José Mourinho

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
José Mourinho
Henkilötiedot
Koko nimi José Mário dos Santos Mourinho Félix
Syntymäaika 26. tammikuuta 1963 (ikä 61)
Syntymäpaikka Setúbal, Portugali
Pelipaikka keskikenttäpelaaja
Pituus 174 senttimetriä
Lempinimi Mou[1], The Special One[2], The Only One[3], The Happy One[4]
Seura
Seura Roma
Tehtävä päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1980–1982 Rio Ave 16 (2)
1982–1983 Belenenses 16 (2)
1983–1985 Sesimbra 35 (1)
1985–1987 Comércio e Indústria 27 (8)
Yhteensä 94 (13)
Valmennusura
2000 Benfica
2001–2002 União de Leiria
2002–2004 Porto
2004–2007 Chelsea
2008–2010 Internazionale
2010–2013 Real Madrid
2013–2015 Chelsea
2016–2018 Manchester United
2019–2021 Tottenham Hotspur
2021– Roma

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

José Mário dos Santos Mourinho Félix ([ʒuˈzɛ moˈɾiɲu]; s. 26. tammikuuta 1963 Setúbal) on portugalilainen jalkapallovalmentaja ja entinen pelaaja.

Mourinhoa pidetään yleisesti yhtenä 2000-luvun parhaista jalkapallovalmentajista. Hän johti Porton perättäisinä vuosina UEFA Cupin ja Mestarien liigan voittoon. Mourinho on myös voittanut kaksi perättäistä pääsarjamestaruutta sekä Portossa, Chelseassa että Interissä. Hänet tunnetaan erityisesti suorapuheisista ja itsevarmoista lausunnoistaan.

Tammikuussa 2011 Mourinho sai ensimmäistä kertaa myönnetyn FIFAn vuoden valmentaja -palkinnon voitettuaan kauden 2009–2010 aikana Italian pääsarjamestaruuden, Italian cupin ja Mestarien liigan.[5]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jose Mourinho syntyi 26. tammikuuta 1963 Setubalissa noin 50 kilometriä Portugalin pääkaupunki Lissabonista etelään. Hänen isänsä, joka tunnettiin nimellä Felix Mourinho, oli ammatikseen pelaava jalkapallomaalivahti, joka pelasi myöhemmin yhden ottelun Portugalin maajoukkueessakin. Maria-äiti oli peruskoulun opettaja. Josélla oli isosisko. Mourinhot asuivat Josén rikkaan isosedän omistamassa kartanossa, ja José kävi yksityiskoulua. Josén rakkain harrastus jo varhain oli jalkapallo, jota hän pelasi etenkin isänsä kanssa. Koulussa hän menestyi hyvin, etenkin kieliaineissa, mutta matematiikassa huonommin.[6]

Mourinhon perhe hyötyi vuoden 1974 Neilikkavallankumouksesta,[7] sillä sen jälkeen Josén koulutus osoittautui hyödylliseksi. Toisaalta Mourinhon isosedän suuri omaisuus valtiollistettiin, jolloin hänen maillaan asuneen Mourinhon perheen oli kiristettävä vyötä, ja he muuttivat Airesin kaupunkiin.[8]

Teini-iässä Mourinho tutustui portugalilaisille vanhemmille Angolassa syntyneeseen Matildeen. He menivät naimisiin vuonna 1989.[9] Heillä on kaksi lasta.

Pelaajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mourinho haaveili teini-ikäisenä ammattijalkapalloilijan urasta ja kannatti englantilaista Liverpoolin joukkuetta. Hän pelasi puolustajana ja puolustavana keskikenttäpelaajana. Hän aloitti ammattilaisuransa 18-vuotiaana Portugalin pääsarjan Rio Avessa, jonka valmentaja hänen isänsä oli. Mourinho oli joukkueessa varamiehenä eikä pelannut yhtään kokonaista ottelua. Sen jälkeen isä ja poika siirtyivät alemmalle sarjatasolle Belenensesiin, jossa José oli reservipelaajana. Sen jälkeen Mourinho pelasi vielä alempien sarjatasojen Sesimbrassa ja Comércio e Indústriassa. Ammattilaisotteluita hän pelasi urallaan yhteensä 94 ja teki niissä 13 maalia. Hän päätti pelaajauransa 24-vuotiaana.[10]

Opiskelu ja apuvalmentajan ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mourinhon isä oli ryhtynyt valmentajaksi vuonna 1977 ja otti 14-vuotiaan poikansa mukaan valmennustiimiinsä. Kun Mourinhon pelaajaura myöhemmin näytti jäävän vaatimattomaksi, hän alkoi suunnitella valmentajanuraa. Hän pyrki Lissabonin teknilliseen yliopistoon opiskelemaan liikuntatieteitä ja pääsi oppilaitokseen toisella yrittämällä. Mourinholle opiskelun tarkoituksena oli kerätä mahdollisimman paljon tietoa tulevaa valmentajanuraansa varten. Opintoihin kuuluvalla harjoittelujaksollaan hän toimi kolmen vuoden ajan liikunnanopettajana. Hän valmistui myöhemmin erinomaisin arvosanoin. 25-vuotiaana Mourinho osallistui Skotlannissa Euroopan jalkapalloliiton valmentajakurssille suorittaakseen virallisen valmentajalisenssinsä ensimmäisen osan. Hänestä tuli kotikaupunkinsa Vitória Setúbalin U16- ja U18-joukkueiden valmentaja, ja seuran edustusjoukkueen valmentaja Manuel Fernandes otti Mourinhon valmennustiimiinsä siirryttyään pääsarjajoukkue Estrela de Amadoraan. Estrelan pudottua sarjasta Fernandes ja apuvalmentajaksi nostettu Mourinho siirtyivät A. D. Ovarenseen.[11]

Vuonna 1990 Mourinho teki apuvalmentajasopimuksen Estrela de Amadoran kanssa. Riitaannuttuaan päävalmentajan kanssa hän siirtyi Ovarenseen, jossa hän jatkoi apuvalmentajana vuoteen 1993. Silloin Sporting Lissabonin apuvalmentajaksi noussut Fernandes palkkasi englantia osaavan Mourinhon tulkiksi uuden englantilaisen päävalmentajan Bobby Robsonin ja joukkueen portugalinkielisten pelaajien välille. Miesten yhteistyö sujui hyvin, ja Robson alkoi antaa Mourinholle vastuuta myös maalivahtien harjoituksista. Kun Robson erotettiin Sportingista joulukuussa 1993, myös Mourinho sai lähteä. Robson oli kuitenkin saanut tarjouksen FC Portosta ja pyysi Mourinhon mukaansa, mihin tämä suostui. Portossa Mourinhon työhön kuului tulkkauksen lisäksi myös vastustajien tarkkailu ennen otteluita. Seuraavina vuosina Porto voitti kaksi sarjamestaruutta ja kansallisen cupin. Keväällä 1996 parivaljakko teki sopimuksen FC Barcelonan kanssa. Kun Robson jätti Barcelonan vuonna 1998, Mourinho jäi seuraan uuden päävalmentaja Louis van Gaalin alaiseksi.[12] Mourinho valmensi Barcelonan kakkosjoukkuetta ja toimi edustusjoukkueen päävalmentajana ystävyysotteluissa. Sinä aikana joukkue voitti kahdesti La Ligan ja UEFA Super Cupin. Kun Van Gaal lähti seurasta keväällä 2000, Mourinhonkaan sopimusta ei uusittu. Hän kieltäytyi useista tarjouksista apuvalmentajan paikkoihin, sillä hän halusi päävalmentajaksi.[13]

Päävalmentajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Portugalissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loppukesällä 2000 Mourinho teki sopimuksen portugalilaisseura Benfican kanssa, ja hänestä tuli seuran historian nuorin päävalmentaja. Benfica-pesti kesti kuitenkin vain kolme kuukautta ja yhdeksän sarjapeliä, sillä seuran uusi puheenjohtaja halusi päävalmentajaksi toisen miehen.[14]

Huhtikuussa 2001 Mourinho aloitti portugalilaisen UD Leirian päävalmentajana. Mourinho hankki uusia pelaajia, uudisti joukkueen harjoittelun ja nosti joukkueen sarjan kärkisijoille syksyllä 2001. Joulukuussa FC Porto otti Mourinhoon yhteyttä ja palkkasi hänet päävalmentajakseen keskellä kautta. Ensimmäisellä kokonaisella kaudellaan Mourinhon alaisuudessa aiemmin vaatimattomasti menestynyt Porto voitti ylivoimaisen sarjamestaruuden, cupin sekä Eurooppa-liigan. Joukkue voitti seuraavana vuonna niin Portugalin sarjamestaruuden kuin Mestarien liigankin. Nämä menestyksen vuodet nostivat Mourinhon maailman halutuimmaksi jalkapallovalmentajaksi, ja hän sai tarjouksia usealta huippuseuralta. Mourinho tapasi englantilaisseura Chelsean omistajan Roman Abramovitšin ja neuvotteli hänen kanssaan nelivuotisen sopimuksen, joka tarjosi Mourinholle Chelsean päävalmentajana kuusi miljoonaa euroa vuodessa sekä 1,5 miljoonan mestaruusbonukset.[15]

Chelsea[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englannin valioliigaseura Chelsean manageriksi Mourinho tuli kesällä 2004. Ensi töikseen hän myi Chelseasta pois 25 pelaajaa. Hän muutti joukkueen pelityylin puolustavammaksi, mistä häntä arvosteltiin paljon. Mourinho johdatti heti ensimmäisellä kaudellaan Chelsean sen ensimmäiseen sarjamestaruuteen 50 vuoteen. Joukkueen nopean menestyksen ansiosta Abramovitš pidensi Mourinhon sopimuksen viisivuotiseksi. Voitettuaan Chelsealle toisen peräkkäisen Valioliigamestaruuden Mourinho sai oman vahanukkensa Tussaudin vahakabinettiin ensimmäisenä Valioliigan valmentajana.[16] Mourinho saavutti seurassa myös kaksi Englannin liigacupin voittoa ja yhden FA Cupin voiton.[17]

Chelsean jäätyä kaudella 2006/2007 Valioliigassa toiseksi ja pudottuaan jälleen Mestarien liigan välierissä Abramovitš alkoi suunnitella erottavansa Mourinhon. Abramovitš ei pitänyt Mourinhon puolustavasta pelityylistä eikä siitä, että Mourinho ei peluuttanut suurella summalla ostettua Andri Ševtšenkoa. Mourinho halusi lisää rahaa pelaajiin, mihin Abramovitš ei suostunut. Syyskuussa 2007 seura ja Mourinho ilmoittivat purkaneensa valmentajan sopimuksen.[18]

Inter Milan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mourinho Interin päävalmentajana vuonna 2009

Jätettyään Chelsean Mourinho sai tarjouksia kaikilta suurilta seuroilta ja myös esimerkiksi Meksikon maajoukkueelta.[19][20]

Kesäkuussa 2008 Mourinho allekirjoitti kolmivuotisen sopimuksen Inter Milanin kanssa.[21] Hän aloitti voittamalla heti ensimmäisessä ottelussaan Italian supercupin finaalin. Italian mestaruuden hän voitti ylivoimaisesti jo ensimmäisellä kaudellaan keväällä 2009, ja hänen sopimustaan jatkettiin kesään 2012 asti. Kaudella 2009/2010 Inter voitti sarjamestaruuden, Italian cupin ja Mestarien liigan. Jälkeenpäin Mourinho on kuvaillut vuotta 2010 elämänsä parhaana vuotena ja Mestarien liigan loppuottelua uransa suurimpana voittona.[22]

