Jorma Ranivaara
Jorma Ranivaara (20. tammikuuta 1945 Vihti – 28. kesäkuuta 2023[1] Kuopio[2]) oli suomalainen kirjailija.[3] Hän kirjoitti teoksia sekä nuorille että aikuisille.
Ranivaara sai useita kirjallisuuspalkintoja. Hänen esikoisteoksensa Vanha Rahikainen ja valkoinen Iljušin palkittiin vuonna 1968 Kalevi Jäntin palkinnolla. Vuonna 1980 hänelle myönnettiin kirjallisuuden valtionpalkinto. Vuonna 2014 Ranivaara sai Tirlittan-palkinnon.[4] Hän oli kahdesti (1997 ja 2004) ehdolla Finlandia Junior -palkinnon ja kolmesti (1990, 1994 ja 1995) Topelius-palkinnon saajaksi.[3] Ranivaaraa on luonnehdittu humoristiksi ja verrattu Veikko Huoviseen.[2]
Ranivaara asui Kuopiossa.[3] Hän menehtyi kahden syövän uuvuttamana.[1] Hänet on haudattu Kuopion Isolle hautausmaalle.[5]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Romaaneja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vanha Rahikainen ja valkoinen Iljušin. Romaani. WSOY 1967.
- Harakkalaivue. Nuorten romaani. WSOY 1968.
- Kisko, kisko Koskinen. Nuorten romaani. WSOY 1977.
- Raamit ränniin. Nuorten romaani. WSOY 1979.
- Koskinen ja veitsenteroittaja. Nuorten romaani. WSOY 1982.
- Sotakaverit. Romaani. WSOY 1983.
- Taivaanrannan rakentaja. Romaani. WSOY 1986.
- Pelurit. Nuortennovelleja. WSOY 1989.
- Ihmeellisiä ihmisiä: Novelleja. WSOY 1994.
- Patricia ja Pek. Nuorten romaani. WSOY 1995.
- Poisliitävä Anne Lee. Nuorten romaani. WSOY 1997.
- Rouva Korhosen tapaus. Romaani. WSOY 1999.
- Upseerin parempi elämä. WSOY 2003.
- Eläkepommimies. Romaani. WSOY 2006.
- Asiakas Rydz. Romaani. WSOY 2008.
- Valekirjailija. Romaani. WSOY 2011.
Skeittaaja-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Skeittaajan kesäloma. WSOY, 1991. ISBN 951-0-17367-3.
- Skeittaaja kakkosketjussa. WSOY, 1992. ISBN 951-0-18081-5.
- Skeittaaja lumilaudalla. WSOY, 1993. ISBN 951-0-19034-9.
- Keskiyön skeittaaja. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19798-X.
- Skeittaajan paluu. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29363-6.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Paananen, Santtu: Kirjailija Jorma Ranivaara on kuollut Savon Sanomat. 7.7.2023. Viitattu 8.7.2023.
- ↑ a b Tuhkanen-Markkula, Terhi: Humoristin päätä ei huimannut. (Muistokirjoitus.) Onnimanni, 2023, nro 3, s. 30.
- ↑ a b c Ranivaara, Jorma Kirjasampo. Viitattu 19.12.2014.
- ↑ Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto Kaari Utriolle Helsingin Sanomat. 5.10.2014. Viitattu 2.11.2014.
- ↑ Kuopion seurakuntayhtymän hautahaku Hautahaku. Viitattu 7.1.2024.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jorma Ranivaara Suomen Nuorisokirjailijoiden nettimatrikkelissa (Arkistoitu – Internet Archive)
| ||||||||||
