Johan Jakob Nervander

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johan Jakob Nervander
Johan Jakob Nervander.jpg
Syntynyt 23. helmikuuta 1805
Uusikaupunki, Suomi
Kuollut 15. maaliskuuta 1848
Helsinki, Suomi
Asuinpaikka Suomi, Saksa
(Kiersi Euroopassa)
Kansallisuus Suomalainen
Tutkimusala Fysiikka
Instituutti Helsingin yliopisto
Tutkinnot Turun Akatemia
Tunnetuimmat työt Galvanometri, Ilmatieteen laitosta edeltäneen laitoksen perustaja
Tunnustukset Demidovin palkinto

Emil Nervanderin isä. Johan Jakob Nervanderin toinen etunimi kirjoitetaan joskus c-kirjaimella, Jacob.

JJ-Nervander-1955.jpg

Johan Jakob Nervander (23. helmikuuta 180515. maaliskuuta 1848)[1] oli suomalainen runoilija, fyysikko ja meteorologi. Nervander oli suomalaisen meteorologisen mittaus- ja havaintotoiminnan alkuunpanija. Hänen vuonna 1844 aloittamistaan magneettisista mittauksista käynnistynyt niin sanottu Helsingin havaintosarja on maailmanlaajuisestikin harvinainen ja nykyisessä tiedeyhteisössä arvostettu.[2] Hän paransi myös galvanometriä.

Nervander oli yhtenä perustajajäsenenä useissa eri seuroissa. Näitä olivat muun muassa Societas pro Fauna et Flora Fennica, Lauantaiseura, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Suomen Tiedeseura.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoruusvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johan Jakob Nervander syntyi Uudessakaupungissa 23. helmikuuta 1805. Hänen isänsä, Johan Nervander, oli apteekkari ja äiti Beata Bergbom. Nervanderin suku on kotoisin Porin itäpuolella sijaitsevalta Närvan tilalta. Sukunimi on otettu tilan nimeä mukaillen. Uudessakaupungissa Johan Nervander pääsi taloudellisesti hyvään asemaan. Hän oli kaupungin ensimmäinen apteekkari, omisti useita kiinteistöjä ja myös osuuksia purjelaivoista. Liiketoimet kuitenkin epäonnistuivat ja tästä seurasi taloudellinen romahdus. Nervander myi apteekkinsa vuonna 1813, jolloin perhe muutti Ouluun. Johan Nervander kuoli kolme vuotta muuton jälkeen ja perhe jäi asumaan Ouluun köyhyydessä. Isän kuoltua perheeseen jäi J. J. Nervanderin lisäksi neljä muuta lasta ja myös hänen äitinsä.

Beata-äiti lähetti 11-vuotiaan esikoispoikansa tämän enon luo Turkuun. Nervanderin eno, filosofian apulaisprofessori Fredrik Bergbom, otti pojan huostaansa. Näin Nervander päätti lyhyeksi jääneet opintonsa Oulun triviaalikoulussa ja aloitti opinnot Turun katedraalikoulussa. Neljä vuotta myöhemmin Nervander pääsi 15-vuotiaana ylioppilaaksi ja aloitti samana vuonna, 1820, yliopisto-opinnot Turun akatemiassa. Turun akatemiassa hänet merkittiin Pohjalaisen osakunnan matrikkeliin lisämaininnalla rarioris spei adolescentulus (suom. harvinaisen suuria toiveita herättävä nuori).

Nervander meni naimisiin seitsemän vuotta vanhemman Agata Emerentian Öhmannin kanssa Gävlessä, Ruotsissa, elokuun 29. päivänä vuonna 1827. Suhteeseen oli syntynyt kaksi vuotta aiemmin elokuun 13. päivänä Kirkkonummella tytär Augusta Matilda. Nervanderin ja Öhmannin suhdetta pidettiin visusti salassa. Tästä ei edes Nervanderin läheinen ystävä J. V. Snellman tiennyt. Toinen perheen lapsista, Hugo Emmerick, syntyi myös ennen avioliittoa, 22. huhtikuuta 1827. Nervanderin avioliiton sanotaan usein olleen onneton. Eroa ei kuitenkaan otettu ja perheeseen syntyi yhteensä kahdeksan lasta, joista kolme kuoli jo lapsena. Nervanderin isän epäonnistumisen seurauksena tullut köyhyys painosti Nervanderia koko hänen elämänsä. Hän joutui työskentelemään vuoden 1832 kevätlukukauden Helsingfors lyceumissa opettajana, jotta saisi perheen talouden tasapainoon.

