Jouluhalko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jouluhalko

Jouluhalko (ransk. Bûche de Noël) on perinteinen ranskalainen jouluruoka, puuhalon muotoinen koristeltu leivonnainen. Ranskassa ja monissa muissa, lähinnä ranskankielisissä maissa on lähes mahdoton viettää jouluateriaa ilman sen päättävää jouluhalkoa. Tämä kulinaristinen perinne juontaa juurensa vanhemmasta kelttiläisestä tavasta, jolla juhlittiin talvipäivänseisausta.

Jouluhalko valmistetaan kääretortun tapaan käärimällä taikinalevy täytteineen sylinterin muotoiseksi rullaksi. Taikinanpalasilla kääröön saatetaan tehdä kohoumia oksakohdiksi, minkä jälkeen halko kuorrutetaan. Perinteisesti kuorrutuksessa ja täytteessä käytetään kahvin tai suklaan avulla värjättyä voikreemiä, mutta nykyään tarjolla on myös kevyempiä vaihtoehtoja. Jouluhalon täytteenä voidaan käyttää esimerkiksi jäätelöä, kastanjasosetta tai marsipaania ja kuorrutuksena suklaavaahtoa. Puun kuorta jäljittelevä pinta viimeistellään tomusokerilla ja vetämällä kuorrutukseen uria haarukalla. Lopuksi halko koristellaan erilaisilla muovista, marsipaanista tai sokerista valmistetuilla hahmoilla kuten sienillä, tontuilla ja joulupukeilla.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jouluhalko sai alkunsa vanhasta elttiläisestä perinteestä, jolla juhlistettiin talvipäivänseisausta eli vuoden lyhyintä päivää. Silloin etsittiin ja poltettiin suuri halko, joka symboloi aurinkoa. Usein käytettiin hedelmäpuun halkoja, mikä takasi hyvän sadon seuraavaksi vuodeksi. Katolinen kirkko ei tukahduttanut traditiota, ja keskiajalla halon polttamisen perinne monipuolistui. Runkoa saatettiin koristella, se sytytettiin juhlavin menoin ja polttamisen jälkeen tuhka kerättiin talteen seuraavaksi vuodeksi, minkä uskottiin tuottavan onnea ja varjelevan onnettomuuksilta.

Kaupunkiasutuksen myötä puun polttamisen perinne kävi mahdottomaksi, ja suuri halko korvattiin pienemmällä oksalla, joka asetettiin keskelle pöytää ja ympäröitiin erilaisilla herkuilla. Tämä oksa muuttui vähitellen leivokseksi pariisilaisleipureiden ansiosta 1800-luvun lopulla.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]