Johan nyt on markkinat!
| Johan nyt on markkinat! | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Aarne Tarkas |
| Käsikirjoittaja | Aarne Tarkas |
| Tuottaja | Risto Orko |
| Säveltäjä | Eino Virtanen |
| Kuvaaja | Olavi Tuomi |
| Leikkaaja | Eero Sinikannel |
| Lavastaja | Oiva Hovi |
| Pääosat |
Esko Salminen Liana Kaarina Kauko Helovirta Helge Herala |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi |
| Ensi-ilta | 31. maaliskuuta 1966 |
| Kesto | 98 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Johan nyt on markkinat! on suomalainen elokuva vuodelta 1966. Sen on ohjannut ja käsikirjoittanut Aarne Tarkas. Suomi-Filmin tuottama elokuva on yksi monista Suomessa tehdyistä sotilasfarsseista. Se jäi Tarkaksen viimeiseksi ohjaustyöksi[1][2], ja sen ideat perustuivat jo edellisenä vuosikymmenenä tyhjäksi ammennettuun huumorikuvastoon.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väärinkäsityksiin ja kommelluksiin perustuva juoni kertoo erään varuskunnan yliluutnantista (Esko Salminen) ja hänen tapailemastaan everstin tyttärestä (Christina Nilsson). Eversti (Uljas Kandolin) ei katsele hyvällä tyttärensä aikeita. Vankikarkurin (Helge Herala) saapuminen paikkakunnalle ja hänen etsintänsä saavat aikaan vipinää.
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Esko Salminen | … | yliluutnantti, myöh. kapteeni Heikki Lilja, ”Saudi-Arabian suurlähettiläs” |
| Liana Kaarina | … | kassanhoitaja Merja Metsä |
| Kauko Helovirta | … | taiteilija Pertti Paaso, ”Tiirikka-Pete” |
| Helge Herala | … | Kustaa Akseli Korpinen, ”Kahle-Kustaa” |
| Uljas Kandolin | … | eversti Taipale |
| Leo Jokela | … | poliisimestari Mäkinen |
| Leni Katajakoski | … | Kaisa, kerrossiivooja |
| Christina Nilsson | … | Tiina Taipale, everstin tytär |
| Jarno Hiilloskorpi | … | I konstaapeli |
| Ismo Kallio | … | II konstaapeli |
| Elsa Turakainen | … | rouva Liljeström, Heikki Liljan äiti |
| Kullervo Kalske | … | kapteeni Halme, komppanianpäällikkö |
| Pia Hattara | … | ikäneito |
| Rose-Marie Precht | … | Annikki, morsian |
| Leo Riuttu | … | Affu, ylkä |
| Martti Palo | … | everstin autonkuljettaja |
| Matti Lehtelä | … | konstaapeli Puttonen |
| Kaarlo Wilska | … | taksikuski |
| Keijo Komppa | … | Kalle, aviomies |
| Eija Grönberg | … | kylpyyn menevä nainen |
| Paavo Hukkinen | … | linja-autoon nouseva mies / portieeri |
| Tita Terasto | … | Kallen nuori vaimo |
| Pentti Saares | … | puliukko (poisleikattu rooli) |
| Aarre Karén | … | luutnantti |
| Eero Keskitalo | … | luutnantti |
| Esko Kahilainen | … | 2. portieeri |
| Aimo Paapio | … | hovimestari |
| Martti Saarikivi | … | kersantti |
| Aarne Tarkas | … | autoileva mies |
| Heidi Aaltonen | … | nainen autoilevan miehen seurassa |
| Leila Wallenius | … | hotellin keskustyttö |
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1963 alkaneen näyttelijälakon jälkeen syntyneen elokuvan arvioi aikalaisarviossaan Taisto Pohjola (Päivän Sanomat) tuoneen tutun tuulahduksen 1950-luvun elokuvista, mutta ”kukaan ei kuitenkaan kaivannut niitä lakon aikana, sillä silloin tapahtui ratkaiseva käänne suomalaisessa filmitaiteessa, nuoren polven läpimurto”. Myös Leo Stålhammarin arvio (Suomenmaa) oli tyly: ”1950-luvun kotimaisen elokuvan helppohintaista perua”. Esko Salminen pääroolissa ja elokuvan kannattelijana sai kuitenkin kiitosta Heikki Eteläpäältä (Uusi Suomi).[3]
Televisioesityksen yhteydessä elokuvaa on sanottu kankeaksi väärinkäsityskomediaksi, joka tosin poliisien tyhmyyttä pilkatessaan on yhä kekseliäs Tarkaksen vanhalla linjalla (Arto Pajukallio, Helsingin Sanomat).[1] Pertti Avola (Helsingin Sanomat) luonnehtii ohjaajan taitoja: ”Monipuolisuus olikin hänen paras avunsa elokuvantekijänä, sillä paria poikkeusta lukuun ottamatta hänen ohjaustyönsä olivat aika surkeita.”[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 8.3.2012, s. D 9.
- ↑ AL: Johan nyt on markkinat. Päivän elokuvia, Tv-maailma 9/2012, s. 25.
- ↑ Johan nyt on markkinat! Elonet. Lehdistöarvio. Viitattu 18.12.2013.
- ↑ Avola, Pertti: Upseerista Kahle-Kustaaksi. Tv & radio, Helsingin Sanomat 18.12.2013, s. B 25.
| ||||||||||||