John Pope

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kenraalimajuri John Pope

John Pope (18. maaliskuuta 182223. syyskuuta 1892) oli Yhdysvaltain armeijan upseeri ja Unionin kenraali Yhdysvaltain sisällissodassa. Hänellä oli lyhyt mutta menestyksekäs ura läntisellä taistelunäyttämöllä, mutta on parhaiten tunnettu tappiostaan toisessa Bull Runin taistelussa. Sisällissodan jälkeen hän loi menestyksekkään uran intiaanisodissa.

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pope syntyi Louisvillessä Kentuckyssä Nathaniel Pope-nimisen liittovaltion tuomarin pojaksi. Hänen isänsä oli Abraham Lincolnin ystävä. Hän oli Manning Forcen lanko and ja toinen pikkuserkku Mary Todd Lincolnille. Hän valmistui Yhdysvaltain sotilasakatemiasta 1842 ja sai komennuksen kakkosluutnantiksi kartoittajainsinööreihin. Hän palveli Floridassa ja auttoi sitten mittaamaan Yhdysvaltain ja Kanadan pohjoisrajaa. Hän taisteli Zachary Taylorin alaisena Monterreyn ja Buena Vistan taisteluissa Meksikon–Yhdysvaltain sodan aikana, missä hän sai väliaikaisen ylennyksen ykkösluutnantiksi ja kapteeniksi. Sodan jälkeen Pope työskenteli maanmittarina Minnesotassa. 1850 hän esitteli navigoitavuutta Red Riverissä. Hän palveli pääinsinöörinä New Mexicon hallinnossa 1851-1853, ja vietti loput rauhan vuodet mittaamalla rautatietä Tyynellemerelle.

Sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan syttyessä hän haki Lincolnin adjutantiksi, mutta hänet ylennettiin prikaatinkenraaliksi 17. toukokuuta 1861 ja komennettiin hakemaan vapaaehtoisia Illinoisista. Hän sai komennettavakseen läntisen sotanäyttämön pohjoisalueen ja Keski-Missourin heinäkuussa ja riitatui läntisen sotanäyttämön komentajan kenraalimajuri John C. Frémontin kanssa ja juonitteli saadakseen tämän pois komennosta. Pope otti 18. joulukuuta Blackwaterista Missourista 1200 vankia. Hän sai 1862 kenraali Halleckilta komentoonsa Mississippin armeijan, ja komennettiin valtaamaan Konfederaation tukikohtia Mississippijoen varrella. Hän onnistui valtaamaan New Madridin ja avasi tien unionin sotalaivoille Memphisiin asti. Corinthin piirityksessä hän komensi Henry Wager Halleckin armeijan vasenta sivustaa, mutta Lincoln kutsui hänet pian itään. McClellanin Virginian niemimaan sotaretken epäonnistumisen jälkeen hän sai komentoonsa unionin Virginian armeijan. Hän joutui etelävaltioiden joukkojen asettamaan ansaan toisessa Bull Runin taistelussa 29. elokuuta 1862 ja James Longstreetin komentamat etelävaltalaiset pakottivat hänet perääntymään. Seurauksena kenraalimajuri Fitz John Porter joutui sotaoikeuteen ja erotettiin kun taas Pope erotettiin 12. syyskuuta ja hänen armeijansa annettiin McClellanille. Pope jatkoi sotilastehtävissä idässä Missourin divisioonassa, ja erosi armeijasta kenraalimajurina 1865.

Sodan jälkeiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sodan jälkeen hän työskenteli jälleenrakennustehtävissä Atlantassa ja taisteli intiaanisodissa apasseja vastaan ja ylennettiin kenraalimajuriksi 1882. Hän erosi armeijasta 1886. Hän kuoli Ohion sotilaiden kodissa lähellä Sanduskyä Ohiossa ja on haudattu Bellefontainen hautausmaahan St. Louisiin Missouriin.