Nervander suoritti kandidaatin tutkinnon vuonna 1827 esitettyään pro gradu -tutkielmansa julkisesti tarkistettavaksi. Samana vuonna pidetyssä promootiossa, joka oli viimeinen vanhassa Turun akatemiassa pidetty, hänet vihittiin priimusmaisetiksi. Vaatimusten mukaan filosofian kandidaatin tutkintoon tuli sisältyä 11 ainetta. Kaikkiaan 33 mahdollisesti puoltoäänestä Nervander sai 30. Hänellä oli korkein arvosana kahdeksassa aineessa. Tämä oli yliopiston siihen astisen historian paras suoritus.[3] Tullessaan maisteriksi Nervander oli ollut ylioppilaana seitsemän vuotta. Hänen opintomenestyksensä oli ollut loistelias.

Hänen läheisimpiin opiskelijatovereihinsa lukeutuivat muiden muassa J. V. Snellman ja J. L. Runeberg. He viettivät aikaa paljon ylioppilaiden opiskelun ulkopuolisissa riennoissa kuin myös vakavammissa yhteyksissä. Tästä todisteena ovat Nervanderin lähettämät kirjeet Snellmanille. Snellman ja Nervander olivat molemmat runoilijoita ja yhdessä he myös kirjoittivat runoja.

Kaksi vuotta kandidaatin tutkinnon suorittamisen jälkeen Nervander sai valmiiksi fysiikan dosentuurin opinnäytteensä. Kirjoituksen otsikkona on In doctrinam electro-magnetismi momenta. Kymmenen vuotta aikaisemmin kuuluisa tanskalainen fyysikko Hans Christian Ørsted oli havainnut sähkövirtojen vaikutuksen magneetteihin. Työssään Nervander yritti mitata virran voimakkuutta havainnoimalla sähkövirran vaikutusta magneetteihin, jotka olivat lähellä virtasilmukkaa. Tutkielma hyväksyttiin, ja Nervander nimitettiin kesäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1829 fysiikan dosentiksi. Samana vuonna hän aloitti myös fysiikan professorina toimimisen. Paikan hän sai, kun Gustaf Gabriel Hällström oli yliopiston rehtorina ja vapautettuna luennointivelvollisuudesta.

22. helmikuuta vuonna 1832 Nervander julkaisi matematiikkaa käsittelevän tutkielman, De curvatum in genere tertii ordini osculatricae, jonka jälkeen hänet nimitettiin matematiikan ja fysiikan apulaisprofessoriksi Helsingin yliopistoon. Kolme vuotta aiemmin Nervander ja hänen opiskelijatoverinsa Tulindberg olivat hakeneet yhdessä virkaa, mutta kumpikaan ei saanut paikkaa, koska heitä pidettiin epäpätevinä. Nervanderin asemia paransi erityisesti hänen tutkielmansa, vaikka siinä oli useita paino- ja huolimattomuusvirheitä.

Aikuis- ja keski-ikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin yliopistoon perustettiin 1830-luvun alussa matkastipendi. Nervander oli ensimmäinen, joka sai stipendin matkansa rahoitusta varten. Se mahdollisti laajan vuosina 1832–1836 Eurooppaan suuntautuneen tutkimusmatkan. Matka alkoi vuoden 1832 syksyllä ja ensimmäinen pysähdyspaikka oli Tukholmassa. Ruotsissa ollessaan Nervander loi yhteyden Jöns Berzeliukseen. Tukholmassa ja Uppsalassa hän tapasi ruotsalaisia fyysikoita, muun muassa Fredrik Rudbergin. Arvellaan, että Nervanderin kiinnostus Maan magnetismia kohtaan heräsi juuri Ruotsissa luotujen kontaktien ansiosta.[4] Ruotsista matka jatkui Kööpenhaminaan, Tanskaan. Tanskassa hän tapasi runoilija Adam Oehlenschlägerin sekä fyysikko Hans Ørstedin. Matka jatkui lopulta Göttingenin kautta Pariisiin.