Mourinhosta tuli keväällä 2010 ensimmäinen manageri, joka on johdattanut kolme eri seuraa Mestareiden liigassa neljän parhaan joukkoon. Hän nousi samalla Ernst Happelin ja Ottmar Hitzfeldin joukkoon Mestarien liigan/Euroopan Cupin kahdessa eri seurassa voittaneena valmentajana.[23]

Loppuottelun jälkeisissä lehdistöhaastatteluissa Mourinho totesi jättävänsä Interin ja mainitsi myös siirtyvänsä Real Madridin peräsimeen.[24] Lehtitiedot olivat jo pitkään yhdistäneet hänet espanjalaisseuran uudeksi päävalmentajaksi.[25][26]

Real Madrid[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 2010 Real Madrid ilmoitti erottavansa valmentaja Manuel Pellegrinin ja haluavansa tilalle Mourinhon, ja kuun lopussa seurojen puheenjohtajat pääsivät yhteisymmärrykseen Mourinhon siirtymisestä Madridiin.[27][28]

Mourinhon vuosipalkka Realissa oli arviolta 8–16 miljoonaa euroa. Hän osti pelaajia 100 miljoonalla eurolla.[29] Syyskuussa 2010 Portugalin jalkapalloliitto pyysi Mourinhoa maajoukkueen väliaikaiseksi valmentajaksi ja jatkamaan sen jälkeen koordinaattorina, mutta Mourinho kieltäytyi.[30]

Keväällä 2011 Mourinho riitaantui Realin tähtipelaaja Cristiano Ronaldon kanssa ja hyllytti tämän yhden ottelun ajaksi, kun Ronaldo protestoi Mourinhon puolustusvoittoista taktiikkaa vastaan. Real sijoittui Mourinhon ensimmäisen kauden päätteeksi sarjassa kakkoseksi mutta voitti cupin ensi kertaa 18 vuoteen.[31][32]

Kesällä 2011 Mourinho nimitettiin Realin urheilutoimenjohtajaksi, ja hän siirtyi näin johtamaan kaikkea urheilullista päätöksentekoa joukkueessa. Kaudella 2011/2012 Real voitti pääsarjamestaruuden ylivoimaisesti. Sen myötä Mourinhosta tuli neljäs valmentaja, joka oli voittanut liigamestaruuden neljässä eri maassa, ja niistä kolme oli maailman tärkeimpiä liigoja. Vaikka Real ei voittanutkaan Mestarien liigaa, seura jatkoi keväällä 2012 Mourinhon sopimusta vuoteen 2016 saakka.[33]

Kausi 2012–2013 oli Mourinholle suuri pettymys. Real hävisi La Ligan mestaruuden jälleen FC Barcelonalle, putosi Mestarien liigasta välierissä ja hävisi Copa del Reyn loppuottelun paikallisvastustaja Atléticolle. Finaalin jälkeen Mourinho totesi kauden olleen hänen uransa huonoin.[34] Mourinhon välit Realin pelaajien kanssa olivat myös huonontuneet entisestään. Jotkut pelaajat syyttivät Mourinhoa siitä, että tämä oli arvostellut pelaajia julkisuudessa. Lisäksi Mourinhon pitämä kova ja joustamaton kuri oli aiheuttanut vastustusta.[35] Toukokuun lopulla kerrottiin, että Mourinho ja Real purkavat sopimuksensa.[36]

Paluu Chelseaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mourinhon paluu Chelseaan varmistui kesäkuussa 2013. Hän allekirjoitti seuran kanssa nelivuotisen sopimuksen.[37] Mourinhon ensimmäisellä kaudella Chelsea sijoittui sarjassa kolmanneksi ja selviytyi Mestarien liigassa välieriin.[38]

