Johannes Clementis Mentzius

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Johannes Clementis Mentzius (k. 1606 Kokemäki) oli suomalainen kirkkoherra ja ramistisen filosofian kannattajana tunnettu oppinut.

Mentzius lienee siirtynyt Suomeen todennäköisesti Pohjois-Saksasta tai mahdollisesti Liivinmaalta Baltiasta. Hänen opiskelustaan ja papiksi vihkimisestään ei ole tietoja. Ensimmäinen kirjallinen tieto Mentziuksesta on vuodelta 1593, jolloin hän Turun katedraalikoulun apuopettajana allekirjoitti Uppsalan kokouksen päätöksen Turussa. Kaarle-herttuan koollekutsumassa Uppsalan kokouksessa hyväksyttiin Augsburgin tunnustus ja luterilaisuudesta tuli Ruotsin ja Suomen valtakunnanuskonto. Mentzius oli yksi niistä 192 papista, jotka allekirjoittivat 19. kesäkuuta 1593 Turussa Uppsalan kokouksen päätösasiakirjan Decretum Upsalien, jossa tuomittiin kuningas Juhana III:n vuonna 1576 tai 1577 julkaisema jumalanpalvelusjärjestys eli niin sanottu punainen kirja. Mentzius oli sitten Porin pedagogion koulumestarina eli rehtorina 1598–1600 ja vuodesta 1600 alkaen hän oli Kokemäen kirkkoherrana.

Kaarle-herttua piti Mentziusta muutamia viikkoja vankina Turun linnassa talvella 1600 epäiltyään tätä Sigismundin kannattajaksi. Hän vapautui kuitenkin pian ja valittiin herttuan hyväksymänä ehdokkaana Kokemäen kirkkoherraksi. Hän joutui kiistoihin seurakuntalaistensa kanssa jotka pitivät kiivaana, väkivaltaisena ja oman käden oikeutta harjoittavana.

Mentzius oli tunnettu kirjallisista harrastuksistaan ja hänellä oli aikakauden mittapuun mukana merkittävä kotikirjasto. Vuonna 1600 hän julkaisi Wittenbergissä yleiskatsauksen Audomarus Talauksen retoriikasta ja Petrus Ramuksen dialektiikasta nimellä Synopsis rhetoricae A. Talaei et dialecticae P. Rami: areolis & cancellis distincta, tyronum gratia.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]