Nervander kirjoitti vuonna 1833 artikkelin Annales de Chimie et de Physique -lehteen, jota toimitti Gay-Lussac. Artikkelissaan Nervander kirjoittaa uudenlaisesta galvanometristä. Sen avulla on helpompi laskea virran vaikutus magneettikenttään. Myöhemmin laitetta paransi Claude Pouillet, joka myös teki siitä laajoissa piireissä tunnetun.

Nervander noin vuonna 1840, tuntemattoman tekijän piirros.

Pariisista Nervander jatkoi matkaansa Italiaan, jossa hän tutustui Milanon magneettiseen obsevatorioon vuoden 1834 syksyllä. Italiasta hän jatkoi matkaansa Wieniin, jossa hänelle tarjottiin Jenan yliopistosta professorin paikkaa. Nervander kieltäytyi tästä. Nervander aloitti paluumatkan Suomeen vuonna 1836. Tarkoituksena oli palata kotimaahan Tukholman kautta, mutta raju talvi esti matkan Tukholmasta Helsinkiin. Tästä syystä Nervander päätti matkustaa Suomeen Pietarin kautta. Pietarissa hän solmi uusia kontakteja. Pietarissa hän myös esitti suunnitelman magneettisen observatorion rakentamisesta Helsinkiin. Tämä ei ollut uusi ajatus, sillä jo Gustaf Gabriel Hällström oli esittänyt tällaisia ajatuksia. Nervanderin suunnitelma sai hyvän vastaanoton ja 19. maaliskuuta 1838 saadussa kirjeessä Nervander sai luvan rakennuksen rakentamiseen. Rakennus oli aikansa yliopistomaailman suurin hanke Suomessa.[5]

Nervander ehti tehdä paljon mittauksia. Laitteiden antamat luvut kirjattiin 10 minuutin välein. Nervanderin jälkeen havaintojen kirjaaminen väheni, kunnes vuonna 1912 tyydyttiin vain yhteen mittaukseen päivässä ja lopulta läheinen sähköraitiovaunuliikenne häiritsi mittauksia ja mittaukset lopetettiin. Nervanderin magneettisen deklinaation mittaukset, noin 1 010 000 havaintoa, käsittävät viisi auringonpilkkujaksoa.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nervanderin ura sai äkkinäisen lopun. Hän sairastui isorokkoon ja kuoli 15. maaliskuuta 1848. Kuollessaan hän oli vain 43-vuotias. Nervanderilla oli professorin, observatorion johtajan paikka sekä vapaa asunto observatoriossa ja oikeus pitää karjaa Kaisaniemen puistossa. Nervanderin perukirjasta selviää, että hänellä oli vähän karjaa: lehmä, porsas ja 12 kanaa. Hyvästä asemasta huolimatta Nervander eli lähes poikkeuksetta koko elämänsä niukoissa oloissa. Nervander nautti hyvää palkkaa, mutta sitä ei jäänyt juurikaan ylimääräistä, koska perheessä oli hänen itsensä lisäksi vaimo, neljä lasta ja myös vaimon sisko. Kotitalouteen kuului myös neljä piikaa. Nervanderilla oli maksettavana suuret velat ja hän otti lisää lainaa maksaakseen aiemmat lainat. Nervander jätti perheensä samalla tavalla köyhyyteen kuin hänen isänsä oli aiemmin jättänyt hänet.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runoilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nervander tunnettiin alun alkaen runoilijana. Runotuotanto painottuu etupäässä 1820-luvulle. Hän julkaisi vuonna 1830 runokäännöksen Dikter af konung Ludvig i Bäjern. Teoksesta Jephtas bok, en minnessång i Israel Nervander palkittiin Ruotsin akatemian palkinnolla. Kootut kaunokirjalliset teokset Skrifter 1 ja 2 julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.[6]

Fyysikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähkön ja magnetismin tutkiminen eteni suurin harppauksin 1700- ja 1800-lukujen taitteessa. Nervander päätti suunnata fysiikan tutkimuksen näille aloille. Omistautuminen luonnontieteille ei kuitenkaan ollut aivan selvä asia, sillä Nervander oli lahjakas useissa oppiaineissa. Nervanderia kiinnosti erityisesti klassiset kielet, Raamatun hepreankieliset alkutekstit, filosofia ja historia.

