Joulumerkkikodit
Joulumerkkikodit olivat vuodesta 1936 alkaen perustettuja, Suomen Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen omistamia lastenkoteja, joihin sijoitettiin tuberkuloosia sairastaneiden äitien vastasyntyneet lapset. Aloitteen joulumerkkikodeista teki 1930-luvun alussa Tuberkuloosin Vastustamisyhdistyksen sihteeri, professori Severi Savonen, Ruotsista saamiensa kokemusten perusteella. Koteja oli Tampereella (perustettu vuonna 1936), Oulussa (1945) ja Kuopiossa (1954), ja niissä oli yhteensä 155 hoitopaikkaa. Esimerkiksi Tampereen joulumerkkikodin henkilökuntaan kuuluivat lääkäri, ylihoitaja, osastonhoitaja ja seitsemän lastenhoitajaa sekä kaksi imettäjää.[1] Pälkäneelle oli lisäksi vuonna 1939 perustettu Tampereen alaosasto.
Väinö Blomstedtin suunnittelema vuonna 1912 ilmestynyt joulumerkki oli ensimmäinen varsinainen joulumerkki. Vuosina 1926–1931 ja vuodesta 1935 alkaen merkin tuotto ohjattiin Lastenparantola-rahastoon. Viimeinen joulumerkki julkaistiin vuonna 2001.[2] Joulumerkkejä suunnittelivat Väinö Blomstedtin lisäksi mm. Martta Wendelin (lähes 30 merkkiä), Signe Hammarsten-Jansson ja Matti A. Pitkänen. Joulumerkkejä painettiin vuosittain noin 5,5 miljoonaa kappaletta. [3]
Tuberkuloosia sairastavien lasten hyväksi myydyt joulumerkit otettiin ensimmäisen kerran käyttöön Tanskassa joulukuussa 1904, aloitteentekijänä oli postimestari Einar Holböll. Joulumerkkien käyttö levisi sitten sieltä ympäri maailmaa.[4]
Joulumerkkikodeissa hoidettiin niiden toiminta-aikana yhteensä 5 335 lasta keskimäärin puolentoista vuoden ikään saakka. Tuberkuloosin hoidon ja ehkäisyn tehostuttua ja tautitapausten vähennyttyä sekä toisaalta kallistuneen ylläpidon vuoksi joulumerkkikotien tarve ja käyttö vähenivät asteittain. Kuopion joulumerkkikoti lopetti toimintansa vuonna 1964, Oulun vuonna 1969 ja Tampereen vuonna 1973. Toistaiseksi ei ole tutkittu, miten joulumerkkikodeissa hoidettavina olleisiin lapsiin vaikutti useita kuukausia, jopa yli vuoden kestänyt omasta perheestä erottaminen.[2]
Joulumerkeistä on vuosien mittaan muodostunut suosittu keräilykohde.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 3. Helsinki: Otava, 1962.
- ↑ a b Teramo, Kari: Joulumerkkien tarina. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim, 2003, 119. vsk, nro 23, s. 2337–2345. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.10.2023.
- ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1974, s. 145−149. Helsinki: Otava, 1973.
- ↑ Savonen, Severi: Postimestarin keksintö. Suomen Kuvalehti / Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, 10.12.1927, nro 16. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 25.10.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pälkäneen joulumerkkikoti Joulumerkkikotilapset ry. Viitattu 25.10.2023.
- Forsius, Arno: Suomalaiset joulumerkit ja joulumerkkikodit. Kulttuuria, ihmisiä, sukuja. Marraskuu 2006. Arkistoitu 19.2.2019. Viitattu 25.10.2023.