Jonna Heynke

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Jonna Mononen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jonna Heynke
Jonna Heynke
Jonna Heynke
Henkilötiedot
Koko nimi Jonna Heynke o.s. Mononen
Syntynyt27. heinäkuuta 1978 (ikä 45)
Imatra, Suomi
Ammatti kirjailija ja kääntäjä
Kirjailija
Esikoisteos
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Jonna Heynke (o.s. Mononen, s. 27. heinäkuuta 1978 Imatra, Suomi) on saksalais-suomalainen kirjailija ja kääntäjä. Hänen esikoisteoksensa Hiljaa pimeässä julkaistiin syksyllä 2015. Hän on ollut syntymästään saakka sokea.

Elämä Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heynkellä on vanhempi sisar. Perheen äiti on luokanopettaja ja isä teknikko. Heynke todettiin sokeaksi jo pikkulapsena,[1] mutta hän erottaa kuitenkin valon.[2]

Heynke aloitti koulun syksyllä 1985 Meltolan ala-asteella. Syksyllä 1991 hän siirtyi Mansikkalan yläasteelle ja syksyllä 1994 silloiseen Imatrankosken lukioon. 18-vuotiaana hän oli vaihto-oppilaana Saksassa.[3] Hän valmistui ylioppilaaksi keväällä 1998.

Heynke haaveili lääketieteen opinnoista, mutta sokeus esti sen toteutumisen,[4] ja hän opiskeli kielenkääntäjäksi Savonlinnassa Joensuun yliopiston Kansainvälisen viestinnän laitoksessa pääaineenaan saksan kääntäminen ja tulkkaus[3] ja valmistui filosofian maisteriksi keväällä 2008.[5] Hän tutki pro gradussaan suomalaisten ja saksalaisten nettikauppojen käytettävyyttä sokean asiakkaan kannalta.[6]

Elämä Saksassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 Heynke tutustui berliiniläiseen mieheen[1] ja muutti toukokuussa 2011 Berliiniin parin yhteiseen asuntoon.[7] Syksyllä 2011 Heynke työskenteli jonkin aikaa tarjoilijana berliiniläisessä pimeässä ravintolassa, mutta irtisanoutui työpaikkakiusaamisen vuoksi.[8]

Heynke muutti 2013 miehensä kanssa Bad Säckingeniin.[3] Heynkellä on opaskoira, joka avustaa häntä itsenäisessä liikkumisessa.[1] Syksyllä 2019 Heynke avioitui miehensä kanssa.[9]

Ura kirjailijana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Opittuaan kirjoittamaan Heynke kirjoitti satuja aluksi pistekirjoituskoneella. Vuonna 1991 hän sai ensimmäisen kannettavan tietokoneensa ja siihen liitetyn pistenäytön, jolla hän pystyi lukemaan.[3] Aluksi kirjat jäivät itsekritiikin vuoksi pöytälaatikkoon.[10] Vuonna 2007 hän alkoi kirjoittaa psykologista trilleriä Marjanpoimija, joka ei kuitenkaan saanut kustantajaa, ei myöskään seuraava romaani Sokea raivo. Tarinassa sokeasta naisesta, jota perhe ja yhteiskunta on hylkinyt, tulee sarjamurhaaja. Heynke kertoo kirjoittaneensa molemmat kirjat terapiana. Sokea raivo perustuu toisilta näkövammaisilta kuultuihin kokemuksiin.[8] Molemmat kirjat hän julkaisi omakustanteina.[11]

Keväällä 2013 Heynke alkoi työstää kirjaksi tarinaa, josta hän oli vuosia aikaisemmin nähnyt unen. Tarinassa joukko ihmisiä jää vangiksi pimeään tippukiviluolaan vailla ruokaa ja toivoa pelastumisesta. Kirjan Hiljaa pimeässä julkaisi Nordbooks[12][13] vuonna 2015.[14] Kirjasta on julkaistu toinen painos.[15] Tekeillä on myös kotikaupunkiin Imatralle sijoittuva dekkarisarja.[16]

Heynke on suomentanut Rammstein-yhtyeen jäsenen Till Lindemannin runoja.[17]

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heynke haluaa vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin, joita ovat muun muassa vammaisten oikeudet, ympäristön, etenkin vesistöjen, suojelu sekä eläinsuojelu,[8] eikä vain seurata tapahtumia ja päätöstentekoa passiivisesti.[18]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Eve Hietamies: Rikos on sokea. Apu, 47/2015, s. 36-38. A-lehdet.
  2. Jonna Mononen: Kuka on Jomo? Jomon Jorinoita. 2.11.2011. Blogger.com. Viitattu 30.1.2016.
  3. a b c d Laura Koljonen: Päätin, etten ole enää ikinä läski. Anna, 48/2015, s. 70-71. Otavamedia.
  4. Unelmat todeksi näkemättä. Etelä-Saimaa, 20.9.2015. Kaakon Viestintä Oy.
  5. Minna Surakka: Saksan kielen ja kääntämisen pro gradu -tutkielmat 1986–2009 (s. 3) 21.1.2010. Joensuun yliopisto, humanistinen tiedekunta. Arkistoitu 5.2.2016. Viitattu 30.1.2016.
  6. Näkövammainen jää verkossa huomiotta. Helsingin Sanomat, 30.3.2008. Sanoma Media Finland.
  7. Syntymästään asti sokea Jonna kirjoittaa kirjoja. Länsi-Savo, 3.8.2013. Länsi-Savo Oy.
  8. a b c Kaarina Griffiths: Sak­sas­sa asu­mi­nen on teh­nyt Jon­nas­ta it­se­näi­sem­män Näkövammaisten Airut. 16.9.2015. Näkövammaisten liitto ry. Viitattu 30.1.2016.
  9. Pirjo Kemppinen: Rakkaus yllätti syntymäsokean Jonna Monosen Seura. 28.09.2020. OtavaMedia. Viitattu 10.1.2020.
  10. Jonna Mononen: Jomon jorinoita Blogger.com. Viitattu 30.1.2016.
  11. Jonna Mononen Elisa Kirja. Elisa oyj. Viitattu 31.1.2016.
  12. Jyri-Jussi Rekinen: Nordbooks pärjää keskimääräistä paremmin Lounais-Lappi. 21.10.2015. Alma Media. Viitattu 30.1.2016.
  13. Ritva Prinz: Näkövamma ei jarruta tahtia - Jonna Monosen esikoistrilleri ilmestyi lokakuussa (s. 18-19) Rengas. 12/2015. Suomalaisen kirkollisen työn keskus (SKTK). Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 30.1.2016.
  14. Pimeässä on tilaa kuvitella. Kouvolan-Sanomat, 6.11.2015. Kaakon Viestintä Oy.
  15. Jonnan pimeissä julkkareissa. Kajastus, 4/2015. Näkövammaisten Kulttuuripalvelu.
  16. Anniina Meuronen: Sokeus ei häiritse Jonna Monosta: valmiina Imatralle sijoittuva dekkarisarja, suunnitteilla tuoksu Uutisvuoksi. 7.8.2015. Kaakon Viestintä. Arkistoitu 3.2.2016. Viitattu 30.1.2016.
  17. https://yle.fi/uutiset/3-11630080
  18. Minna Nyrhinen: Suomalainen näkövammainen on Saksassa ihmettelyn aihe Ilta-Sanomat. 4.10.2015. Sanoma Media Finland. Arkistoitu 28.1.2016. Viitattu 30.1.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]