Johan Junnelius
Johan Junnelius (1694 Tervola – 10. kesäkuuta 1755 Oulu) oli pohjoissuomalainen pappi, joka toimi kirkkoherrana sekä Koutokeinossa että Oulussa. Junnelius uudisti kristinuskon opetusta Ylä-Lapin alueella, joka oli Ruotsin vallan alaisuudessa.[1]
Henkilötiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johan Mattsinpoika Junneliuksen nimen kirjoitusasu vaihtelee, etunimenä on eri aikalaiskirjoituksissa mm. Johan, Johannes sekä Johannis Ostrobotniensis.[2] Sukunimestä käytetty versioita Junna, Junelius, Junnelius[2] ja Junttila.[3]
Junnelius valmistui ylioppilaaksi Turussa 1715 ja siirtyi samana vuonna opiskelemaan Uppsalan yliopistoon teologiseen tiedekuntaan.[2]
Junnelius avioitui Brita Isakintytär Tornbergin (1707–1768) kanssa. Perheeseen syntyi 10 lasta. Viimeisen leposijan Junnelius sain Oulunsalossa: Oulunsalon kirkon kirkkosalin seinässä on hautausmaalta 1960-luvulla löydetty, 1800-luvulla kaiverrettu, hautaristin laatta, jonka latinankielinen teksti suomennettuna kuuluu: ”Tähän hautauurnaan on kätketty Oulun entisen kirkkoherran, hyvin kunnianarvoisan ja kuuluisan Johan Junneliuksen tomumaja”.[4]
Kirkkoherrana Pohjoiskalotissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisessä pappisvirassaan Junnelius toimi kirkkoherrana Kautokeinossa 1719-1745 (nykyisin Norjan puolella). Seurakunnan alaisuuteen kuului mm. Aviovaaran, Kautokeinon, Utsjoen, Jukkasjärven ja Enontekiön seurakunnat[1]. Enontekiöltä Johan hoiti virkaansa viimeiset kolme vuotta ennen Ouluun siirtymistä.
Johan Junnelius uudisti kristinuskon opetusta Ruotsille kuuluneella Ylä-Lapin alueella. Hän teki useita esityksiä Härnösandin hiippakunnalle 1740–1746. Esityksessä hän painotti, että kristinuskon opettajien tulee osata Ruotsin ja Lapin kieltä. Hänen esityksestään aloitettiinkin kristinuskon opettajien saamen kielen koulutus.[5][6][7][8]
Johan Junnelius oli Kautokeinon kirkkoherrana kauemmin kuin kukaan muu,[9] ja anoi vuonna 1741 siirtoa Ylitorniolle. Viranhakemustaan hän perusteli mm. edeltäjänsä Anders Tornensiksen kurjalla kohtalolla. Kirjeessä tuomiokapitulille Junnelius kirjoitti ”En halua lapsilleni samaa kohtaloa, kuin edeltäjäni Andersin lapset kokivat. He muuttuivat tavoiltaan lappalaisiksi ja elivät mitä kurjimmassa köyhyydessä ja halveksunnan alaisuudessa”. Junnelius ei saanut virkaa, mutta neljä vuotta myöhemmin 1744 hänet nimitettiin Oulun kirkkoherraksi.
Kirkkoherrana Oulussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johan Junnelius ei ollut lainkaan ehdolla Oulun seurakunnan kirkkoherran vaaleissa vuonna 1745. Virkaan hänet nimitti kuningas Aadolf Fredrik.[10][3] Hän vaikutti muun muassa Oulun kirkon uudisrakentamiseen. Muhoksen ja Oulunsalon miehet kokoontuivat vuonna 1750 pohtimaan uuden kirkon rakentamissuunnitelmia. Kirkkoherra Junnelius ehdotti tuolloin, että seurakunta tarvitsisi uuden ja tilavamman kirkon.[11] Kivisen kirkon rakentaminen aloitettiin kuusitoista vuotta Junneliuksen kuoleman jälkeen. Se tuhoutui Oulun palossa 1822, mutta sen seinien varaan rakennettiin nykyinen Oulun tuomiokirkko.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b H. J. Boström: Alatornion ja Tornion kaupungin paimenmuisto (Lapin kirkollinen opetus Ruotsin vallan aikana) genealogia.fi.
- ↑ a b c Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852 (HTML-asiakirja) 7.8.2011. Helsingin Yliopisto.
- ↑ a b Oulun Kirkkoherrat
- ↑ Oulunsalon kirkon kyltit
- ↑ Egil Johansson: Scriptum nr: 15, s. 52. Umeå Universitet. ISSN 0284 – 3161. Verkkoversio (ruotsiksi)
- ↑ Fellman: 1910-1915 II, s. 267f. . Verkkoversio (ruotsiksi)
- ↑ Documents concernant l'histoire des pays du Nord publiés par la Société d'histoire de Finland. I.--pt. II. Julkaissut Suomen historiallinen seura. WorldCat 27998153. (suomeksi)
- ↑ Henry Biaudet: Le Saint-Siège et la Suède durant la seconde moitié du XVIe siècle. Paris: , 1906. Viittaus kirjaan (ruotsiksi) Henry Biaudet
- ↑ Forska om samer (pdf-tiedosto) 2009. Umeå Universitet. (ruotsiksi)
- ↑ a b Palola, Ari-Pekka: Kirkko keskellä kaupunkia. Oulun kirkkohistoria vuoteen 1870, s. 52. Hämeenlinna: Oulun evankelis-luterilainen seurakuntayhtymä, 2000. ISBN 952-91-2755-3.
- ↑ Oulun Tuomiokirkon historia Ouka