Jong-Il Byun

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jong-Il Byun (s. 16. marraskuuta 1968 Soul, Korean tasavalta) on eteläkorealainen nyrkkeilijä.[1][2] Byun voitti WBC-liiton kääpiösarjan mestaruuden vuonna 1993.[3]

Soulin olympialaisissa 1988 Byun hävisi pistein 1–4 alkusarjan ottelunsa Aleksandăr Hristovia vastaan erotuomarina toimineelta uusiseelantilaiselta Keith Walkerilta saamiensa kahden varoituksen vuoksi.[1][3][4] Ottelun aikana molemmat nyrkkeilijät olivat toistuvasti käyttäneet kyseenalaisia otteita. Byunille annetut varoitukset tulivat päällä puskemisesta.[5] Lopputuloksen selvittyä ryhmä paikallisia kannattajia sekä Byunin valmentaja ja avustaja menettivät malttinsa ja ryntäsivät kehään käydäkseen tuomari Walkerin kimppuun.[3] Kärhämässä oli mukana myös paikallinen turvallisuuspäällikkö, joka löi Walkeria nyrkillä.[1] Muut tuomarit kiipesivät kehään suojellakseen Walkeria, ja lopulta hänen avukseen saapuivat poliisit.[5]

Jo ottelun toisen erän aikana korealainen valmentaja Kim Sung Eun oli kiivennyt kehään haukkumaan Walkeria, mikä olisi riittänyt syyksi Byunin hylkäämiseen. Walker antoi kuitenkin kamppailun jatkua lähetettyään Kimin takaisin omalle paikalleen.[5] Kun ottelun jälkeinen käsirysy oli rauhoittunut, Byun protestoi tuomaripäätöstä jäämällä kehään istumaan 67 minuutiksi.[3] Lopulta virkailijat sammuttivat hallin valot.[4] Tätä ennen epävirallinen kisaprotestoinnin olympiaennätys oli kuulunut eteläkorealaiselle Choh Dong-Kihille, joka Tokion olympialaisissa 1964 viipyi kehässä 51 minuuttia hylkäämisensä jälkeen.[3]

Osasyynä korealaisten raivostumiseen oli se, että he sekoittivat Keith Walkerin kreikkalaiseen Theodoras Vidalikseen. Vidalis oli edellisenä päivänä tuominnut nyrkkeilyottelun, jossa yhdysvaltalainen Michael Carbajal voitti kiistanalaisesti pistein 3–2 eteläkorealaisen Oh Kwang-Soon.[5] Byunin ja Hristovin välisen ottelun yhteydessä sattuneen välikohtauksen seurauksena Kansainvälinen nyrkkeilyliitto AIBA asetti Byunin ottelukieltoon ja määräsi viisi muuta korealaista toimitsijakieltoon. AIBA myös hylkäsi korealaisten jättämän protestin, joka koski ottelun tuomaripäätöstä.[6] Lisäksi Etelä-Korean olympiakomitean puheenjohtaja Kim Chong-Ha erosi tehtävästään.[3] Maan nyrkkeilyliiton johtaja Oh Soo In piti välikohtausta häpeällisenä.[5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Lindfors, Jukka: Elävä Arkisto: Olympialaisissa testataan myös häviäjien pinnaa Yle.fi. 11.7.2012. Yle. Viitattu 11.7.2012.
  2. Jung-Il Byun Fightsrec.com. Viitattu 11.7.2012. (englanniksi)
  3. a b c d e f Boxing history (Seoul, 1988) NBCOlympics.com. 2012. NBCUniversal. Viitattu 11.7.2012. (englanniksi)
  4. a b Sporting stars to neglect their duties: in pictures Telegraph.co.uk. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 11.7.2012. (englanniksi)
  5. a b c d e Putnam, Pat: A Sad Day In Seoul. Sports Illustrated, 3.10.1988. A Sad Day In Seoul (sivu 1/2). (englanniksi)
  6. a b Putnam, Pat: A Sad Day In Seoul. Sports Illustrated, 3.10.1988. A Sad Day In Seoul (sivu 2/2). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]