John Pond

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
John Pond
Syntynyt 1767
Lontoo
Kuollut 7. syyskuuta 1836
Blackheath, Lontoo, Iso-Britannia
Kansallisuus Iso-Britannia
Tutkimusala tähtitiede
Instituutti Greenwichin kuninkaallinen observatorio
Tutkinnot Trinity College, Cambridgen yliopisto
Tunnustukset Ranskan tiedeakatemian Lalanden palkinto, Copley-mitali

John Pond (17677. syyskuuta 1836) oli englantilainen tähti­tieteilijä, josta tuli kuudes Astronomer Royal vuosiksi 1811–1835.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pond syntyi Lontoossa vuonna 1767, mutta hänen tarkkaa syntymä­päiväänsä ei tiedetä. Hänen isänsä vaurastui Lontoossa kauppiaana, ja isänsä tuella Pond aloitti opinnot Trinity Collegessa Cambridgen yliopistossa 16-vuotiaana vuonna 1784.[1] Hän ei kuitenkaan suorittanut tutkintoa, sillä hän joutui keuhkoissaan esiintyneen vakavan taudin vuoksi keskeyttämään opintonsa ja oleskelemaan muualla. Hänet hyväksyttiin Inner Templeen vuonna 1794, mutta huonon terveytensä vuoksi hän joutui vetäytymään siitä.[1]

Työt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1800 Pond asettui asumaan Westbury on Trymiin lähelle Bristolia ja ryhtyi määrittämään tähtien sijaintia Edward Troughtonin rakentamalla hienolla 760 millimetrin läpimittaisella atsimuuttiympyrällä. Kun hän vuonna 1806 havaitsi, että Greenwichissä observatorion seinään kiinnitetty kvadrantti oli muuttanut muotoaan, hän tutustui Greenwichin kuninkaallisen observatorion tähtitieteilijöihin, ja hänet nimitettiin sen johtoon. Hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi 26. helmikuuta 1807. Samana vuonna hän meni naimisiin ja asettui asumaan Lontooseen.

Vuonna 1811 Pondista tuli Nevil Maskelynen seuraajana Astronomer Royal. Tässä tehtävässä hän toimi lähes 25 vuotta, ja sinä aikana hän uudisti käytännöllisen tähti­tieteen Englannissa tavalla, joka on verrattavissa Friedrich Besselin aikaan­saannoksiin Saksassa. Vuonna 1821 hän otti käyttöön peili­kauko­putken, ja vuonna 1825 hän hän laati menetelmän, jolla kaksi seinään kiinnitettyä ympyrä­kauko­putkea voitiin yhdistää siten, että niillä voitiin määrittää saman kohteen paikka, toisen niistä osoittaessa siihen suoraan, kun taas toisesta saatiin sen heijastunut kuva. Hänen paikan­määritystensä ylivertaisen tarkkuuden vahvisti Seth Carlo Candler vuonna 1894 esitellessään tutkimukiaan leveys­piirin vaihtelusta. Vuosien 1810 ja 1824 välillä hän jatkuvasti väitteli Irlannin Astromer Royalin, John Brinkleyn kanssa siitä, olivatko tämän havaitsemakseen väittämät tähtien parallaksit todellisia. Vuosina 1829–1831 hän lyhyen aikaa toimi myös The Nautical Almanacin yli-intendenttinä. Heikentyneen terveyden­tilansa vuoksi hän joutui eroamaan syksyllä 1835.

Pond oli myös Ranskan tiedeakatemian jäsen ja sai tältä vuonna 1817 Lalanden palkinnon. Vuonna 1823 hänelle myönnettiin Copley-mitali. Hän julkaisi Greenwichissä tehdyt havainnot kahdeksana niteenä, käänsi Pierre-Simon Laplacen teoksen Système du monde ja laati tieteellisiin julkaisuihin 31 artikkelia. Hänen vuonna 1833 julkaisemansa luettelo 1112 tähden paikoista oli suuri­arvoinen ja tarkempi kuin mikään aikaisempi vastaava luettelo.

Toimiessaan Astronomer Royalina Pondin vastuulla oli Greenwichin observatorion modernisointi. Hän otti käyttöön parannettuja havainto­välineitä ja uusia työskentely­tapoja. Hänen ehkä huomattavin uudistuksensa oli aikapallon asentaminen observatorion katolle vuonna 1833. Sitä voitiin syystä pitää ensimmäisenä Yhdistyneessä kuningas­kunnassä julkisesti käyttöön otettuna aikamerkkinä, joka on siitä lähtien annettu joka päivä klo 1 ilta­päivällä. Sen alku­peräisenä tarkoituksena oli auttaa Thames-joella kulkevia meri­miehiä tarkistamaan kronometrinsa.[2][3]

Pond kuoli Blackheathissa Lontoossa sinä vuonna, jona hän täytti 69 vuotta, ja hänet haudattiin Saint Margaretin kirkko­maalle Lontoon Leehen kahden aikaisemman Astronomer Royalin, Edmond Halleyn ja Nathaniel Blissin hautojen viereen.

Pondin mukaan on nimetty Pond Inlet Kanadan Baffininsaarella.

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:James Pond

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b J. Venn, J. A. Venn: Alumni Cantabridgenses. Cambridge University Press, 1922–1958. Teoksen verkkoversio.
  2. Dava Sobel: Longitudi, s. 151. Suom. Kimmo Pietiläinen. Art House, 1996. 951-884-193-4.
  3. Michael Leapman: Kaupunkikirjat: Lontoo, s. 238. Helsinki Media, 1998. 51-32-0466-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]