Kaudelle 2014/15 Mourinho osti paljon uusia pelaajia. Joukkue voitti sarjamestaruuden ja Englannin liigacupin, ja Mourinho valittiin liigan parhaaksi valmentajaksi.[39] Mestarien liigassa Chelsea putosi jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella PSG:tä vastaan.[40] Mourinhon puolustusvoittoista pelitaktiikkaa kutsuttiin yleisesti "bussin parkkeeraamiseksi".[41]

Mourinhon sopimusta jatkettiin kahdella vuodella kauden 2015/16 alussa.[41] Mourinho ei kuitenkaan saanut joukkueensa peliä kulkemaan, ja tappiot seurasivat Valioliigassa toisiaan. Lopulta seurajohto erotti Mourinhon joulukuun puolivälissä, kun Chelsea oli hävinnyt 9 pelaamastaan 16 liigaottelusta ja joukkue majaili vasta sijalla 16.[42]

Manchester United[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mourinhon vahvistettiin toukokuussa 2016 tehneen Manchester Unitedin kanssa kolmivuotisen sopimuksen.[43] Ensimmäisellä kaudella Mourinhon alaisuudessa United sijoittui sarjassa kuudenneksi sekä voitti Eurooppa-liigan ja Englannin liigacupin.[44] Tammikuussa 2018 Mourinhon sopimusta jatkettiin vuodella ja yhdellä optiovuodella.[45] Kaudella 2017–2018 United sijoittui toiseksi Valioliigassa ja Englannin cupissa.[46]

Kausi 2018–2019 alkoi Manchester Unitedilla huonosti, ja joulukuun puolivälissä joukkue oli 19 pistettä Valioliigan kärkijoukkuetta perässä. Näin ollen Mourinho sai potkut seurasta 18. joulukuuta 2018.[47]

Tottenham Hotspur[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 2019 Mourinho nimettiin lontoolaisen Tottenham Hotspurin päävalmentajaksi. Hänen sopimuksensa oli tarkoitus jatkua vuoteen 2023 saakka.[48] Hän sai potkut 19. huhtikuuta 2021.[49]

AS Roma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 2021 Mourinho teki Serie A-seura AS Roman kanssa kaudesta 2021-2022 alkavan kolmivuotisen sopimuksen.[50]

Taktiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mourinho on yleensä suosinut puolustusvoittoista ja vastahyökkäyksiin perustuvaa pelitapaa. Portossa hän käytti joustavaa pelitaktiikkaa, jossa ylhäältä prässäävä 4-3-3-ryhmitys saattoi vaihtua puolustavaan 4-4-2-taktiikkaan ja takaisin. Myös Chelsean taktiikka Mourinhon aikana perustui täysin puolustukseen. Interissäkin Mourinho käytti puolustavaa taktiikkaa, mutta Real Madridissa hän joutui perustamaan joukkueensa pelin pallonhallintaan. Real pelasi yleensä kuitenkin melko puolustusvoittoisesti mutta hyökkäävämmin ja nopeammin heikompia joukkueita vastaan. Real käytti Mourinhon aikana korkeaa prässiä, jonka hän loi ajoittain kolmen keskikenttäpelaajan avulla. Mestareiden liigassa Mourinho panosti jälleen enemmän vastahyökkäyksiin.[51]

Kiistanalaiset puheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mourinhoa pilkattiin Espanjassa sen jälkeen kun hän oli tökännyt Barcelonan apuvalmentaja Tito Vilanovaa sormella silmään

