John André

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
John Andrén teloitusta esittävä piirros.

John André (2. toukokuuta 1750 Lontoo2. lokakuuta 1780 Tappan, New York)[1] oli Britannian armeijan majuri, joka toimi Yhdysvaltain vapaussodan aikana amerikkalaisen kenraali Benedict Arnoldin yhteyshenkilönä tämän neuvotellessa salaa loikkaamisesta brittien puolelle. André jäi kiinni ja amerikkalaiset teloittivat hänet vakoojana, mutta kenraali Arnold pääsi pakoon.

André oli sveitsiläistä sukua.[2] Hänet lähetettiin Pohjois-Amerikkaan vuonna 1774 ja sodan puhjettua hänestä tuli tiedustelu-upseeri New Yorkissa brittijoukkojen päällikön, kenraali Henry Clintonin alaisuudessa. Toukokuusta 1779 alkaen hän toimi viestinviejänä amerikkalaisen kenraali Arnoldin ja Clintonin välisessä salaisessa kirjeenvaihdossa. Arnold nimitettiin elokuussa 1780 West Pointin linnakkeen komentajaksi ja 21. syyskuuta hän esitti Andrélle salaisessa tapaamisessa tarjouksensa luovuttaa koko linnake briteille 20 000 punnan korvausta vastaan. Kun André oli palaamassa New Yorkiin, kolme amerikkalaista miliisiä pidätti hänet. Vaikka hänellä oli Arnoldin antama kulkulupa, hänet tutkittiin, jolloin West Pontia koskevia asiakirjoja löydettiin kätkettyinä hänen saappaisiinsa.[1]

Kenraali George Washingtonin johtama sotaoikeus totesi Andrén syyllistyneen vakoiluun ja tuomitsi hänet kuolemaan. Hänet oltiin valmiita vaihtamaan brittien puolelle paenneeseen Arnoldiin, mutta kenraali Clinton kieltäytyi luovuttamasta tätä. André teloitettiin hirttämällä.[1] Myöhemmin hänestä tehtiin kotimaassaan sankari ja hänen jäännöksensä uudelleenhaudattiin vuonna 1821 Westminster Abbeyyn.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c John André (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 2.2.2014.
  2. a b Nordisk familjebok (1904), s. 982 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 2.2.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]