Jonny Evans
.jpg)
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Jonathan Grant Evans | ||
| Syntymäaika | 2. tammikuuta 1988 | ||
| Syntymäpaikka | Belfast, Pohjois-Irlanti | ||
| Pelipaikka | keskuspuolustaja | ||
| Seura | |||
| Seura | Manchester United | ||
| Junioriseurat | |||
| 2004–2006 | Manchester United | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2006–2015 | Manchester United | 131 | (4) |
| 2006 | → Royal Antwerp | 11 | (2) |
| 2006–2007 | → Sunderland | 18 | (1) |
| 2008 | → Sunderland | 15 | (0) |
| 2015–2018 | West Bromwich Albion | 89 | (5) |
| 2018–2023 | Leicester City | 121 | (5) |
| 2023– | Manchester United | 0 | (0) |
| Maajoukkue | |||
| 2006– | Pohjois-Irlanti | 102 | (5) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 14. heinäkuuta 2023.
| |||
Jonathan Grant Evans (s. 2. tammikuuta 1988 Belfast, Pohjois-Irlanti) on pohjoisirlantilainen jalkapalloilija, joka edustaa Englannin Valioliigassa pelaavaa Manchester Unitedia. Hän on pelipaikaltaan keskuspuolustaja.
Pelaajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seurajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Evans on Manchester Unitedin kasvatti. Hän pelasi kaudella 2006–2007 11 ottelua lainasopimuksella Royal Antwerp FC:ssä. Pohjois-Irlannin maajoukkueeseen Evans kutsuttiin ensimmäistä kertaa syyskuussa 2006, jolloin hän teki debyyttinsä maajoukkueessa unohtumattomassa 3-2 voitossa Espanjaa vastaan. Sen jälkeen hän on vakiinnuttanut paikkansa maajoukkueessa ja pelannut kaikkiaan 82 maaottelua, joissa hän on tehnyt neljä maalia[1][2].
Joulukuussa 2006 Evans liittyi yhdessä Manchester United ja Royal Antwerp -joukkuekaverinsa Danny Simpsonin kanssa Championshipissa pelanneeseen Sunderlandiin. Menestyksekkään kevätkauden päätteeksi Sundrland nousi Valioliigaan. Evans valittiin joukkueen vuoden nuoreksi pelaajaksi.
Evans teki debyyttinsä ManU:n edustusjoukkueessa 26. syyskuuta 2007 Englannin liigacupin tappiollisessa 2-0 ottelussa Coventry Citya vastaan. Manchester Unitedin jo varmistaessa jatkopaikkansa Mestarien liigassa, pääsi Evans Gerard Piqué tilalle kentälle ottelussa Dynamon Kiovaa vastaan 7. marraskuuta 2007. Ensimmäisen kerran hän oli mestarien liigan avauksessa 12. joulukuuta 2007, kun varamiehisellä kokoonpanolla pelannut ManU kohtasi AS Roman. United voitti lopulta Mestarien liigan.
Tammikuussa 2008 entisen ManU-kapteenin Roy Keanen manageroima Sunderland lainasi Evansin jälleen loppukauden kestävällä sopimuksella.
21. syyskuuta 2008 Evans teki liigadebyyttinsä Unitedissa ottelussa Chelseaa vastaan. Sen jälkeen Evans toimi ManU:ssa kolmostopparina ja oli aina korvaajana Rio Ferdinandin tai Nemanja Vidicin loukkaannuttua/ollessa pelikiellossa. Hän pelasi molemmissa otteluissa Unitedin voittaessa seurajoukkueiden maailmanmestaruuden 2008. Kaudella 2008–2009 Evansille kertyi kaikki ottelut mukaan lukien 34 peliä. Näistä 17 tuli Valioliigassa, jonka mestaruuden United voitti. Seuraavalla kaudella hän pelasi 18 valioliigaottelua. Liigacupissa hän pelasi viisi ottelua, myös voitokkaat finaalit, sekä kaudella 2008–2009 että 2009–2010.[2]
Evans pelasi 13 ottelua Unitedin voittaessa Valioliigan mestaruuden kaudella 2010–2011. FA Community Shieldiä hän oli voittamassa 2010 ja 2011. Hän teki ensimmäisen maalinsa Unitedin ykkösmiehistössä maaliskuussa 2012 vierasottelussa Wolverhampton Wanderers FC:tä vastaan, jonka ManU voitti 5-0. Hän pelasi tuolla kaudella 29 liigaottelua. Seuraavalla kaudella hän pelasi 23 sarjaottelua ja teki kolme maalia Unitedin voittaessa liigamestaruuden. Kahdella seuraavalla kaudella hän pelasi 17 ja 14 liigaottelua. Kaikkiaan hän pelasi Unitedissa 131 valioliigaottelua, joissa teki neljä maalia. Mestarien liigassa hän pelasi 27 ottelua ja teki kaksi maalia.[2]
Evans siirtyi runsaalla kahdeksalla miljoonalla eurolla vuonna 2015 West Bromwich Albioniin, jossa pelasi kolmen kauden aikana 30, 31 ja 28 valioliigaottelua.
