Johan Arajuuri
| Johan Viktor Arajuuri | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Johan Viktor Ahlroth |
| Syntynyt | 23. kesäkuuta 1894 Tohmajärvi t. Värtsilä[1] |
| Kuollut | 28. helmikuuta 1961 (66 vuotta) Helsinki |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusvuodet | 1915–1934 ja 1939–1945 |
| Taistelut ja sodat |
I maailmansota Suomen sisällissota Talvisota Jatkosota |
| Sotilasarvo |
Suomi: jääkärikenraalimajuri Saksa: zugführer |
Johan (Janne) Viktor Ahlroth (vuodesta 1936 Arajuuri; 23. kesäkuuta 1894 Tohmajärvi – 28. helmikuuta 1961 Helsinki[2]) oli suomalainen jääkärikenraalimajuri ja poliisikomentaja.
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arajuuren vanhemmat olivat tehtailija Viktor Ahlroth ja Ida Maria Suhonen. Hänen veljensä oli jääkärieverstiluutnantti Armas Arajuuri. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Elise Maria Seeckin kanssa.[3][4]
Johan Ahlroth kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun klassisesta lyseosta vuonna 1912. Hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan maanviljelystaloudellisella osastolla vuosina 1912–1915. Hän suoritti metsienhoitotutkinnon alkututkinnot ja käytännölliset työt. Hän liittyi Karjalaiseen Osakuntaan. Hän seurasi opetusta Sotakorkeakoulun komentajakurssilla syksyllä 1925, suoritti yleisen osaston 1. vuosikurssin loppututkinnot ja kävi 2. vuosikurssin vuosina 1926–1927.[3][4]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johan Ahlroth liittyi yhtenä ensimmäisten niiden vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedtin leirin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 55 muun miehen kanssa 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodan itärintamalla Saksan armeijassa Riianlahdella Misa- ja Lielupejokien suilla. Hänet komennettiin Suomeen suorittamaan värväystehtäviä 12. toukokuuta 1916 ja hän palasi takaisin pataljoonaan 30. kesäkuuta 1916. Hän suoritti Liepājassa sotakoulun A-kurssin sekä osallistui Suomalaisen sotilaskäsikirjan laatimiseen.[3][4]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Suomen sisällissota
Ahlroth saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana kapteeniksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianpäälliköksi 2. jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, jonka päällikkönä hän osallistui taisteluihin Kalevankankaalla, jossa hän haavoittui 28. maaliskuuta 1918.[3][4]
Sisällissodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän palveli samassa yksikössä, josta muodostettiin Porin jalkaväkirykmentti N:o 2, myöhemmin hänet nimitettiin rykmentin I pataljoonan komentajaksi. Vastaperustetun Keski-Suomen rykmentin I pataljoonan komentajaksi hänet komennettiin 15. maaliskuuta 1919. Armeijasta hänet siirrettiin Suojeluskuntajärjestön palvelukseen 4. kesäkuuta 1919 ja sijoitettiin Yliesikunnan sotilaallisen osaston päälliköksi. Tästä tehtävästä hänet komennettiin 1. huhtikuuta 1920 Porin suojeluskuntapiirin 1. sotilasohjaajaksi, josta tehtävästä hän siirtyi 1. huhtikuuta 1921 Uudenmaan rykmentin II pataljoonan komentajaksi. Jalkaväen aliupseerikoulun johtajaksi hänet nimitettiin 22. heinäkuuta 1921, Polkupyöräpataljoona 1:n komentajaksi hänet nimitettiin 27. helmikuuta 1924, josta tehtävästä edelleen Keski-Suomen rykmentin komentajaksi 20. maaliskuuta 1925. Hän toimi 2. divisioonan komentajan sijaisena 27. huhtikuuta – 29. elokuuta 1925, jonka jälkeen hänet siirrettiin Porin rykmentin komentajaksi. Kesällä 1930 hän toimi sotakorkeakoulun väliaikaisena johtajana. Hänet komennettiin 1. maaliskuuta 1932 1. sotilasmaakuntaan ja määrättiin Turunmaan sotilasläänin komentajaksi 1. heinäkuuta 1933. Helsingin kaupungin poliisimestariksi ja poliisikomentajaksi hänet nimitettiin 23. helmikuuta 1934.[3][4]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisotaan Arajuuri osallistui 4. divisioonan komentajana Karjalankannaksella.[4] Kyseisen divisioonan komentajana hän toimi 1. maaliskuuta 1940 alkaen, jolloin hänet nimitettiin eversti A. A. Kailan tilalle.[5] Sodan jälkeen Arajuuri toimi Helsingin kaupungin poliisikomentajana. Jatkosodassa hän toimi Suomen miehitystä edustaneen Itä-Karjalan sotilashallinnon päällikkönä 1941–1942 ja komentajana 1942–1943, jonka jälkeen hänet komennettiin takaisin Helsingin kaupungin poliisikomentajaksi.[4]
Jatkosodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hävityn jatkosodan jälkeen Arajuuren oli siirryttävä maanpakoon varsinkin Itä-Karjalan sotilashallinnon komentajuuden vuoksi. Ruotsista käsin hän avusti Suomen viranomaisia Lapin läänin evakuoimisessa Lapin sodan tieltä syksyllä 1944. Vakinaisten upseerien luettelosta Arajuuri poistettiin siirrolla reserviin 1945.[4] Ruotsista Arajuuri matkusti Etelä-Afrikkaan Gustaf Eriksonin nelimastoparkki Passatilla jatkaen matkaansa edelleen Argentiinaan ja Brasiliaan.[6] Monien jatkosodan suomalaisupseerien tavoin hän sai uuden työpaikan metsäteollisuuden palveluksessa, ja toimi päällikkönä Suomen Paperitehtaiden Yhdistyksessä vuodesta 1949 kuolemaansa saakka.
Arajuuri on haudattu Joensuuhun.[3][4]
Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1. divisioonan kunniatuomioistuimen puheenjohtajana hän toimi vuosina 1928–1931, Suomen Ilmapuolustusliiton lisätyn johtokunnan jäsenenä hän toimi vuosina 1929–1934 ja varajäsenenä vuonna 1935. Ohjesääntötoimikunnan jäsenenä hän laati ehdotuksen jalkaväen ohjesäännöksi vuosina 1930–1932.[3][4]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
                |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
- Korhonen, Arvi: Suomen historian käsikirja II, Porvoo: Suomalainen tiedeakatemia 1949.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944-1953. Helsinki: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-768-0.
- Virolainen, Johannes: Päämajan sotilashallinto-osasto ja sen komentaja jääkärieversti J.V. Arajuuri, teoksessa: Siirtokarjalaiset 1941-44: kotiinpaluu, jälleenrakennus, uusi lähtö, s. 66-73. Helsinki: Otava 1989, ISBN 951-1-10921-9
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 1 p. 619: OIt:n artikkelin mukaan syntymäpaikka Värtsilä
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 10 (ei sivunumero)
- ↑ a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
- ↑ a b c d e f g h i j Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
- ↑ Korhonen 1949: 507.
- ↑ Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944-1953, s. 225. Helsinki: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-768-0.
- ↑ Jernström 1933: 148.
|
