Johann Voldemar Jannsen
| Johann Voldemar Jannsen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. toukokuuta 1819 Vändra |
| Kuollut | 13. heinäkuuta 1890 Tartto |
| Ammatti | lukkari, opettaja ja lehtimies |
Johann Voldemar Jannsen (16. toukokuuta 1819 Vändra – 13. heinäkuuta 1890 Tartto) oli virolainen lukkari, opettaja ja lehtimies. Janssen ajoi maltillista näkemystään virolaisten kansallisesta ohjelmasta lehdissään, minkä lisäksi hän oli monien kansallisten hankkeiden taustalla. Janssen oli toteuttamassa esimerkiksi Viron ensimmäisiä virolaisia laulujuhlia, joiden yhteydessä hän teki sanat "Mu isamaa, mu õnn ja rõõm" Fredrik Paciuksen Maamme-lauluun. Kappaleesta tehtiin myöhemmin itsenäisen Viron kansallishymni.[1][2]
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johann Voldemar Jannsen syntyi 16. toukokuuta 1819 Vändrassa silloisessa Liivinmaan kuvernementissa.[3] Hänen isänsä oli kapakoitsija ja Janssen toimi itse lukkarina, opettajana ja koulumestarina.[4]
Vuonna 1857 Jannsen alkoi toimittaa Perno Postimees ehk Näddalileht -nimistä viikkolehteä (suom. Pärnun postimies eli viikkolehti), jonka ensimmäisen numeron hän avasi tervehdyksellä: "Terre, armas Eesti rahwas."Janssenin manifestoima nimitys Eesti rahwas eli virolainen kansa yleistyi seuraavan vuosikymmenen puolella muodossa eeslane eli virolainen. Aiemmin virolaisiin oli viitattu vain maankansana (maarahvas). Tyypiltään Jannsenin lehti oli kansanvalistaja, jonka sivuilla Janssen opetti ja kasvatti lukijoitaan. Viranomaisten määräysten takia lehti joutui välttämään suoria poliittisia kannanottoja. Lehti keräsi suuren yleisön ja vuonna 1862 sillä oli 2 262 tilaajaa. Janssen toimitti kuitenkin lehteä nälkäpalkalla ja sen omistaja oli baltiansaksalainen. Vuonna 1863 Jannsen muutti Tartoon, jossa hän aloitti oman lehden nimeltä Eesti Postimees ehk Näddalaleht ma- ja linnarahwale (suom. Virolainen postimies eli viikkolehti maalaisille ja kaupunkilaisille). Janssen alkoi vähitellen kiteyttää kansallista ohjelmaansa lehdessään. Hänen päähjuomionsa oli virolaisten taloudellisen ja sosiaalisen aseman parantaminen. Hän ei uskonut virolaisten olevan valmiita ottamaan poliittista johtoa ja kannatti yhteistyötä baltiansaksalaisten kanssa arvostellen kuitenkin toisaalta virolaisintellektuellien saksalaistumista. Talonpojille hän korosti virolaisuuden merkitystä ja perusti 1870-luvun alussa kaksi maanviljelyseuraa.[4] Janssenin ajama maltillinen ja konservatiivinen valtiovallalle uskollisuutta painottava linja ajoi hänet riitoihin kansallisen liikkeen radikaalimpaa suuntausta edustaneen Carl Robert Jakobsonin kanssa.[4]
Janssen tunnetaan myös monien kansallisten hankkeiden käynnistäjänä. Hän oli Tarton ensimmäisten laulujuhlien alullepanija Vanemuine-seuran ohella, jonka Janssen oli perustanut tarttolaisten käsityöläisten, kauppiaankisällien ja palvelijoiden kanssa vuonna 1865. Ajatuksen laulujuhlista Jannsen oli saanut baltiansaksalaisista laulujuhlista, joista ensimmäinen oli järjestetty Tallinnassa vuonna 1857. Jannsen halusi luoda yleisvirolaiset laulujuhlat, jotka saatiin järjestettyä Tartossa kesäkuussa 1869. Laulujuhlat olivat ensimmäinen virolainen isänmaallinen joukkotapahtuma. Ohjelmistoon kuului muun muassa Fredrik Paciuksen Maamme, johon Janssen oli tehnyt sanat "Mu isamaa, mu õnn ja rõõm". Laulusta tuli suosittu virolainen isänmaallinen laulu ja maan itsenäistyttyä myöhemmin siitä tehtiin kansallishymni. Toinen merkittävä hanke oli rahankeruu Aleksanteri I:n kunniaksi perustettavaa Aleksanterin-koulua varten. Loppukesällä 1869 rahankeruuta varten perustettiin pääkomitea, jonka johdossa toimi Jakob Hurt. Toiminnassa mukana oli Janssen ja monia muita virolaisen sivistyneistön johtohahmoja.[5] Valtiovalta tukahdutti kuitenkin myöhemmin kouluhankkeen.[6]
Janssen sai aivohalvauksen vuonna 1880 ja siirtyi taka-alalle lehtensä toiminnasta. Lehti ajautui pian vaikeuksiin ja se myytiin vuonna 1882.[7] Janssen kuoli Tartossa 13. heinäkuuta 1890.[3]
Janssenin tytär runoilija Lydia Koidula oli kansallisen liikkeen ainoa naisintellektuelli ja hän osallistui myös isänsä lehden toimittamiseen, sekä laulujuhlien järjestämiseen.[8]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Zetterberg, Seppo: Viron Historia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Estonia National Anthems.info. Viitattu 5.4.2020. (englanniksi)
- ↑ Estonia The World Factbook. Central Intelligence Agency (CIA). Viitattu 5.4.2020. (englanniksi)
- ↑ a b Johann Voldemar Jannsen (1819 – 1890) EEVA - Eesti vanema kirjanduse digitaalne tekstikogu. Tarton yliopisto. Viitattu 3.3.2018. (viroksi)
- ↑ a b c Zetterberg 2007. s. 420-424
- ↑ Zetterberg 2007. s. 420-428
- ↑ Zetterberg 2007. s. 436
- ↑ Zetterberg 2007. s. 438
- ↑ Zetterberg 2007. s. 441
| ||||||||||||||||||||||
