Johan Petter Winter
Johan Petter Winter (2. lokakuuta 1788 Kaarina – 25. joulukuuta 1872 Kaarina) oli suomalainen senaattori, juristi ja kartanonomistaja.[1]
Winterin vanhemmat olivat kamarineuvos Arndt Johan Winter ja Margareta Lovisa Werner. Winter tuli ylioppilaaksi 1802 ja suoritti lainopillisen tutkinnon Turun akatemiassa 1805. Hän työskenteli valmistuttuaan Turun hovioikeudessa ensin auskultanttina ja sitten vuodesta 1807 ylimääräisenä notaarina, vuodesta 1809 kanslistina ja vuodesta 1818 sihteerinä ja asessorina. Winter oli Turun hovioikeuden hovioikeudenneuvos vuodesta 1825 ja senaattori senaatin oikeusosastossa 1831–1841. Virkatyönsä jätettyän hän siirtyi asumaan perimäänsä Ispoisten kartanoon Kaarinassa. Hänen arvokkaita genealogisia, elämäkerrallisia ja meteorologisia muistiinpanojaan, joita oli yhteensä 75 nidosta, säilytetään Valtionarkistossa. Valtioneuvoksen arvo hänelle myönnettiin 1839.[1][2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Blomstedt, Kaarlo, ym. (toim.): Kansallinen elämäkerrasto, V osa: Saari–Ö, s. 636–637. Porvoo: WSOY, 1934.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja osa 9 p. 1593
- ↑ Kotivuori, Yrjö: Johan Petter Winter. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Luettu 4.10.2012.
| ||||||||||
