Joutsenet kulttuurissa

Magnus Enckell, Mies ja joutsen, 1918.

Joutsenet ovat olleet kulttuurissa kautta aikojen näkyviä lintuja – esihistorialliselta ajalta 2000-luvun iskelmäkulttuuriin.

Joutsenten sukuun kuuluu kuusi lajia, jotka ovat kaikki suurikokoisia vesilintuja, neljä valkoista, yksi musta ja yksi mustavalkoinen. Huomiota herättävä, iso valkoinen lintu on aina ollut ihmisen huomion kohteena. Sen tahraton valkoisuus ja pariuskollisuus ovat ruokkineet ihmisten mielikuvitusta sukupolvesta toiseen. Valkoisuus on ollut tyypillisesti valon ja puhtauden vertauskuva. Niinpä kristillisessä symboliikassa joutsen kuvastaa Kristuksen kärsimystä. Hindulaisuudessa taas Sarasvati, kirjallisuuden, oppimisen ja viisauden jumalatar, ratsastaa valkoisella joutsenella.

Myytit ja kansanperinne

Joutsenta ja munaa esittävä kalliopiirros Äänisjärveltä.

Itämerensuomalaiset heimot ovat pitäneet monia vesilintuja pyhinä. Karjalassa kalliopiirroksia tehneitä kutsutaan joskus vesilintukansaksi. On mahdollista, että joutsen oli pyhin linnuista, ja pyhyys saattoi koskea muitakin joutsenia kuin laulujoutsenta. Karjalaisen uskomuksen mukaan joutsenta ei saanut vahingoittaa millään tavalla, ja joutsenen tappajan uskottiin tuhoutuvan pian itsekin.. Joutsen oli uskomusten mukaan kevään tuojana jumalaista alkuperää, ja sen surmaaminen oli rikos joka johtaisi tekijän kuolemaan. Samasta joutsenen ja kuoleman yhteydestä kertoo myös esimerkiksi sortavalalainen kansanuskomus:

»Joutsen on ihmisen sukua, sillä kerran muutettiin eräs tyttö joutseneksi, eikä sen takia sen lihaakaan syödä»

Joutsenta onkin siis pidetty yhtenä niistä eläimistä, jotka toimivat yhteytenä tuonpuoleisen Tuonelan ja tämänpuoleisen elävien maailman välillä. Tähän viittaavat muun muassa kertomukset Tuonen joessa uivasta Tuonen joutsenesta. Lemminkäisenkin täytyi kuolla, kun hän yritti pyydystää joutsenta

»Tuonen mustasta joesta, pyhän virran pyörtehestä»

Koska joutsenella on pitkä kaula, on mahdollisesti ajateltu, että se voisi katsoa maailman eri tasoille. Ollessaan puoliksi sukelluksissa se voisi katsoa kuolleiden maahan, joka sijaitsi joidenkin uskomusten mukaan järven pohjan toisella puolella.

Myös muilla eurooppalaisilla kansoilla on ollut joutseniin liittyviä uskomuksia. Kreikkalaisessa mytologiassa itse ylijumala Zeus muuttui joutseneksi vietelläkseen Leda-neidon sydämen ja keskiaikaisen tarun päähenkilö oli joutsenritari, jonka Richard Wagner poimi Parsifal-sarjaansa samaistaen hänet Lohengriniin. Useille joutsentarinoille onkin yhteistä ihmisen muuttuminen joutseneksi. Usein kyseessä on ollut nuori nainen, kuten Koivistosta talletetun perinnetiedon mukaan:

»Onhan ne vanhat haastaneet sellasiakii tarinoi, jot joutsenii joskus ois pitänt olla noijuttui ihmisii ja ne siel siit valittiit ja joikuit lentäessään»

Useat tarinat yhdistävätkin joutsenen naiseen juuri äänen perusteella. Sekä mykän kyhmyjoutsenen että laulavan laulujoutsenen on väitetty laulavan kuollessaan. Taiteilijan viimeistä työtä kutsutaan tämän johdosta ”joutsenlauluksi”. Kuolinlaululle voi olla myös proosallinen selitys: linnun henkitorvi on niin pitkä, että keuhkoista ulos purkautuva ilma voi saada aikaan huilumaisia ääniä. Myös joutsenen sanskritinkielinen nimi svanati, joka on ollut pohjana myös monien eurooppalaisten kielien joutsen-sanalle, on viitannut alun perin kuuluvaan tai kaikuvaan ääneen.

Joutsenet kuvataiteissa

Suomen kultakauden taiteilijat maalasivat paljon laulujoutsenia ja liittivät sen sekä kalevalaiseen että antiikin aikaiseen tarustoon. Esimerkiksi Magnus Enckell käytti joutsenia teoksissaan Fantasia ja Mies ja joutsen, joissa linnun symboliikka ei liittynyt niinkään kansallisiin perinteisiin vaan enemmänkin antiikin myytteihin, kuten kertomukseen Ledasta ja joutsenesta.

Kalevalan joutsen-myyttiin yhdistyvässä Akseli Gallen-Kallelan Lemminkäisen äiti -maalauksessa Lemminkäisen kohtaloksi koitunut joutsen lipuu Tuonelan virralla. Suomessa symbolismi alkoi kuvataiteista, ja on päätelty Gallen-Kallelan innoittaneen Sibeliusta, joka puolestaan inspiroi Eino Leinoa kirjoittamaan näytelmärunon Tuonelan joutsen.

Darren Aronofskyn ohjaaman elokuvan Black Swan (2010) julisteet syntyivät brittiläisessä suunnittelutoimistossa LaBocassa. Niiden vaikuttimina ovat tšekkiläiset julisteet 1960- ja 1970-luvuilla sekä 1900-luvun alun balettimainokset.

