Johan Similä
| Johan Similä | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. tammikuuta 1906 Temmes |
| Kuollut | 18. elokuuta 2002 (96 vuotta) Oulu |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Suomi |
| Palvelusvuodet | 1941–1942 |
| Taistelut ja sodat | Suomen sisällissota, talvisota, jatkosota |
| Sotilasarvo | korpraali |
| Kunniamerkit | Mannerheim-ristin ritari |
| Joukko-osasto | KevOs 5, Jalkaväkirykmentti 32 |
Johan Kustaa Similä (10. tammikuuta 1906 Temmes – 18. elokuuta 2002 Oulu) oli suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari numero 78. Kiväärimiehenä KevOs 5:ssä palvellut Similä nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 9. elokuuta 1942. Sotilasarvoltaan Similä oli korpraali ja siviiliammatiltaan puuseppä.[1] Hän oli naimisissa ja hänellä oli neljä lasta.[2]
Johan Similä kuului Temmeksen suojeluskuntaan vuosien 1918–44 ajan. Hän kuului niin sanottuun nostoväkeen, sillä hänet oli aikoinaan vapautettu palveluksesta huonon kuulon takia.[3] Suomen sisällissodassa hän toimi vartiontitehtävissä Värminkosken rautatiesillan vartiointitehtävissä Limingassa. Jatkosodassa hän toimi kiväärimiehenä ja haavoittui 18. elokuuta 1941 Kiskisjärvellä. Similä vapautettiin palveluksesta 1. huhtikuuta 1942.
Hän toimi maanviljelijänä vuoteen 1954 saakka ja myös veistonopettaja Kärsämänkylän ja Rantsilan Mankilankylän kansakoulussa vuosina 1926–51. Tämän jälkeen hän toimi puuseppänä Oulussa vuosina 1954–56 sekä Oulun keskusmielisairaala vuosina 1956–68. Similä oli Oulun Sotaveteraanien jäsen, Pohjois-Pohjanmaan Sotaveteraanipiirin kunniajäsen, sekä Oulunseudun Sotilaspoikien Perinnekillan kunniajäsen.[2]
Esitys Mannerheim-ristin ritariksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Ylipäällikkö on pvm:llä 9.8.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi korpraali Johan Kustaa Similän.
Korpraali Similä on erittäin rauhallinen ja peloton taistelija, johon ovat yhdistyneet hyvän ampujan ja karaistun eränkävijän kaikki hyvät ominaisuudet. Ampumataitoaan hän tarvitsikin joutuessaan vain ”pystykorvalla” varustettuna erään toverinsa kanssa torjumaan 2:lla konekiväärillä vahvistetun viholliskomppanian hyökkäyksen.
Maastokin oli vielä viholliselle sikäli edullinen, että se salli etenemisen kuolleessa kulmassa aina 40 m:n, siis käsikranaatin heittoetäisyyden päähän. Tarkalla ja nopealla kivääritulellaan ja pysymällä vihollisen tulesta ja käsikranaateista huolimatta paikallaan pelasti korpraali Similä tilanteen. Myöhemmin avuksi rientänyt osastomme löi vihollisen takaisin. Täten joukkojemme vastaiselle toiminnalle elintärkeä maastokohta [Kivikukkula] pysyi hallussamme ensikädessä hänen rohkean ja rauhallisen toimintansa ansiosta.”[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hurmerinta–Viitanen: Suomen Puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Jyväskylä: Ajatus kirjat 2004. ISBN 951-20-6224-0.