Ensimmäisellä Euroopan matkallaan 1832–1836 hän tutustui Euroopan tutkimuslaitoksia ja ennen kaikkea tiedepiireihin. Pariisissa ollessaan hän esitteli herkän virranvoimakkuutta mittaavan laitteen, tangenttibussolin. Mittari perustui sähkövirran synnyttämään magneettiseen momenttiin, mikä sai käämin sisällä olevan magneetin kääntymään. Kojetta kutsuttiin tangenttibussoliksi koska mittausten perusteella neulan kääntymiskulman tangentti oli suoraan verrannollinen virranvoimakkuuteen.

Tuohon aikaan uskottiin Maan magneettikentällä olevan vaikutusta säähän. Magnetismi on tunnettu jo 1600-luvulta asti, mutta Nervanderin elinaikana alettiin mitata Maan magneettikenttä eri puolilla Maata. Tätä tarkoitusta varten tarvittiin laaja verkosto magnetismia mittaavia observatorioita. Tämä oli taustalla kun Helsinkiin perustettiin oma observatorio.

Turun palon seurauksena opetus siirtyi Helsinkiin. Tämä vaati uusien tilojen rakentamista, joka taas tiesi voimakasta taloudellista panostusta. Tästä huolimatta yliopistolle pystyttiin rakentamaan siihen astisen Suomen yliopistomaailman kallein rakennus, magneettinen observatorio Kaisaniemeen. Rakennus valmistui vuonna 1841 ja säännölliset magneettikentän mittaukset aloitettiin heinäkuussa 1844. Mittaustuloksia analysoi 12 apulaista ja mittauksia tehtiin kymmenen minuutin välein päivittäin. Lisäksi meteorologiset havainnot kirjattiin tunnin välein. Nervander julkaisi vuosien 1844–1848 tulokset neljänä niteenä, mutta sairastuminen ja varhainen kuolema lopetti Nervanderin mittausten tekemisen. Niitä jatkoi kuitenkin hänen vävynsä ja observatorion johtaja 1848-1860 Henrik Borenius. Nervanderin havaintosarja ilmestyi vuonna 1852, ja se aloitti Suomen geofysikaalisten vuosikirjojen ilmestymisen. Pietarin akatemia myönsi Nervanderille puolet Demidovin palkinnosta. Koska Nervander oli jo kuollut, palkinto annettiin köyhyydessä elävälle perheelle.

Geomagnetismin alalla Nervander julkaisi muutamia tutkimuksia magneettikentän vuorokausivaihtelun jaksollisuudesta, jonka hän pystyi selittämään neljän Fourier-aallon summana. Tulos pätee edelleenkin.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toimittanut Per Schybergson: Totuuden nimessä: Kaksitoista merkittävää Suomen Tiedeseuran jäsentä. Suomen Tiedeseura, 1998. ISSN 0783-5892.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kirja Totuuden nimessä: Kaksitoista merkittävää Suomen Tiedeseuran jäsentä (s. 37) kertoo, että "Johan Jakob Nervander syntyi helmikuun 6:ntena 1805 Uudessakaupungissa, jossa --". Muut lähteet mainitsevat synnyinpäiväksi 23. helmikuuta. esim. [1] Kirjassa on huomattava määrä numeerisia kirjoitusvirheitä, joten tämä saattaa olla yksi sellainen.
  2. J. J. Nervander - runoilija ja tiedemies Helsingin yliopisto. Viitattu 22. heinäkuuta 2007.
  3. Totuuden nimessä: Kaksitoista merkittävää Suomen Tiedeseuran jäsentä, s. 38
  4. Kirja Totuuden nimessä: Kaksitoista merkittävää Suomen Tiedeseuran jäsentä, s. 41
  5. Kirja Totuuden nimessä: Kaksitoista merkittävää Suomen Tiedeseuran jäsentä, s. 42
  6. Wolmar Schildt ja Johan Jacob Nervander 8.1.2004. Peda.net. Viitattu 23. heinäkuuta 2007.
  7. Heikki Nevanlinna: J. J. Nervanderin tieteellisistä saavutuksista Viitattu 23.7.2007.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: