Jordi Cruyff

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jordi Cruijff
Jordi Cruyff
Henkilötiedot
Koko nimi Johan Jordi Cruijff
Syntymäaika 9. helmikuuta 1974 (ikä 40)
Syntymäpaikka Alankomaiden lippu Amsterdam, Alankomaat, Alankomaat
Pelipaikka Hyökkäävä keskikenttä
Pituus 183 cm
Seura
Seura Israelin lippu Maccabi Tel Aviv
Tehtävä Urheilujohtaja
Junioriseurat
1981–1988
1988–1992
Alankomaiden lippu Ajax
Espanjan lippu Barcelona
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1992–1994
1994–1996
1996–2000
1999
2000–2003
2003–2004
2006–2008
2009–2010
Espanjan lippu Barcelona B
Espanjan lippu Barcelona
Englannin lippu Manchester United
Espanjan lippu Celta Vigo (Laina)
Baskimaan lippu Alavés
Katalonian lippu Espanyol
Ukrainan lippu Donetsk
Maltan lippu Valletta
51 (16)
41 (11)
34 (8)
8 (2)
94 (7)
30 (3)
28 (0)
17 (10)
Maajoukkue
1995–2004
1996
Katalonian lippu Katalonia
Flag of the Netherlands.svg Alankomaat
9 (2)
9 (1)
Valmennusura
2009–2010
2010–2012
2012–
Maltan lippu Valletta (Apuvalm.)
Kyproksen lippu AEK Larnaca (Manageri)
Israelin lippu Maccabi Tel Aviv (Urheilujohtaja)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Johan Jordi Cruyff (s. 9. helmikuuta 1974 Amsterdam) on hollantilainen entinen jalkapalloilija ja valmentaja ja nykyinen urheilujohtaja. Aktiiviurallaan vuosina 1992-2010 hän edusti muun muassa Manchester Unitedia ja FC Barcelonaa. Hän pelasi myös yhdeksän ottelua Hollannin maajoukkueessa edustaen maata vuoden 1996 jalkapallon EM-turnauksessa. Jordi Cruyffin isä on tunnettu hollantilainen entinen pelaaja ja manageri Johan Cruyff.

Jordi Cruyff pelasi pääsääntöisesti hyökkäävänä keskikenttäpelaajana, joskin hän kykeni pelaamaan myös toisena kärkipelaajana. Viimeisinä pelivuosinaan, eritoten FK Metalurh Donetskin joukkueessa, hän pelasi myös topparina. Jordi Cruyff aloitti uransa isänsä valmennuksessa Barcelonassa ja pelattuaan Hollannin maajoukkueessa vasta 22-vuotiaana, hänen urakehityksensä pysähtyi. Hän edusti Manchester Unitedia Englannin Valioliigassa neljä kautta, mutta pääsi pelaamaan näinä vuosina vain 34 ottelussa. Syynä tähän olivat suurelta osin loukkaantumiset.

Hänen menestyksekkäin jaksonsa oli 2000-luvun alussa Espanjan Deportivo Alavésissa pelatut kolme kautta joiden kohokohta oli vuoden 2001 UEFA Cupin finaali. Alavésistä Cruyff siirtyi ensin Espanyoliin ja sieltä Donetskiin. Donetskin jakson jälkeen hän piti yhden välivuoden ammattilaisjalkapallosta kunnes pelasi vielä uransa viimeisen kauden Maltan pääsarjan Vallettassa.

Seurajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FC Barcelona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1992 Jordi Cruyff debytoi FC Barcelonan kakkosjoukkueessa Espanjan Segunda Divisioonassa ja pääsi ykkösjoukkueen mukaan kaksi vuotta myöhemmin tämän ollessa pre-season harjoituspelikiertueella Hollannissa. Cruyff teki hattutemput otteluissa Groeningenia ja De Graafschaapia vastaan. 4. syyskuuta 1994 Jordi Cruyff pääsi ensi kertaa kentälle La Ligan ottelussa Barca vs. Sporting Gijón, jonka Barca hävisi lukemin 1-2. 2. marraskuuta samana vuonna hän debytoi Mestareiden liigassa ottelussa ManU:a vastaan. Cruyff alusti 4-0 voittoon päättyneessä ottelussa Hristo Stoichkovin avausmaalin.

