John W. Mitchell
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Kieli tarvitsee vielä hiomista ja aikamääreet puuttuvat pääosin eli aikajana jää epäselväksi |
| John William Mitchell | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. heinäkuuta 1914 Enid, Mississippi, Yhdysvallat |
| Kuollut | 15. marraskuuta 1995 (81 vuotta) Yhdysvallat |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusvuodet | 1938–1958 |
| Komentajuudet | Koelentolaivue 339, Hävittäjälentolaivue 51 |
| Taistelut ja sodat |
Toinen maailmansota Korean sota |
| Sotilasarvo | Majuri Yhdysvaltain ilmavoimat |
| Kunniamerkit |
Medal of Honor Navy Cross |
John William Mitchell (14. heinäkuuta 1914 Enid, Mississippi – 15. marraskuuta 1995)[1] oli yhdysvaltalainen sotilaslentäjä. Hän johti huhtikuussa 1943 toisessa maailmansodassa operaatiota Vengeance, jossa amerikkalaiset surmasivat japanilaisen amiraali Isoroku Yamamoton ampumalla tätä kuljettaneen lentokoneen alas Tyynellämerellä. Mitchell oli kuollessaan eversti, ja hänen sotilasuransa kesti 23 vuotta.[2]
Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitchell oli lukioluokkansa priimus. Hän sai stipendin Columbian yliopistoon. Retkeilyä sekä tennistä harrastanut, jopa urheilutoimittajana esiintynyt nuori John palveli Havaijilla rannikkotykistössä. Marraskuu 1941 toi hänet päällikkö Henry Viccellion sekä Curtiss P-40 -koneiden pariin Yhdysvaltain maavoimien ilmavoimiin Etelä-Carolinassa.[3] [4]
kapteenina Mitchell ampui alas kaksi japanilaista kellukekonetta P-400-hävittäjällä.[5]
Mitchellin 70. hävittäjälentolaivue oli Guadalcanalilla Hendersonin lentokentällä. Laivueen kalustona oli ensin Bell P-39 Airacobrat, jotka myöhemmin vaihdettiin Lockheed P-38 Lightningeihin. Myöhemmin lakkautetun 70. laivueen lentäjiä komennettiin Mitchellin johtamaan 339. laivueeseen.[6]Majurina Mitchell johti 18. huhtikuuta 1943 huippusalaista operaatio Vengeancea, jonka tarkoitus oli surmata amiraali Isoroku Yamamoto. Yamamoto oli Japanin johtavia sotastrategikkoja.
Mitchellista tuli hävittäjä-ässä. Hän saavutti kaikkiaan 15 ilmavoittoa, joista kolme P-39 Airacobralla.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Davis, Burke: Kuolema amiraalille. Alkuteos Get Yamamoto, Random House, 1969. Helsinki: Kirjayhtymä, 1971.
- Mellinger, George & Stanaway, John: Bell P-39 Airacobra-ässät (Osprey Hävittäjä-ässät osa 7). alkuteos, sarjan 36. teos englanniksi, 2001, Oxford, Englanti. Helsinki: Koala-Kustannus, 2002. ISBN 952-5186-34-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.veterantributes.org/TributeDetail.php?recordID=255
- ↑ http://acepilots.com/usaaf_mitchell.html
- ↑ Davis 1971, s. 52-53
- ↑ https://www.af.mil/About-Us/Biographies/Display/Article/105340/lieutenant-general-henry-viccellio/ Viitettu 22.1.2023.
- ↑ a b Mellinger & Stanaway 2002, s. 19
- ↑ Davis 1971, s. 53
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sitaatteja aiheesta John W. Mitchell Wikisitaateissa
| ||||||||||||||
