Johann Heinrich Schulze

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johann Heinrich Schulze

Johann Heinrich Schulze (joskus myös muodossa Schultz) (12. toukokuuta 168710. lokakuuta 1744) oli saksalainen professori ja yleisnero kotoisin Magdeburgin herttuakunnan Colbitzista.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schulze opiskeli lääketiedettä, kemiaa, filosofiaa ja teologiaa, ja hänestä tuli Altdorfin ja Hallen yliopiston anatomian ja monen muunkin aineen professori.

Merkittävät keksinnöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schulze tunnetaan parhaiten hopeasuoloja koskevasta löydöstään. Hän havaitsi, että hopeakloridi ja hopeanitraatti tummenevat valon vaikutuksesta ja että ilmiötä voidaan käyttää vangitsemaan hetkellisiä valotettuja kuvia. [1] Vuonna 1724 tekemässään kokeessa hän havaitsi, että hopean ja liitukiven sekoitus heijastaa vähemmän kuin tummunut hopea. Vaikka havainto ei tuottanut keinoa säilöä kuvaa, sillä hopeasula jatkaa tummumista valossa, löytö oli perustana aiheen jatkotutkimuksille.

Joseph Nicéphore Niépce teki osittain pysyviä kuvia hopeasuolalla vuonna 1816. Ensimmäisen pysyvän valokuvan teki hieman myöhemmin Henry Fox Talbot. Muita alan tutkijoita ovat olleet Thomas Wedgwood ja Sir Humphry Davy.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Leslie Stroebel and Richard D. Zakia (1993). The Focal encyclopedia of photography, 3rd, Focal Press, 6. ISBN 9780240514178.