Hyvästä alusta huolimatta Jordin Cruyffin ura Barcelonassa päättyi seuran presidentti Josep Lluís Núñezin erotettua hänen isänsä Johan Cruyffin seuran päävalmentajan paikalta. Ottelu Camp Noulla Celta Vigoa vastaan 19. toukokuuta 1996 jäi hänen viimeisekseen Barcan paidassa.

Manchester United[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 1996 Cruyff solmi nelivuotisen sopimuksen Englannin valioliigan Manchester Unitedin kanssa. Sopimuksen arvo oli 1,4 miljoonaa puntaa. Hän teki debyyttinsä 17. elokuuta kauden avausottelussa Wimbledonia vastaan. Ottelu muistetaan parhaiten David Beckhamin omalta kenttäpuoliskolta tekemästä maalista. Cruyff pääsi maalien makuun kahdessa seuraavassa ottelussa auttaen näin joukkueensa tasapeleihin Evertonia ja Blackburnia vastaan.

Cruyff oli säännöllisesti ManU:n avauskokoonpanossa marraskuun lopussa tulleeseen polvivammaan asti. Vuoden loppupuolisko oli vaikeaa joukkueelle kun he hävisivät Newcastlelle peräti 5-0, 6-3 Southamptonille vieraissa ja vielä kotonaan Mestareiden liigan lohkovaiheessa turkkilaiselle Fenerbahcelle, hävisivät valioliigassa ensimmäisen kotiottelunsa kahteen vuoteen Chelsean hakiessa pisteet luvuin 2-1, hävisivät toistamiseen UCL:n kotipelinsä, nyt Juventukselle ja vielä tippuivat Liigacupista Leicester Citylle hävityn ottelun myötä. Maaliskuuhun tultaessa Cruyff oli jälleen pelikuntoinen ja ManU:n kurssi oli takaisin raiteillaan. Joukkue oli ollut valioliigan mestaruus taistelussa tammikuun lopusta alkaen ja joukkue oli selviytyny Euroopan Cupin neljännesfinaaleihin voitettuaan FC Porton 4-0. Vaikkakin joukkue hävisi Borussia Dortmundille välierissä, ManU voitti neljännen valioliigamestaruutensa viiteen vuoteen. Vaikka Cruyff olikin joukkueessa vielä seuraavatkin kolme kautta ja ManU voitti tuona aikana neljä palkintoa, 1996-97 Valioliigan voitto oli Cruyffin ainoa mestaruus ManU:n paidassa.

Nilkkavamma romutti Cruyffin toiveet aloituskokoonpanon paikasta kaudella 1997-98 ja hän pääsi kentälle vain viidessä pelissä, joissa ei maaleja syntynyt. Seuraavalla kaudella Cruyff ehti pelaamaan viidessä pelissä tehden kaksi maalia ennen lainasiirtoa Espanjan Celta Vigoon tammikuussa 1999. Cruyff ehti pelata kahdeksan ottelua Celtan paidassa ennen paluutaan Manchesteriin, joka oli ehtinyt hänen poissaolessaan varmistaa triplan eli Valioliigan, FA Cupin sekä Euroopan Cupin voitot.

Kaudella 1999-2000 Cruyff pelasi kahdeksan liiga peliä siitäkin huolimatta että seura oli hommannut Quinton Fortunen kilpailemaan peliajasta vasemman laitahyökkääjän paikalla Ryan Giggsin takana. ManU kyllä voitti Valioliigan kuudennen kerran viimeisen kahdeksan vuoden aikana, mutta Cruyffin epäonneksi säännöt vaativat pelaamisen vähintäin kymmenessä ottelussa, jotta pelaaja voidaan palkita mestaruusmitalilla.

Kaikkiaan Cruyff pelasi ManU:n paidassa 54 ottelua ja teki niissä kahdeksan maalia.

Loppu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cruyffin sopimus umpeutui kesäkuun lopussa 2000 ja hän palasi vapaalla siirrolla Espanjaan, Deportivo Alavésiin. Baskijoukkueen mukana Cruyff ylsi 2001 UEFA Cupin finaaliin jossa vastaan tuli Liverpool. Oltuaan jo tappiolla 2-0 ja 3-1 Deportivo nousi vielä Cruyffin 89. minuutin maalilla tasoihin, vain hävitäkseen ottelun lisäajalla lipsahtaneella omalla maalilla.

