Jokileinikki
| Jokileinikki | |
|---|---|
 Jokileinikki kuvattuna Johann Georg Sturmin teoksessa Deutschlands Flora in Abbildungen (1796). |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Suku: | Leinikit Ranunculus |
| Laji: | lingua |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ranunculus lingua |
|
| Katso myös | |
Jokileinikki (Ranunculus lingua) on matalassa vedessä kasvava suurikokoinen leinikkikasvi.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Monivuotinen ja rönsyllinen jokileinikki on leinikiksi varsin suurikokoinen, sillä se kasvaa 50–120 cm korkeaksi. Varsi on pysty, 3–15 mm paksu ja vedenpinnan yläpuolella karvainen. Pitkäruotiset aluslehdet lakastuvat varhain. Muodoltaan aluslehtien lapa on pitkulaisen puikea ja tylppä- tai herttatyvinen. Varsilehdet ovat lyhytruotisia tai ruodittomia, suikeita, kooltaan tavallisesti 15–30 x 0,5–3 cm ja reunoiltaan vaihdellen lähes ehytlaitaisista sahalaitaisiin. Kukkaperä on sileä. Keltaisia, 25–45 mm leveitä kukkia on 1–8 kappaletta. Kukissa on kaksi kehäkiehkuraa ja verho- että terälehtiä viisi kappaletta. Terälehdet ovat mesikuopallisia. Jokileinikki kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmä koostuu toispuolisesti siipipalteisista, 2–3 mm pituisista pähkylöistä, joissa on 0,5–1 mm pitkä ota. Muiden leinikkien tapaan jokileinikki on myrkyllinen laji.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokileinikki on euraasialainen laji, jota tavataan vain Euroopassa ja Aasian länsi- ja keskiosissa. Euroopassa lajia kasvaa Ranskasta ja Britteinsaarilta itään Keski-Venäjälle asti. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Keski-Italiaan ja Pohjois-Kreikkaan, pohjoisessa Fennoskandian keskiosiin. Aasian puolella lajia tavataan paikoitellen Länsi-Siperiassa, Keski-Aasiassa, Kaukasuksen alueella ja Turkissa.[3]
Suomessa jokileinikki on alkuperäislaji, jota tavataan paikoitellen Oulun ja Kemin korkeuksille saakka. Yksittäisiä havaintoja lajista on myös Länsi-Lapista. Tavanomaisin laji on Järvi-Suomessa, jossa se on paikoin melko yleinen.[4][5]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokileinikki kasvaa matalassa vedessä. Lajille tyypillisiä kasvupaikkoja ovat purot, jokirannat sekä järvien rannat erityisesti purosuissa ja salmipaikoissa. Toisinaan sitä tavataan myös tulvanevoilla.[6]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisinaan jokileinikkiä kasvatetaan koristekasvina puutarhojen ja puistojen lammissa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuopion katoava kasvimaailma. Toim. Renvall, Pertti & Fagerstén, Reino & Knuutinen, Jorma & Vainio, Outi. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 6. Kuopio 2002.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lansdown, R.V.: Ranunculus lingua IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 20.9.2016. (englanniksi)
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 75, 84.
- ↑ a b Den virtuella floran: Sjöranunkel (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 2.1.2012.
- ↑ Kuopion katoava kasvimaailma 2002, s. 179.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Jokileinikin levinneisyys Suomessa Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 2.1.2012.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 84.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2016: Jokileinikin (Ranunculus lingua) levinneisyys Suomessa
- LuontoPortti: Jokileinikki (Ranunculus lingua)
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Jokileinikki (Ranunculus lingua)
- Flora of China: Ranunculus lingua (englanniksi)