John Rutledge

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
John Rutledge

John Rutledge (syyskuu 1739 Charleston, Etelä-Carolina18. heinäkuuta 1800 Charleston, Etelä-Carolina)[1] oli yhdysvaltalainen konservatiivinen poliitikko ja tuomari.

Rutledge suoritti lakiopintonsa Englannissa, ja palasi sen jälkeen asianajajaksi Charlestoniin. Hänet valittiin Etelä-Carolinan edustajana vuoden 1765 leimaverokongressiin ja hän oli myös siirtokuntien kongressin jäsenenä 1774–1777 sekä 1782–1783. Vuonna 1776 Rutledge toimi puheenjohtajana komiteassa, joka laati Etelä-Carolinalle uuden perustuslain. Hän oli sen jälkeen osavaltion yleiskokouksen puheenjohtajana (presidenttinä), mutta erosi 1778, kun osavaltion perustuslakia muutettiin hänen mielestään liian demokraattiseen suuntaan. Seuraavana vuonna hänet valittiin Etelä-Carolinan kuvernööriksi, mutta joutui hoitamaan tehtävää pakolaisena brittijoukkojen miehitettyä osavaltion.[1] Hän jätti kuvernöörin tehtävät 1782 palatessaan kongressiin.

Vuoden 1787 perustuslaillisessa konventissa Rutledge toimi erään valmistelukomitean (Committee on Detail) puheenjohtajana. Konventissa hän vastusti orjuuden lakkauttamista, kannatti vahvan keskushallituksen luomista ja vaati korkean omaisuusrajan asettamista valtion virkoihin pääsemisen ehdoksi. Vuosina 1789–1791 Rutledge toimi Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomarina ja 1791–1795 Etelä-Carolinan osavaltion korkeimman oikeuden puheenjohtajana. Vuonna 1795 hänet nimitettiin maan korkeimman oikeuden puheenjohtajaksi, mutta senaatti ei hyväksynyt hänen nimitystään, sillä hän oli vastustanut edellisenä vuonna Jayn sopimusta.[1] Rutledge ehti toimimaan ylituomarina viisi kuukautta ennen kuin joutui jättämään tehtävän senaatin hylkäyksen vuoksi.

Niinikään Etelä-Carolinan kuvernöörinä toiminut Edward Rutledge oli John Rutledgen veli.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d John Rutledge (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 2.2.2014.