Cruyff pelasi joukkuessa aina kauden 2002-03 loppuun, jolloin se tippui La Ligasta. Sen jälkeen hän teki vuoden mittaisen sopimuksen Espanyolin kanssa. Kaudet 2004-2006 Cruyff oli sivussa ammattilaiskentiltä polvivammansa vuoksi mutta piti kuntoaan yllä Barcan B-joukkueen mukana ja pelasi joitain veteraanien otteluita. Kauden 2007-2008 Cruyff pelasi Ukrainan valioliigassa FK Metalurh Donetskin joukkueessa mutta pelipaikka oli muuttunut aiemmasta vasemmasta laitahyökkääjästä toppariksi. Samaan aikaan Cruyff aloitteli uraansa myös vaatetusbisneksessä ja lanseerasi omaa nimeään kantavan Cruyff-brändin.[1]

Vuoden 2009 puolivälissä Cruyff solmi kolmivuotisen sopimuksen Maltan pääsarjaan FC Vallettan kanssa. Cruyff toimi ensimmäisen sopimusvuotensa pelaaja-valmentajana mutta sen jälkeen siirtyi kokopäivätoimisesti päävalmentaja Ton Caanenin apulaiseksi. Cruyffin debyyttiottelu oli 21. heinäkuuta 2009 Eurooppa-liigan ensimmäisen karsintakierroksen ottelu islantilaista Keflavikia vastaan, jonka Valletta voitti 3-0. Ensimmäisen liigaottelunsa Cruyff pelasi kuukautta myöhemmin ja ensimmäinen maali näki päivänvalon 29. elokuuta 6-0 voitossa Florianasta. Cruyff kruunasi pelaajauransa viimeisen kauden Maltan mestaruudella. MFA Trophyn finaalissa kaatui Qormi numeroin 2-1 vaikkakin Cruyff itse ei ollut ottelussa pelaavassa kokoonpanossa.

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cruyffin otteet Barcelonan paidassa saivat päävalmentaja Guus Hiddinkin valitsemaan hänet Hollannin maajoukkueeseen vuoden 1996 EM-turnaukseen. Hän teki maajoukkuedebyyttinsä ystävyysottelussa Saksaa vastaan 24. huhtikuuta 1996. Ainoan maajoukkumaalinsa Cruyff teki 13. kesäkuuta Villa Parkilla Sveitsiä vastaan ottelussa, jonka Hollanti voitti 2-0. Cruyff oli yksi kuudesta pelaajasta, jotka oli valittu maajoukkueeseen ilman ensimmäistäkään peliä Hollannin pääsarjassa. Viisi muuta olivat Jimmy Floyd Hasselbaink, Tim Krul, Rob Reekers, Willi Lippens ja Wim Hofkens.

Cruyff pelasi myös yhdeksän epävirallista maaottelua Katalonian paidassa. 25. kesäkuuta 1995 hän teki maalin 5-2 voitto-ottelussa Barcelonaa vastaan, samoin kuin 22. joulukuuta 2000 Katalonian lyödessä Camp Noulla Liettuan 5-0.

Ura managerina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2010 Cruyff ilmoitti lopettamisestaan ja teki sopimuksen Kyproksen AEK Larnacan jalkapallojohtajan pestistä.[2] Hän pestasi vanhan tuttunsa ja maanmiehensä Ton Caanenin Larnacan päävalmentajaksi. Tehoduo nostikin pian Larnacan Kyproksen jalkapallon mahtitekijäksi ja johdatti joukkueen Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen kaudella 2011-12.

Huhtikuussa 2012 Kanadanjuutalainen miljardööri ja Maccabi Tel Avivin omistaja Mitchell Goldhar houkutteli Cruyffin joukkueensa urheilujohtajaksi.[3] Ensi työnään Cruyff pestasi joukkueen päävalmentajaksi Barcelonan A-junioriesta Óscar García Junyentin.

Toukokuussa 2013 Maccabi voitti ensimmäisen Israelin mestaruutensa kymmeneen vuoteen.

Kesäkuussa 2013 Cruyff pestasi portugalilaisen Paulo Sousan joukkueensa uudeksi päävalmentajaksi. Elokuussa 2013 Maccabi karsiutui Mestareiden liigan lohkovaiheesta hävittyään sveitsiläiselle FC Baselille yhteismaalein 4-3.

Toukokuussa 2014 Maccabi voitti toisen Israelin mestaruutensa perä perää.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]