Jokileppälintu
| Jokileppälintu | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Koiras | ||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Rhyacornis fuliginosa (Vigors, 1831) |
||||||||||||||||||
| Synonyymit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Jokileppälintu Wikispeciesissä |
Jokileppälintu (Rhyacornis fuliginosa) on Etelä-, Kaakkois- ja Itä-Aasiassa tavattava sieppoihin kuuluva varpuslintu.
Sisällysluettelo |
Koko ja ulkonäkö [muokkaa]
Kooltaan jokileppälintu on noin 12–14 cm. Koiras on väritykseltään pääosin sinertävän lyijynharmaa. Alavatsa on väriltään hieman muuta ruumista tummempi. Ylä- ja alaperä sekä pyrstö ovat väriltään punaruskeat. Naaras on höyhenpuvultaan vaaleamman harmaa. Vatsa ja rinta ovat valkopilkulliset. Pyrstö on musta ja valkokärkinen. Nuoret linnut muistuttavat naaraita, mutta koiraalla pilkkuja on vain päässä, kun nuorella naaraalla koko höyhenistö on pilkullinen.[2][3][4]
Levinneisyys ja elinympäristö [muokkaa]
Jokileppälinnun levinneisyys ulottuu Afganistanista, Pakistanin ja Intian kautta Kaakkois-Aasiaan ja Kiinaan ja Thaimaahan.[1] Lajin elinympäristöä ovat kivikot jokien ja nopeasti virtaavien purojen läheisyydessä. Jokileppälintua tavataan aina 2 400 metrin korkeuteen saakka.[2][4]
Ravinto [muokkaa]
Jokileppälinnun ravinto koostuu pääosin hyönteisistä ja muista selkärangattomista, joita se pyydystää ilmasta tai kiviltä. Se voi syödä myös marjoja.[4]
Pesiminen [muokkaa]
Jokileppälinnun pesimäkausi alkaa tammi-helmikuussa ja kestää touko-kesäkuulle. Kuppimainen sammalista, juurista ja karvoista rakennettu pesä sijaitsee kivikossa tai joen törmässä. Naaras munii neljästä viiteen vaalean sinivihreää ruskeapilkullista munaa.[5][2]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ a b Rhyacornis fuliginosa IUCN Red List. 2011. IUCN. (englanniksi)
- ↑ a b c Plumbeous water redstart Government Information Office, Republic of China (Taiwan). Viitattu 13.2.2010. (englanniksi)
- ↑ Craig Robson: Birds of South-East Asia, s. 200. New Holland Publishers, 2005. ISBN 978-1843307464. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.02.2010). (englanniksi)
- ↑ a b c Bikram Grewal, Bill Harvey, Otto Pfister: A photographic guide to the birds of India, s. 301. Princeton University Press, 2003. ISBN 978-0-691-11496-5. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.2.2010). (englanniksi)
- ↑ N. Gist Gee,Lacy I. Moffett: A Key to the Birds of the Lower Yangtse Valley, with Popular Descriptions of the Species Commonly, s. 301. BiblioBazaar, 2009. ISBN 978-1-115-86363-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.2.2010). (englanniksi)
