Johannes Vares

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johannes ja Emilie Vares 1931

Johannes Vares (kirjailijanimeltään Barbarus, myös Johannes Vares-Barbarus, 12. tammikuuta 189029. marraskuuta 1946) oli virolainen lääkäri, josta tuli Viron sosialistisen neuvostotasavallan ensimmäinen pääministeri 21.6.1940 alkaen Jüri Uluotsin jälkeen sekä virkaatekevä presidentti Konstantin Pätsin 17.6.1940 tapahtuneen eroamisen vuoksi vuoden 1938 perustuslain mukaisesti.

Johannes Vares suoritti ylioppilastutkinnon Pärnun lukiossa ja muutti Kiovaan, Ukrainaan opiskellakseen lääketiedettä. Hän palveli sotilaslääkärinä ensimmäisessä maailmansodassa ja vuosina 1918 -1920 kotimaansa Viron vapaussodassa. Hänelle tarjottiin ansioistaan Vapauden ristiä, mutta hän kuitenkin kieltäytyi ottamasta kunniamerkkiä vastaan.

Rauhan palattua vuonna 1920 Vares asettui asumaan Pärnuun, missä työskenteli lääkärinä. Hänet tunnettiin myös radikaaleista sosialistisista ajatuksistaan ja runoilijana. Runoilijana hän käytti taiteilijanimeä Johannes Barbarus. Ensimmäinen runokokoelma "Fata Morgana " ilmestyi vuonna 1918 ja viimeinen vuonna 1936. Kaikkiaan runokokoelmia ilmestyi kymmenen.

Kun Neuvostoliitto kesällä 1940 miehitti Viron, asetti Andrei Ždanov Vareksen uuden kansanhallituksen pääministeriksi. Tämä oli yllätys, sillä Vares ei ollut aiemmin mukana puoluepolitiikassa. Hallituksen ministeriehdokkaat olivat Ždanovin nimittämiä, mutta yhden nimen oli Vares pystynyt lisäämään listaan. Varapääministeriehdokkaaksi Vares nimesi Tarton yliopiston historianprofessorin Hans Kruusin. Kruusin kohtaloksi tuli vuonna 1950 pidätys ja kiduttaminen "porvarillisena nationalistina". [1]

Uusi hallitus, johdossaan Vares aloitti toimintansa 21. kesäkuuta 1940. Yhtään avoimesti kommunistista henkilöä hallituksessa ei ollut. Vareksen hallitus, vastoin sen jäsenten enemmistön toiveita ei ollut tilanteen herra. Se joutui kaikessa noudattamaan miehitysvallan johtajan, Ždanovin tahtoa. Uudet vaalit määrättiin vaalilakia rikkoen toimitettaviksi 14.-15. heinäkuuta 1940. Tätä ennen oli entinen riigikogu lähetetty kotiin. Pidetyissä vaaleissa oli äänestysprosentti 84 ja kaikista äänistä tuli 93 prosenttia "Työkansan liitolle", sillä muiden puolueiden ehdokkaat ja ohjelmat oli julistettu "kansan vastaisiksi ja taantumuksellisiksi". 21. heinäkuuta Viro julistettiin neuvostotasavallaksi ja Neuvostoliiton korkein neuvosto vahvisti tapahtuneen 6. elokuuta 1940. [2]

Johannes Varesista tuli Viron Neuvostoliittoon yhdistymisen vuoksi 25.8.1940 Viron sosialistisen neuvostotasavallan korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtaja eli kansanedustuslaitoksen puhemies, joka neuvostojärjestelmässä merkitsi muodollisesti korkeinta valtiollista asemaa. Käytännössä kunkin neuvostotasavallan keskuskomitean pääsihteeri oli tärkein päättävä henkilö.

Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon kesällä 1941 siirtyi Vares yhdessä vetäytyvän puna-armeijan kanssa syvemmälle Neuvostolliitton. Hän palasi Viroon vuonna 1945.

Viron sosialistista neuvostotasavaltaa johtanut Johannes Vares teki itsemurhan 29.11.1946 sen jälkeen, kun neuvostoliittolaiset olivat kuulustelleet häntä hänen Viron vapaussodan aikaisesta toiminnastaan.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tuomioja, E.: Jaan Tõnisson ja Viron itsenäisyys, 2010, 311,329
  2. Tuomioja, E.: Jaan Tõnisson ja Viron itsenäisyys,2010 310-313

Lähdeteos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomioja, Erkki: Jaan Tőnisson ja Viron itsenäisyys. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2010, Scanbook Ab, Falun, ISBN 978-951-31-5731-9

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viro Edeltäjä:
Konstantin Päts
Viron presidentti
19401940
Seuraaja:
Jüri Uluots
Viron sosialistisen neuvostotasavallan lippu Neuvosto-Viron Korkeimman Neuvoston Presidiumin puheenjohtajat (Neuvosto-Viron presidentit)
Johannes Vares (1940) | Eduard Päll (1946) | August Jakobson (1950) | Johan Eichfeld (1958) | Aleksei Müürisepp (1961) | Artur Vader (1970) | Johannes Käbin (1978)| Arnold Rüütel (1983)
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.