Mourinho on arvostellut ottelutuomareita jo valmentajauransa alusta lähtien. Tuomareiden haukkuminen ja solvaaminen on aiheuttanut skandaaleja ja tuonut Mourinholle useita sakkoja ja toimitsijakieltoja. Hän on puhunut karkeaan tyyliin usein myös valmentajakollegoistaan, kuten Rafael Benítezistä. Arsène Wengeriä hän piikitteli niin kauan, että hillittynä tunnettu Wenger tuohtui. Epäkohteliaan käytöksensä ja provosointinsa vuoksi Mourinhoa on esimerkiksi Saksassa kutsuttu "tuhopolttajaksi", ja hänen käytöstään on arvostellut epäherrasmiesmäiseksi muun muassa Franz Beckenbauer. Myös lehdistötilaisuuksissaan Mourinho on usein puhunut hyökkäävään tyyliin. Hän on itse kutsunut puhetapaansa ja toimintaansa psykologiseksi peliksi.[52]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mestaruudet päävalmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henkilökohtaiset tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tappiottomien kotiotteluiden ennätysputki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mourinhon valmentamat joukkueet eivät kärsineet kotitappioita ennätyksellisesti yli yhdeksään vuoteen 23. helmikuuta 2002 ja 2. huhtikuuta 2011 välisenä aikana. Tappiottomien kotiotteluiden putki oli 150 ottelua, joka koostui 38 (V36–T2) ottelusta Portossa, 60 (V46–T14) ottelusta Chelseassa, 38 (V29–T9) ottelusta Internazionalessa ja 14 (V14–T0) ottelusta Real Madridissa. Sarja katkesi 2. huhtikuuta 2011, kun Sporting Gijón yllätti Mourinhon valmentaman Real Madridin 0–1.[54] Edellisen kerran Mourinhon joukkue oli hävinnyt kotonaan 23. helmikuuta 2002, kun hänen valmentamansa Porto hävisi Beira-Marille 2–3.[55]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wolff, Julien: José Mourinho omassa lajissaan: Huippuvalmentajan henkilökuva. Suomentanut Tuomas Renvall. Minerva, 2018 (saksankielinen alkuteos José Mourinho, 2016). ISBN 978-952-312-605-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ «Mou» sin un tercio de la plantilla (Arkistoitu – Internet Archive) La Razón. Viitattu 7.11.2012
  2. ↑ The world according to Mourinho BBC. Viitattu 7.11.2012
  3. ↑ "Más que 'Special one' deberían llamarme 'The Only One'" Marca. Viitattu 7.11.2012
  4. ↑ 'Ahora soy 'The Happy One' El Mundo. Viitattu 17.4.2014. (espanjaksi)
  5. ↑ Mourinhosta Vuoden valmentaja
  6. ↑ Wolff 2018, s. 18–21.
  7. ↑ 5 faktaa. Ilta-Sanomat, 2010, nro 22.5., s. 51.
  8. ↑ Wolff 2018, s. 22–23.
  9. ↑ Wolff 2018, s. 23.
  10. ↑ Wolff 2018, s. 24–27.
  11. ↑ Wolff 2018, s. 26–31.
  12. ↑ Wolff 2018, s. 31–36.
  13. ↑ Wolff 2018, s. 38–40.
  14. ↑ Wolff 2018, s. 37–44.
  15. ↑ Wolff 2018, s. 45–54.
  16. ↑ Wolff 2018, s. 58–63.
  17. ↑ BBC Sport: Mourinho makes shock Chelsea exit (Luettu 20. syyskuuta 2007)
  18. ↑ Wolff 2018, s. 64–65.
  19. ↑ Wolff 2018, s. 66.
  20. ↑ Mourinho, Lippi ja Scolari Meksikon valmentajaehdokkaina