Leda ja joutsen

• 
  Leda, kolmas vuosisata eaa.
• 
  Leda ja jousen, mosaiikki.
• 
  Rafael Santi, Leda, 1505.
• 
  Leonardo, Tutkielma polvistuvasta Ledasta, noin 1505–1507.
• 
  François-Édouard Picot, Leda ja joutsen, 1832.
• 
  Auguste Clésinger, Leda ja joutsen, 1864.
• 
  Maximilian Pirner (1854–1924), Leda.
• 
  Paul Cézanne, Leda ja joutsen, 1880–1882.

Joutsenet runoudessa ja kirjallisuudessa

Maailmankirjallisuuden tunnetuin joutsen lienee Ruma ankanpoikanen H. C. Andersenin sadussa. Suomalainen Yrjö Kokko kirjoitti laulujoutsenen suojelusta kaksi kirjaa 1950-luvulla, kun laulujoutsen oli kuolemassa sukupuuttoon ja sen ainoat pesäpaikat olivat Lapin perukoilla. Kokko oli jo julkaissut satukirjan Pessi ja Illusia ja Lapin luonnon kuvauksia Neljän tuulen tiessä. Kirjassa Laulujoutsen – Ultima Thulen lintu hän yhdistää itse ottamansa valokuvat vuolaaseen kuvaukseen joutsenparin elämästä. Kokko teki kirjaa varten viisi kesää taustatyötä etsien laulujoutsenen pesää paikallisten oppaiden avulla. Joutsenen etsiminen oli osaksi syynä myös Kokon muuttamiselle Lappiin sodan jälkeen.

Otto Mannisen runoissa Joutsenet ja Joutsenlaulua esitellään puhtautta ja kirkkautta symboloivat joutsenet, jotka pakenevat syksyn tuloa.

Leinon Lapin kesässä joutsenet ovat toivon ja uusien vaikutteiden symbolina. Leinolle runon joutsenella olikin pääasiassa symbolinen merkitys. Se merkitsi toivoa siitä, että ylevät kulttuurielämän aatteet voisivat joskus saada jalansijaa myös Leinon mielestä takapajuisessa Suomessa:

Oi, valkolinnut, vieraat Lapin kesän, te suuret aatteet, teitä tervehdän!
Oi, tänne jääkää, tehkää täällä pesä, jos muutattekin maihin etelän!
Oi, oppi ottakaatte joutsenista! Ne lähtee syksyin, palaa keväisin.
On meidän rannoillamme rauhallista ja turvaisa on rinne tunturin.

Joutsen esiintyy myös Uuno Kailaan runon Ihmisen määrä viimeisissä säkeissä:

Kauneus, untemme sisar,
on opas meillä:
laulaen kuoleva joutsen,
lehdellä kasteen pisar,
myös tomu kultainen teillä.

Joutsenet musiikissa

Tšaikovskin Joutsenlammessa musta joutsen esiintyy kuoleman symbolina.

Sibeliuksen Lemminkäinen -sarjan osa Tuonelan joutsen kuuluu orkesterien perinteiseen ohjelmistoon.

Diablon levyllä Eternium on kappale ”Black Swan”, jossa mainitaan Tuonelan joutsen.

Joutsenet muualla kulttuurissa

Laivaston koululaiva Suomen Joutsen sai vuonna 1931 nimensä Bornholmin taistelussa vuonna 1565 ansioituneelta Finska Svan -purjelaivalta. Georg Malmsténin ”Mikkihiiri merihädässä” -laulussa Suomen Joutsen tulee ja pelastaa merihätään joutuneen hiiren. Tapio Rautavaarasta ja Reino Helismaasta kertovassa Timo Koivusalon elokuvassa Kulkuri ja joutsen laulujoutsen on sekä uskollisuuden että vaeltamisen symboli. Elokuva on nimetty Helismaan sanoittaman ja Rautavaaran esittämän kappaleen mukaan. Laulu tunnetaan paremmin alkusanojensa mukaan:

»Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa, kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen»

Joutsenon vaakunan suunnitteli Gustav von Numers. Se on jäänyt virallisesta käytöstä kuntaliitoksen myötä vuonna 2009.

Tyyliteltyä joutsenta on käytetty monissa logoissa ja tuotemerkeissä:

• Joutsen-symboli – Norden, pohjoismainen yhteistyö
• Joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki – tuotteen suhteellisesta ympäristöystävällisyydestä kertova merkki
• Hyvää Suomesta – joutsenlippu
• Rajan joutsen on rajaseututyön tunnus.
• Joutsenon, Salon, Korpilahden ja Munsalan kuntien vaakunoissa on tai on ollut joutsen.
• Yleisradion televisiotoiminnalla on ollut joutsentunnus 1950-luvulta.
• Joutsen Finland (entinen Oy Suomen Höyhen Ab) valmistaa untuvasta vuodevaatteita
• Joutsenten reitti ry on Lounais-Suomessa, Pirkanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen yhtymäkohdassa toimiva alueellinen kehittämisyhdistys
• 1986–2002 käytössä olleessa sadan markan setelissä oli takapuolella kuva neljästä lentävästä laulujoutsenesta (Jean Sibeliuksen koristaessa setelin etupuolta), ja vuodesta 2002 suomalaisen yhden euron kolikon kruunapuolella on vastaavasti ollut kuva kahdesta laulujoutsenesta.
• Muutos 2011 -puolueen logossa on joutsen.

Laulujoutsen on myös valittu Suomen kansallislinnuksi Suomen Kuvalehden vuonna 1982 järjestämässä äänestyksessä.