Jussi Mäntylä
Johannes (Jussi) Mäntylä (23. toukokuuta 1896 Alahärmä – 6. syyskuuta 1962 Kangasala) oli suomalainen jääkärikapteeni.[1] Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajana.[2][3]
Perhetaustat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäntylän vanhemmat olivat maanviljelijä Kaappo Mäntylä ja Amalia Ekola. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Eeva Helena Naaralaisen kanssa.[2][3]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäntylä kansakoulun ja suoritti yksityisesti keskikoulukurssin Iin yhteiskoulussa vuonna 1930. Hän suoritti suojeluskuntaupseerikurssin vuonna 1921 ja aluepäälliköitten täydennyskurssin vuonna 1925 sekä taktiikan soveltamiskurssin vuonna 1927. Komppanianpäällikkökurssin hän kävi vuonna 1933 Suojeluskuntain päällystökoulussa ja Reserviupseerikoulun vuonna 1928.[2][3]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäntylä työskenteli maanviljelijänä Alahärmässä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan 13. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, josta hänet komennettiin 17. elokuuta 1916 alkaen erikoistehtäviin Suomeen. Suomessa hän toimi läntisellä jääkärietapilla ja osallistui Simon kahakkaan 11. joulukuuta 1916. Takaisin Saksaan Mäntylä palasi 9. helmikuuta 1917, missä hänet sijoitettiin pataljoonan 1. komppaniaan.[2][3]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäntylä astui Suomen armeijan palvelukseen Saksassa 7. helmikuuta 1918 varavääpeliksi ylennettynä. Takaisin Suomeen hän palasi 3. maaliskuuta 1918 aselaiva S/S Virgolla Vaasaan. Vaasasta hänet komennettiin joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 3. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa sekä Kämärällä.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäntylä määrättiin sisällissodan jälkeen suoritetussa armeijan uudelleen järjestelyssä joukkueenjohtajaksi Suomen valkoiseen kaartin 1. konekiväärikomppaniaan. Armeijasta hän erosi 6. elokuuta 1918, mutta astui uudelleen palvelukseen jo 6. joulukuuta 1918 ja hänet sijoitettiin entiseen tehtävään Suomen valkoiseen kaartiin. Heimosotiin Mäntylä osallistui 26. joulukuuta 1919 - 1. toukokuuta 1920 välisenä aikana Petsamon retkikuntaan ja osallistui retkellä taisteluihin Salmijärvellä. Sotaretkeltä palattuaan hän astui suojeluskuntajärjestön palvelukseen 1. lokakuuta 1920 alkaen, ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Akaan-Toijalan suojeluskuntaan, josta hänet siirrettiin 1. kesäkuuta 1921 alkaen päälliköksi Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiiriin VIII ja 1. helmikuuta 1933 alkaen VII alueelle. Suojeluskunnista Mäntylä erosi 27. elokuuta 1937.[2][3]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäntylä osallistui talvisotaan Pohjois-Hämeen suojeluskuntapiirin V alueen aluepäällikkönä. Välirauhan aikana hän työskenteli maanviljelijänä Jämsässä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Osasto Kuussaareen päälliköksi Aunuksen Heimosoturipataljoonan konekiväärikomppaniaan, missä hän palveli vuoteen 1942 saakka, jolloin hänet vapautettiin palveluksesta. Sen jälkeen hän siirtyi viljelemään omistamaansa tilaa Jämsässä. Hänet haudattiin Jämsään.[3]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
        |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen jääkärien elämäkerrasto. Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV. WSOY, Porvoo 1938.
- Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975. Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV. Vaasa 1975. ISBN 951-99046-8-9.