  21. ↑ Mourinho named Inter coach (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. ↑ Wolff 2018, s. 66–70.
  23. ↑ Inter kämpft sich in Unterzahl ins Endspiel
  24. ↑ I Am Leaving Inter & Joining Real Madrid - Jose Mourinho Goal. Viitattu 23.5.2010.
  25. ↑ Deja el Inter y se va al Madrid Marca. Viitattu 23.5.2010.
  26. ↑ Jose Mourinho favourite to be Real Madrid manager
  27. ↑ Moratti e Perez, accordo per Mourinho (Arkistoitu – Internet Archive) FC Internazionale Milano. Viitattu 28.5.2010.
  28. ↑ Mourinho, new Real Madrid coach Real Madrid CF. Viitattu 29.5.2010.
  29. ↑ Wolff 2018, s. 72–75.
  30. ↑ Wolff 2018, s. 76.
  31. ↑ Wolff 2018, s. 78–79.
  32. ↑ Ronaldo Realin sankari trillerimäisessä El Clasicossa MTV3.fi. Viitattu 21.4.2011.
  33. ↑ Wolff 2018, s. 80–81.
  34. ↑ Jose Mourinho: Real Madrid season worst of my career BBC.com. Viitattu 3.6.2013.
  35. ↑ Wolff 2018, s. 89–97.
  36. ↑ Special gone! Mourinho will leave Real Madrid on June 1, paving the way for Chelsea return with Spanish giants dropping £12m release feeMail Online. Viitattu 3.6.2013.
  37. ↑ Huhut varmistuivat – Mourinho palaa ChelseaanYLE Urheilu. Viitattu 3.6.2013.
  38. ↑ Wolff 2018, s. 206.
  39. ↑ Wolff 2018, s. 206–207.
  40. ↑ Paris Saint Germain win the tieBBC Sport. Viitattu 17.12.2015.
  41. ↑ a b Wolff 2018, s. 209.
  42. ↑ Jose Mourinho: Chelsea sack boss after Premier League slumpBBC Sport. Viitattu 17.12.2015.
  43. ↑ Jose Mourinho: Man Utd confirm former Chelsea boss as new manager 27.5.2016. BBC Sport. Viitattu 27.5.2016. (englanniksi)
  44. ↑ Jose Mourinho Biography Biography Online. Viitattu 16.5.2018.
  45. ↑ Jose Mourinho: Manchester United manager signs new contract to 2020 BBS Sport. 25.1.2018. Viitattu 16.5.2018.
  46. ↑ ManU:n Jose Mourinho kommentoi BBC:lle katkerasti Chelsean pelityyliä – ”Onnittelen heitä, mutta mielestäni he eivät ansainneet voittoa” Helsingin Sanomat. 20.5.2018. Viitattu 20.5.2018.
  47. ↑ Jose Mourinho: Manchester United sack manager BBC Sport. 18.12.2018. Viitattu 18.12.2018. (englanniksi)
  48. ↑ Jose Mourinho hyppää Tottenhamin ruoriin – korvaaja Mauricio Pochettinolle löytyi nopeasti: "Luotamme, että hän tuo uskoa pukuhuoneeseen" Yle uutiset. 20.11.2019. Viitattu 20.11.2019.
  49. ↑ Club statement 19.4.2021. Tottenhan Hotspur. Viitattu 19.4.2021.
  50. ↑ https://yle.fi/urheilu/3-11914921
  51. ↑ Wolff 2018, s. 142–147.
  52. ↑ Wolff 2018, s. 160–165.
  53. ↑ Mourinho considerado o "Homem do Ano"
  54. ↑ Real Madridille shokkihoitoa: Mourinholle historiallinen kotitappio MTV3.fi Viitattu 21.4.2011.
  55. ↑ Inter Coach Jose Mourinho Aiming For 150th Consecutive Unbeaten Home League Match Against Roma Goal. Viitattu 2.11.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta José Mourinho.
Edeltäjä:
Şenol Güneş 		UEFA:n vuoden valmentaja
2003, 2004, 2005 		Seuraaja:
Frank Rijkaard
Edeltäjä:
Carlo Ancelotti
Josep Guardiola 		Mestarien liigan voittanut valmentaja
