John Glascock

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
John Glascock

John Glascock (2. toukokuuta 1951 Islington, Iso-Britannia17. marraskuuta 1979 Lontoo, Iso-Britannia) oli brittiläinen muusikko, joka muistetaan parhaiten Jethro Tullin basistina.

Glascock aloitti uransa jo vuonna 1962 veljensä Brianin kanssa The Juniors -nimisessä yhtyeessä, jossa kitaristina toimi tuleva The Rolling Stonesin jäsen Mick Taylor. Johnin seuraava yhtye oli progressiivista rockia soittava The Gods (mukana tulevat Uriah Heepin jäsenet Lee Kerslake ja Ken Hensley), jossa hän oli mukana vuoteen 1969 asti. Tämän jälkeen Glascock oli mukana lyhyen aikaa yhtyeissä Head Machine, Toe Fat ja Chicken Shack, kunnes hän liittyi vuonna 1972 englantilais-amerikkalaiseen flamenco-rockia soittavaan Carmen-yhtyeeseen, jossa hänen veljensä Brian toimi rumpalina. Yhtye muutti Lontooseen ja teki kaksi Tony Viscontin tuottamaa albumia. Carmen lämmitteli Jethro Tullia vuoden 1975 Yhdysvaltain-kiertueella.

Carmenin hajottua samana vuonna heikon menestyksen vuoksi Glascock muutti aluksi Yhdysvaltoihin, kunnes vuoden lopulla basisti Jeffrey Hammond erosi Jethro Tullista ja Ian Anderson muisti Glascockin ja pyysi tätä yhtyeeseen. Glascockista tuli näkyvä hahmo Tullin lavashow’ssa energisen liikkumisensa ja itse suunnittelemiensa esiintymisasujen ansiosta.

Euroopankiertueella keväällä 1978 Glascock sairastui vakavasti. Ilmeni, että hammastulehdus oli levinnyt hänen sydämeensä vioittaen sydänläppää. Hän joutui isoon sydänleikkaukseen, josta ei koskaan toipunut täysin ennalleen. Hän oli sivussa Jethro Tullista loppuvuoden 1978 ja palasi yhtyeeseen keväällä 1979. Heikosta terveydentilastaan huolimatta Glascock jatkoi huoletonta elämäntyyliään, johon kuuluivat kovat juhlat ja päihteet. Monien varoitusten jälkeen Ian Anderson joutui vapauttamaan hänet basistin paikalta kesken Stormwatch-albumin nauhoitusten.

John Glascock kuoli marraskuussa 1979 sydämen toimintahäiriöön.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]