John McCarthy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
John McCarthy toukokuussa 2006.
John McCarthy toukokuussa 2006.
Syntynyt 4. syyskuuta 1927
Boston, Massachusetts
Kuollut 23. lokakuuta 2011 (84 vuotta)
Stanford, Kalifornia
Tutkimusala tietokonetekniikka
Instituutti Stanfordin yliopisto
Massachusetts Institute of Technology
Dartmouth College
Princetonin yliopisto
Tutkinnot Princetonin yliopisto
California Institute of Technology
Väitöstyön ohjaaja Solomon Lefschetz
Tunnetuimmat työt tekoäly, Lisp
Tunnustukset Turing-palkinto (1971)
Kioto-palkinto (1988)
National Medal of Science (1990)
Benjamin Franklin -mitali (2003)

John McCarthy (4. syyskuuta 1927 Boston[1]23. lokakuuta 2011 Stanford, Kalifornia[2]) oli yhdysvaltalainen tietojenkäsittelytieteilijä. Hän otti ensimmäisenä käyttöön termin tekoäly (engl. artificial intelligence) 1950-luvulla ja sai vuonna 1971 työstään Turing-palkinnon. Hänet tunnetaan lisäksi Lisp-ohjelmointikielen kehittäjänä. McCarthylle myönnettiin Kioto-palkinto 1988 ja National Medal of Science 1990. Stanfordin yliopiston tietojenkäsittelytieteen professorina hän toimi vuodesta 1962 (emeritus 2001).

Nuoruus ja opiskeluaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McCarthy syntyi Bostonissa 1927 maahanmuuttajavanhemmille; hänen isänsä John Jack Patrick oli irlantilainen ja äitinsä Ida Glatt liettuanjuutalainen. He menettivät kotinsa 1930-luvun laman aikana ja muuttivat Bostonista, New Yorkin ja Clevelandin kautta Los Angelesiin. Jackin terveydentila ei ollut hyvä ja yhdessä Idan kanssa he toivoivat muuton Los Angelesin ilmastoon muuttavan tilannetta. McCarthyn molemmat vanhemmat olivat aktiivisia työväenliikkeen kannattajia ja kuuluivat jonkun aikaa kommunistiseen puolueeseen.[3]

Nuorena McCarthy opiskeli itsenäisesti differentiaali- ja integraalilaskentaa California Institute of Technologyn (Caltech) käyttämistä oppikirjoista.[3] Hän pääsi Caltechiin opiskelemaan 1944.[4] McCarthy löysi alansa osallistuttuaan vuonna 1948 Caltechissa seminaariin, joka käsitteli automaatteja, aivoja ja älykkyyttä. AI Magazinen julkaiseman artikkelin mukaan McCarthyn tavoitteena oli tästä lähtien kehittää koneita, jotka ajattelisivat kuin ihminen. McCarthy sai suoritti samana vuonna loppuun alemman korkeakoulututkinnon Caltechista ja jatkoi opiskelujaan Princetonin yliopistossa.[3] Hän valmistui tohtoriksi 1951.[5] Princetoinssa McCarthy tutustui Marvin Minskyyn, jonka kanssa hän teki useita yhteisprojekteja seuraavien vuosikymmenien aikana.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuttuaan McCarthy jatkoi Princetonissa opettajana. Vuonna 1953 hänestä tuli Stanfordin yliopiston dosentti. Kaksi vuotta myöhemmin hän siirtyi Dartmouth Collegeen, jossa hän 1955 ehdotti tekoälyä käsittelevän tutkimusseminaarin järjestämistä. McCarthy oli ensimmäinen henkilö, joka käytti julkisesti nimitystä ’artificial intelligence’, eli tekoäly.[5] Termi oli keksitty alkujaan vain mainostamaan konferenssia, mutta se jäi elämään.[6]

McCarthy siirtyi vuonna 1958 Massachusetts Institute of Technologyyn, missä hän perusti Marvin Minskyn kanssa MIT:n tekoälylaboratorion.[6] Samana vuonna hän esitteli Lisp-ohjelmointikielen, joka on toiseksi vanhin ohjelmointikieli Fortranin jälkeen.[5] McCarthy kehitti kieleen myös niin sanotun automaattisen roskienkeräyksen, jonka hän lisäsi Lispiin vuonna 1959. Tekniikka on edelleen käytössä esimerkiksi Java-kielessä.[6] Tämän lisäksi MIT:ssä ollessaan McCarthy kehitti tietokoneiden osituskäyttöä, jonka auttoi hajautettujen järjestelmien kehittymistä.[5]

McCarthy palasi Stanfordiin tietojenkäsittelytieteen professoriksi vuonna 1962.[5] Vuonna 1964 hän oli perustamassa Stanfordin tekoälylaboratoriota, eli SAILia, joka sai rahoituksensa Pentagonilta. Sen tavoitteena oli kehittää toimiva tekoälyjärjestelmä vuosikymmenen aikana.[6] McCarthy oli laboratorion johtajana 1965–1980.[5]