2004
2010 		Seuraaja:
Rafael Benítez
Josep Guardiola
Edeltäjä:
Arsène Wenger
Tony Pulis 		Englannin Valioliigan kauden valmentaja
2004/05, 2005/06
2014/15 		Seuraaja:
Sir Alex Ferguson
Claudio Ranieri
Edeltäjä:
Cesare Prandelli 		Oscar del Calcio
2009, 2010 		Seuraaja:
Massimiliano Allegri
Edeltäjä:
Massimiliano Allegri 		Albo Panchina d'Oro
2009/10 		Seuraaja:
Francesco Guidolin
Edeltäjä:
uusi palkinto 		FIFA:n vuoden valmentaja
2010 		Seuraaja:
Josep Guardiola
Edeltäjä:
Josep Guardiola 		Miguel Muñoz -palkinto
2011, 2012 		Seuraaja:
Tito Vilanova
Edeltäjä:
Jupp Heynckes 		Benfican päävalmentaja
9–12/2000 		Seuraaja:
Toni
Edeltäjä:
Octávio Machado 		Porton päävalmentaja
1/2002–2004 		Seuraaja:
Luigi Del Neri
Edeltäjä:
Claudio Ranieri
Rafael Benítez 		Chelsean päävalmentaja
2004–9/2007
2013–12/2015 		Seuraaja:
Avram Grant
Guus Hiddink
Edeltäjä:
Manuel Pellegrini 		Real Madridin päävalmentaja
2010–2013 		Seuraaja:
Carlo Ancelotti
Edeltäjä:
Louis van Gaal 		Manchester Unitedin päävalmentaja
2016–12/2018 		Seuraaja:
Ole Gunnar Solskjær
Edeltäjä:
Mauricio Pochettino 		Tottenham Hotspurin päävalmentaja
11/2019–4/2021 		Seuraaja:
Ryan Mason
Edeltäjä:
Paulo Fonseca 		AS Roman päävalmentaja
2021– 		Seuraaja:
–
Internazionalen päävalmentajat
UEFA Club Football Awards
1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010
Vuoden pelaaja: Brasilia Ronaldo Englanti Beckham Argentiina Redondo Saksa Effenberg Ranska Zidane Italia Buffon Portugali Deco Englanti Gerrard Brasilia Ronaldinho Brasilia Kaká Portugali C. Ronaldo Argentiina Messi Argentiina Milito
Vuoden maalivahti: Tanska Schmeichel Saksa Kahn Saksa Kahn Saksa Kahn Saksa Kahn Italia Buffon Portugali Baía Tšekki Čech Saksa Lehmann Tšekki Čech Tšekki Čech Alankomaat Van Der Sar Brasilia Júlio César
Vuoden puolustaja: Espanja Hierro Alankomaat Stam Alankomaat Stam Argentiina Ayala Brasilia Carlos Brasilia Carlos Portugali Carvalho Englanti Terry Espanja Puyol Italia Maldini Englanti Terry Englanti Terry Brasilia Maicon
Vuoden keskikenttäpelaaja: Ranska Zidane Englanti Beckham Espanja Mendieta Espanja Mendieta Saksa Ballack Tšekki Nedvěd Portugali Deco Brasilia Kaká Portugali Deco Alankomaat Seedorf Englanti Lampard Espanja Xavi Alankomaat Sneijder
Vuoden hyökkääjä: Brasilia Ronaldo Ukraina Ševtšenko Espanja Raúl Espanja Raúl Espanja Raúl Alankomaat Van Nistelrooy Espanja Morientes Brasilia Ronaldinho Kamerun Eto’o Brasilia Kaká Portugali C. Ronaldo Argentiina Messi Argentiina Milito
Vuoden valmentaja: Italia Lippi Skotlanti Ferguson Argentiina Cúper Saksa Hitzfeld Espanja Del Bosque Italia Ancelotti
Portugali Mourinho		 Portugali Mourinho
Espanja Benítez		 Espanja Benítez
Venäjä Gazzajev		 Espanja Ramos
Alankomaat Rijkaard
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Muut

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=José_Mourinho&oldid=21020150”