vuonna 1954, jonka jälkeen hän opiskeli arkkitehtuuria Teknillisessä korkeakoulussa ja valmistui arkkitehdiksi vuonna 1963. Hänen tärkeimpiä opettajiaan olivat professorit Nils Erik Wickberg, Hilding Ekelund ja Olli Pöyry sekä assistenttina toiminut Aarno Ruusuvuori. Leiviskä toimi myös itse rakennustaiteen historian ja tyyliopin assistenttina korkeakoulussa vuosina 1959–1971. Valmistumisen jälkeen Leiviskä työskenteli aluksi Bertel Saarnion toimistossa vuosina 1964–1968, mutta perusti oman arkkitehtitoimiston jo vuonna 1967. Vuodesta 1978 lähtien hänellä on ollut yhteinen arkkitehtitoimisto professori Vilhelm Helanderin kanssa.
Leiviskä on voittanut Carlsbergin arkkitehtuuripalkinnon Tadao Andon ja Peter Zumthorin tavoin. Leiviskä on suunnitellut myös ulkomaille ja hänen töitään on ollut esillä lukuisissa kansainvälisissä näyttelyissä. Huomattavan osan Leiviskän tuotannosta käsittävät hienovaraisesti toteutetut kirkkojen ja seurakuntakeskusten suunnittelu- tai entistämiskohteet. Rakennusten sisätilojen suunnittelussa Leiviskän arkkitehtuurin keskeinen instrumentti on valo. Hän käyttää taidokkaasti hyväksi luonnonvaloa, mutta valon arkkitehtuuria tukevat myös hänen itse suunnittelemansa valaisimet, jotka sekä jäsentävät tilaa että luovat pehmeän tehokkaasti keinovaloa sitä tarvittaessa. Monia Leiviskän valaisimia on myös yleisesti saatavilla Artekin valikoimissa, samaan tapaan kuin muun muassa Alvar Aallon valaisimia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Leiviskän ajatuksia arkkitehtuurista
"Minulle arkkitehtuuri ja musiikki ovat toisiaan lähinnä olevat taiteenlajit. Ne ovat sama asia eri kielillä sanottuna. Kummassakin pyritään luomaan ihmisen mittaista, ihmisen koettavissa olevaa tilaa ... tähän äärettömään, käsityskykymme ylittävään maailmankaikkeuteen. Kummassakin taiteenlajissa on aikaulottuvuus keskeinen ominaisuus. Arkkitehtuuri on, kun on kysymys tilaproseseista ja tilojen järjestäytymisestä suhteessa toisiinsa, koettavissa parhaiten nimenomaan liikkumalla, elämällä tiloissa. Samoin musiikki on elämistä säveltilassa." (Paatero & Norri, 1999)
[muokkaa] Päätyöt
- Pyhän Tuomaan kirkko ja seurakuntakeskus, Puolivälinkangas, Oulu (1975)
- Myyrmäen kirkko, Vantaa (1984)
- Männistön kirkko, Kuopio (1992)
- Saksan suurlähetystön rakennus, Kuusisaari, Helsinki (1993)
[muokkaa] Muita töitä
- Kouvolan kaupungintalo (yhdessä Bertel Saarion kanssa) (1968)
- Seurakuntakoti, Nakkila (1970)
- Seurakuntakeskus, Nokia (1976)
- Seurakuntakeskus, Kirkkonummi (1984)
- Auroranlinnan asuinrakennuskompleksi, Länsi-Pasila, Helsinki (Pekka Kivisalon kanssa) (1990)
- Kirjasto- ja päiväkotirakennus (yhdessä Asta Björklundin kanssa), Vallila, Helsinki (1991)
- Pakilan kirkko Helsinki (2002)
- Kulttuuri- ja konferenssikeskus Addar, Beetlehem, Palestiina (2005) [1]
- Kulttuuritalo Sandels, Töölö, Helsinki (2007)
[muokkaa] Restaurointeja
- Lemin vanha puukirkko 67–69
- Vanhan Ylioppilastalon tulipalon jälkeinen korjaus (yhdessä Vilhelm Helanderin kanssa)
- Villa Johannan peruskorjaus ja entistäminen (Marica Schalinin kanssa)
- Harjun siunauskappelin restaurointi ja lisärakennuksen rakentaminen Mikkeli
- Saksalaisen kirkon ja seurakuntatalon korjaus ja laajennus (2001)
- Lapuan taidemuseo, entinen patruunatehdas (2006)
[muokkaa] Rakentamattomia suunnitelmia
- Kajaanin taidemuseo (yhdessä Merja Niemisen kanssa) (1985)
[muokkaa] Valaisimia
Kaikki Juha Leiviskän valaisimet on suunniteltu hänen itsensä suunnittelemia tiloja varten. Leiviskän valaisinten rakenne on yksinkertainen ja vähäeleinen. Useimmat niistä perustuvat hekulampun käyttöön, eikä niiden optiikka enää toimi, jos valonlähde vaihdetaan tavalliseen pienoisloisteputkeen. Leiviskä puolustaa hehkulamppuja niiden luoman tunnelman ja "lämpimän luonteen" takia. [1]
- JL 7B on Juha Leiviskän suunnittelema valaisin, jossa käytetään energiansäästölamppua. [1]
- JL 2 (1991) [1]
[muokkaa] Tunnustuksia
- Rakennustaiteen ja yhdyskuntasuunnittelun valtionpalkinto (1982)
- Ruotsin kuninkaallisen taideakatemian jäsenyys (1991)
- Pro Finlandia -mitali (1992)
- American Institute of Architects (AIA), kunniajäsen (1994)
- Ruotsin Prins Eugen -mitali (1994)
- Carlsberg-arkkitehtuuripalkinto (1995)
- Akateemikko (1997)
- Henrik Steffens -palkinto (2003)
- Teologisen tiedekunnan kunniatohtori, Helsingin yliopisto (2005)
[muokkaa] Kirjoja
- monografia, toim. Norri & Paatero (Rakennustaiteen museo, 1999)
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Virtual Finland: Juha Leiviskä sis. valokuvia ja teosluettelon
- Juha Leiviskän esittely rakennustaiteen museon sivuilla
