Johan Westerby
Johan Johaninpoika Westerby (29. huhtikuuta 1729 Tuusula – 13. toukokuuta 1804 Tuusula) oli suomalainen palkittu talollinen ja peltojen raivaaja.[1]
Westerbyn vanhemmat olivat Johan Henrikinpoika ja Maria Eerikintytär. Ruotsin Isänmaallinen Seura palkitsi vuonna 1776 Tuusulan Ruotsinkylässä asuneen Westerbyn, tai hänen sukunimekseen virheellisesti Westerbergin ja asuinpaikakseen Porvoon käsittäen, esimerkillisenä maatalouden edistäjänä. Westerbylle palkintoa Tukholmassa esitti Hämeen läänin tuleva maaherra Anders de Bruce. Myös Johan Westerberg -nimisen henkilön tosin tiedetään tulleen hopeamitalilla palkituksi raivaustoiminnasta. Westerbyn ansiona pidettiin muun muassa isojaon päättymisen jälkeen tehtyjä ja tehokkaasti viljeltyjä ojitettuja peltosarkoja, mutta hänet tunnettiin Tuusulassa myös hänen myllylle tekemästään sorastetusta ja ojitetusta viivasuorasta tiestä. Westerby sai viljasatona jopa 20-kertaisen määrän jyviä, kun tavallinen määrä oli vain neljä- tai kuusinkertainen. Hän kuivatti soita viljelyyn ja muutti arvottomana pidettyä niitymaata pelloksi. Oman pojan verovapaan torpan ohella hänellä oli tilallaan kaksi päivätöitä tekevää torpparia. Westerby asui koko ikänsä kotitilallaan Tuusulan Ruotsinkylässä, jonka isännäksi hän oli tullut jo 1755 isänsä kuoltua.[1]
Westerbyn puoliso vuodesta 1754 oli Maria Johanintytär (1735–1807). Perheeseen syntyneistä useista lapsista vain neljä kasvoi aikuiseksi ja heistäkin poika Johannes kuoli 25-vuotiaana. Johanneksen syntyessä 1764 hänen isänsä nimitettiin kuudennusmieheksi kotiseurakunnassaan.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Anneli Mäkelä-Alitalo: Weeterby, Johan Johaninpoika (1729-1804). Suomen Kansallisbiografia. Osa 10. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2. Sivut 446-447.
|
