King Oliver

Wikipedia
Ohjattu sivulta Joseph Oliver
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Joe ”King” Oliver
Joe ”King” Oliver noin vuonna 1915
Joe ”King” Oliver noin vuonna 1915
Syntynyt 11. toukokuuta 1885
Kuollut 8. huhtikuuta 1938 (52 vuotta)
Kotipaikka Abend, Louisiana, Yhdysvallat
Tyylilajit jazz
Soittimet kornetti, trumpetti

Joseph Oliver (11. toukokuuta 1885 – 8. huhtikuuta 1938), paremmin tunnettu taiteilijanimellään King Oliver tai Joe ”King” Oliver, oli yhdysvaltalainen jazzmuusikko. Hän johti 1910-luvulla menestyvää jazzyhtyettä New Orleansissa ja myöhemmin muutti Chicagoon. Tunnetuimmat levytyksensä hän teki vuonna 1923 Indianassa kokoonpanolla, johon kuului muun muassa nuori kornetisti Louis Armstrong. Myöhemmin Oliver muutti New Yorkiin, mutta ei enää saavuttanut samanlaista menestystä.

Koska Oliverin alkuvuosista New Orleansissa ei ole nauhoitettua materiaalia, on tämän vaikutusta jazzin kehittymiseen vaikea arvioida. Myös Louis Armstrongin suosio alkoi 1920-luvun puolivälistä lähtien jättää Oliverin varjoonsa. Joka tapauksessa tiedetään Bubber Mileyn, Muggsy Spanierin ja Tommy Ladnierin ottaneen vaikutteita Oliverin soittotyylistä.[1] Vaikka Armstrongin soitto ei juurikaan kuulostanut Oliverilta, tämä piti vanhaa opettajaansa suuressa arvossa.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oliver syntyi vuonna 1885 plantaasilla Abendissa, Louisianassa.[3] Hänen ensimmäinen soittimensa oli pasuuna, ja hän osoitti jo nuorella iällä musiikillista lahjakkuutta vaikkei saanutkaan muodollista musiikkikoulutusta.[4] Vuonna 1905 hän soitti pasuunaa Onwards Brass Bandissä New Orleansissa, ja myöhemmin vaihtoi kornettiin, jonka soittajana hänet paremmin tunnetaan. Oliver harjoitteli ahkerasti ja opetteli lukemaan nuottikirjoitusta, mitä vaikeutti se, että hän oli menettänyt näkökyvyn toisesta silmästään. Lempinimen ”King” (”Kuningas”) hän sai vuoden 1910 tienoilla soittaessaan yhtyeensä kanssa neworleansilaisen klubin vakio-orkesterina. Vuonna 1916 hän perusti pasunisti Edward ”Kid” Oryn kanssa yhtyeen Kid Ory and King Oliver Band, jossa hän soitti seuraavat kolme vuotta.[3]

Vuonna 1919 Oliver muutti Chicagoon. Hän soitti ensin Bill Johnsonin johtamassa yhtyeessä Dreamland Ballroom -tanssiravintolassa[2] ja vuonna 1922 perusti oman kokoonpanonsa King Oliver Creole Jazz Bandin.[5] Yhtyeeseen kuuluivat muun muassa laulaja Lil Hardin, klarinetisti Johnny Dodds sekä Oliverin New Orleansista värväämä trumpetisti Louis Armstrong.[5] Oliverin yhtye toimi Lincoln Gardens -jazzklubin vakio-orkesterina.[2]

Vuonna 1923 yhtye soitti klassikoksi muodostuneen levytyssession Gennettin studiolla Indianassa.[5][6] Nauhoitettuihin kappaleisiin kuuluivat ”Dippermouth Blues”, jonka sisältämästä Oliverin soolosta on tullut Dixieland-trumpetinsoittajien vakiomateriaalia,[2] sekä Armstrongin uran ensimmäinen nauhoitettu soolo kappaleessa ”Riverside Blues”.[7] Tarinan mukaan Armstrongin soittotyyli oli nauhoitussessiossa niin dominoiva, että hänet täytyi sijoittaa muuhun orkesteriin nähden kauemmas mikrofonista. Joidenkin versioiden mukaan Armstrong soitti studion takaosasta, käytävän päästä tai jopa kokonaan toisesta huoneesta.[8]

Yhtye hajosi vuonna 1924 erimielisyyksiin jäsenten palkanmaksusta.[6] Armstrong muutti New Yorkiin liittyäkseen Fletcher Hendersonin yhtyeeseen, ja vuotta myöhemmin aloitti tähteyteen johtaneen soolouransa.[9] Oliver teki pianisti Jelly Roll Mortonin kanssa duettonauhoitukset kappaleista ”King Porter Stomp” ja ”Tom Cat Blues”,[7] ja kokosi pian uuden yhtyeen, nimeltään Dixie Syncopators.[5] Tuohon aikaan yhtyeen kokoonpanoon kuului muun muassa Barney Bigard.[6]

Joseph ”King” Oliverin hautakivi New Yorkissa

Oliver ja Dixie Syncopators saivat paikan chicagolaisen Plantation Cafén orkesterina.[3][10] Pesti kesti kaksi vuotta, ja sen loputtua vuonna 1927 Oliver yhtyeineen muutti New Yorkiin. He nauhoittivat Vocalion-levy-yhtiölle ja soittivat Savoy Ballroom -tanssiravintolassa.[3] Oliver kieltäytyi liian pienen palkkatarjouksen vuoksi paikasta New Yorkin Cotton Clubin vakioyhtyeenä, mikä osoittautui virheliikkeeksi; pesti tarjosi paikan saaneelle orkesterinjohtaja Duke Ellingtonille tilaisuuden nousta tähdeksi.[4][5]

Oliverin ura kuitenkin kärsi pahasti tämän jatkuvista hammas- ja ienongelmista, eikä yhtye pystynyt säilyttämään suosiotaan 1930-luvun alkuun tultaessa. Viimeiset elinvuotensa Oliver työskenteli biljardisalin talonmiehenä Savannahissa ja myi kadulla vihanneksia.[4][6] Hän kuoli valtimokovettumatautiin huhtikuussa 1938, 52 vuoden ikäisenä, pystymättä varattomana maksamaan tarvittavaa hoitoa.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Joe ”King” Oliver PBS.org. Viitattu 25.5.2010. (englanniksi)
  2. a b c d Scott Yanow: King Oliver Allmusic. Viitattu 25.5.2010. (englanniksi)
  3. a b c d Joseph ”King” Oliver All About Jazz. Viitattu 25.5.2010. (englanniksi)
  4. a b c d Oliver, Joe ’King’ Jazz.com. Viitattu 25.5.2010. (englanniksi)
  5. a b c d e Joe ”King” Oliver Red Hot Jazz Archive. Viitattu 25.5.2010. (englanniksi)
  6. a b c d Joe ’King’ Oliver Lifeline Jazzscript. Viitattu 25.5.2010. (englanniksi)
  7. a b Yasir Agha: King Oliver Jazz Review.com. Viitattu 25.5.2010. (englanniksi)
  8. Charlie B. Dahan: King Oliver All About Jazz. Viitattu 25.5.2010. (englanniksi)
  9. William Ruhlmann: Louis Armstrong Allmusic. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  10. 100 Jazz Profiles – Joe ’King’ Oliver BBC.co.uk. Viitattu 25.5.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]