Johan Pekkarinen
Johan Albin Pekkarinen (20. tammikuuta 1888 Kuopio – 21. syyskuuta 1921 Viipuri) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hän oli ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa sotilaskoulutuksen saanut jääkäri. Hän sai tulikasteensa sotilaana Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan jääkäritykistössä ja pataljoonan vääpelinä.[1][2]
Perhe ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pekkarisen vanhemmat olivat työmies Ville Pekkarinen ja Anna Sofia Muukkonen. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Impi Elisabeth Miettisen kanssa. Hän kävi Kuopion teollisuuskoulun vuosina 1907–1909 ja Haminan taistelukoulun vuonna 1918.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pekkarinen työskenteli rautatien rakennusmestarina Kuopiossa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 8. marraskuuta 1916. Hän pyrki vapaaehtoisena perusteilla olevaan Jääkäripataljoonan tykistöön ja tulikin valituksi yhtenä niistä 26 miehestä, jotka Jääkäripataljoonan komentaja majuri Bayer valitsi haastattelunsa perusteella. Hänet siirrettiin virallisesti haupitsijaokseen 17. maaliskuuta 1916, minkä päivämäärän voidaan katsoa olevan jääkäritykistön virallinen perustamispäivä.[3] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Ekkau-Kekkaussa sekä Aa-joella. Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pekkarinen astui Suomen valkoisen armeijan palvelukseen 7. helmikuuta 1918 Saksassa, jolloin hänet ylennettiin varavääpeliksi. Hän saapui takaisin Suomeen 3. maaliskuuta 1918 höyrylaiva Virgolla Vaasaan. Vaasasta hänet komennettiin Jääkäritykistöön, jossa hänet sijoitettiin 3. patteriin. Hän osallistui tässä joukossa sisällissodan taisteluihin Kurussa ja Muroleessa. Tykistöstä hänet siirrettiin 17. huhtikuuta 1918 alkaen Vääpeliksi 6. Jääkärirykmentin 16. jääkäripataljoonaan, missä joukossa hän osallistui taisteluihin Säiniöllä, Kelkkalassa ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pekkarinen palveli sisällissodan jälkeen 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona 6:ssa, josta muodostettiin myöhemmin ensin Jääkäripataljoona 3 ja myöhemmin Kajaanin sissipataljoona. Hän toimi pataljoonassa joukkueenjohtajana 1. komppaniassa ja myöhemmin aliupseerikurssien johtajana. Hänet siirrettiin 20. marraskuuta 1918 Itä-Suomen jalkaväkirykmentti 5:een, josta taasen muodostettiin myöhemmin Pohjois-Savon rykmentti. Rykmentissä Pekkarinen määrättiin joukkueenjohtajaksi 9. komppaniaan. Pohjois-Savon rykmentistä hänet siirrettiin 31. maaliskuuta 1920 alkaen Karjalan kaartin rykmenttiin, jossa hän toimi aluksi joukkueenjohtajana 1. komppaniassa ja myöhemmin 2. komppanian päällikkönä kuolemaansa saakka.
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Toim. L. Harvila, M. Alajoki, M. O. Rintanen ja M. Vanonen: Tykkimies 1960, Suomen kenttätykistön säätiön vuosikirja n:o 3, Kirjapaino Vaasa Oy, Vaasa 1960.