McCarthy sai kuuluisuutta 1966, kun hän järjesti neljä yhtäaikaista tietokoneshakkipeliä yhdysvaltalaisten ja neuvostoliittolaisten välillä. Otteluista kaksi päättyi neuvostoliittolaisten voittoon ja kaksi tasapeliin. McCarthy kutsui shakkia ja muita lautapelejä ”tekoälyn Drosophilaksi” viitaten Drosophila-suvun banaanikärpäsen merkitykseen perinnöllisyystieteessä.[5] Hän ei ollut kuitenkaan kiinnostunut kehittämään tekoälyä shakkipelejä varten eikä siksi ollut innostunut Deep Blue-shakkiohjelman ottamasta voitosta shakin maailmanmestari Garri Kasparovista vuonna 1997.[3]

Association for Computing Machinery palkitsi McCarthyn tietotekniikan merkittävimmällä palkinnolla, Turing Awardilla, vuonna 1971.[5] Vuosina 1978–1986 hän kehitti epämonotonista logiikkaa.[7] Vuosina 1987–1994 hän toimi Stanfordin insinööritieteiden tiedekunnan Charles M. Pigott -professorina. McCarthylle myönnettiin Kioto-palkinto 1988 ja National Medal of Science 1990.[5] Eläkkeelle hän jäi 1. tammikuuta 2001,[5] mutta jatkoi sen jälkeen vielä Stanfordin emeritusprofessorina ja kirjoitti muun muassa verkkosivuilleen ideoita roboteista ja kestävästä kehityksestä.[8]

Yksityiselämä ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McCarthy oli kolme kertaa naimisissa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Martha Coyote. Heidän liittonsa päättyi eroon, mutta he saivat kaksi tytärtä. McCarthyn toinen vaimo ohjelmoija ja tutkija Vera Watson kuoli 1978 kiipeilymatkalla Annapurnalle. Hänen kolmas vaimonsa oli Carolyn Talcott, jonka kanssa hän sai pojan.[3]

McCarthy kuoli lokakuussa 2011 kotonaan Stanfordissa 84-vuotiaana sydänsairauteen.[6]

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

McCarthyn vaikutus tietotekniikassa voidaan nähdä monella saralla. Hän käytti ensimmäisenä sanaa tekoäly ja oli yksi tekoälytutkimuksen pioneereista, Marvin Minskyn, Nathaniel Rochesterin ja Claude Shannonin kanssa. Lisäksi hän kehitti yhden merkittävimmistä ohjelmointikielistä, Lispin, ja oli tärkeässä asemassa osituskäytön kehittymisessä.[9]

Lisp oli yksinkertainen ja selkeä ohjelmointikieli, jota käytettiin merkittävästi tekoälyn ohjelmointiin. Sen pohjalta tehtiin myös monia ensimmäisiä tietojenkäsittelyä käsittelevistä matemaattisista tutkimuksista.[7] Lisp oli myös monien muiden ohjelmointikielten edeltäjä, ja esimerkiksi olio-ohjelmoinnin Smalltalkin kehittäjä Alan Kay opiskeli McCarthyn SAILissa ennen siirtymistään Palo Alto Research Centeriin. Lisp ja McCarthy vaikuttivat suuresti Kayn töihin, ja tämä sanoi myöhemmin, että Lisp on kautta aikojen paras ohjelmointikieli.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Furbach, Ulrich: John McCarthy, s. 7. Wang, Fei-Yue (toim.): Ai's Hall of Fame. IEEE Computer Society. Computer.org (pdf) (viitattu 26.10.2011). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Steven Musil: John McCarthy, creator of Lisp programming language, dies CNET News. 24.10.2011. Viitattu 25.10.2011.
  2. Sharon Gaudin: John McCarthy, one of the fathers of AI, dies at 84 Computerworld. 25.10.2011. Viitattu 26.10.2011. (englanniksi)
  3. a b c d e f Schofield, Jack: John McCarthy obituary guardian.co.uk. 25.10.2011. Guardian News and Media Limited. Viitattu 26.10.2011. (englanniksi)
  4. Markoff, John: John McCarthy, 84, Dies; Computer Design Pioneer (s. 2) NYTimes.com. 25.10.2011. The New York Times Company. Viitattu 26.10.2011. (englanniksi)
  5. a b c d e f g h i j Stanford's John McCarthy, seminal figure of artificial intelligence, dies at 84 25.10.2011. Stanford University. Viitattu 26.10.2011. (englanniksi)
  6. a b c d e Markoff, John: John McCarthy, 84, Dies; Computer Design Pioneer (s. 1) NYTimes.com. 25.10.2011. The New York Times Company. Viitattu 26.10.2011. (englanniksi)
  7. a b Furbach, s. 7.
  8. Lähdevuori, Laura: Keinoälypioneeri John McCarthy on kuollut Tekniikka & Talous. 26.10.2011. Talentum. Viitattu 26.10.2011.
  9. a b Metz, Cade: John McCarthy — Father of AI and Lisp — Dies at 84 Wired.com. 24.10.2011. Condé Nast Digital. Viitattu 26.10.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]