Kesällä 2018 hän siirtyi neljällä miljoonalla eurolla Leicester Cityyn. Tulokaskaudellaan hän pelasi 24 pääsarjaottelua. Kaudella 2019–2020 hän pelasi kaikki 38 valioliigaottelua, ja kahta peliä lukuun ottamatta täyden ajan. Seuraavalla kaudella hän pelasi 28 valioliigaottelua. ja viisi ottelua Eurooppa-liigassa. Leicesterin voittamassa FA Cupissa hän pelasi neljä ottelua, mutta joutui jättämään loppuottelun kesken ensimmäisellä jaksolla loukkaantumisen vuoksi.[2] Kaudella 2021–2022 hän kärsi jalkavammoista ja pelasi vain 18 valioliigaottelua sekä neljä ottelua niin Eurooppa-liigassa kuin Konferenssiliigassakin. Seuraavalla kaudella hän oli pohjevamman vuoksi sivussa viisi kuukautta. Hän pelasi 13 valioliigaottelua.[2]
Evans palasi Manchester Unitediin kun hän teki heinäkuussa 2023 vapaana pelaajana lyhytaikaisen sopimuksen seuran kanssa.[3]
Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Evans pelasi Pohjois-Irlannin maajoukkueessa ensimmäiset ottelunsa syksyllä 2006. EM-kilpailuissa 2016 hän pelasi joukkueensa kaikki neljä ottelua alusta loppuun. Hän on pelannut heinäkuuhun 2023 mennessä kaikkiaan 102 maaottelua, joista 30 on ollut MM- ja 29 EM-karsintaotteluja. Hän on tehnyt maalin maaliskuussa 2009 MM-karsinnassa Puolaa vastaan, syyskuussa 2017 MM-karsinnassa Tšekkiä vastaan, maaliskuussa 2019 EM-karsinnassa Valko-Venäjää vastaan, lokakuussa 2019 ystävyysottelussa Tšekkiä vastaan ja kesäkuussa 2022 Kansojen liigassa Kyprosta vastaan.[2]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskiviikkona 19. joulukuuta 2007 BBC uutisoi Jonny Evansin ilmoittautuneen vapaaehtoisesti poliisille liittyen 26-vuotiaan naisen raiskauksesta Great John Street -hotellissa Manchesterissa. Evans oli pidätettynä maanantain ja tiistain välisenä yönä tapahtuneesta raiskauksesta. Manchester United vietti kyseisenä iltana pikkujoulua hotellissa.[4] Evans vapautui myöhemmin syytteistä.
Jonny Evansin 1990 syntynyt pikkuveli Corry on myös pelannut Manchester Unitedissa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mamrud, Roberto: Northern Ireland - Record International Players 5.7.2018. RSSSF. Viitattu 10.11.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f 6 Jonny Evans Transfermarkt. Viitattu 29.3.2020. (englanniksi)
- ↑ Evans in travelling squad for Edinburgh 18.7.2023. Manchester United. Viitattu 19.7.2023. (englanniksi)
- ↑ http://news.bbc.co.uk/1/hi/england/manchester/7151624.stm
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Profiili soccerbase.comissa (Arkistoitu – Internet Archive)
1 McGovern | 2 McLaughlin | 3 Ferguson | 4 McAuley | 5 J. Evans | 6 Baird | 7 McGinn | 8 Davis | 9 Grigg | 10 Lafferty | 11 Washington | 12 Carroll | 13 C. Evans | 14 Dallas | 15 McCullough | 16 Norwood | 17 McNair | 18 Hughes | 19 Ward | 20 Cathcart | 21 Magennis | 22 Hodson | 23 Mannus | Valmentaja O’Neill