Johan Adolf Frey
Johan Adolf Frey (6. kesäkuuta 1828 Loviisa – 19. kesäkuuta 1891 Helsinki) oli suomalainen kenraalimajuri, opettaja ja raittiusmies.[1][2]
Freyn vanhemmat olivat kollegiasessori Johan Adolf Frey vanhempi ja Helena Tuderman. Hän tuli vänrikiksi 1848 ja oli mukana Krimin sodassa 1854–1855, missä haavoittui pahoin. Hänet määrättiin venäjän kielen opettajaksi Haminan kadettikouluun 1857, vakinainen opettaja hänestä tuli 1859. Everstiksi Frey yleni 1883 ja palveluksesta erotessaan 1890 kenraalimajuriksi. Ennen kuolemaansa hän ehti olla lyhyen aikaa kouluhallituksessa venäjän kielen tarkastajana. Frey omisti Reitkallin kartanon Vehkalahdella, jossa hän harjoitti uudenaikaista karjanhoitoa. Hän oli myös innokas raittiusmies, joka ajoi erityisesti alkoholistiparantoloiden perustamista. Hän julkaisi kirjasia ja esitelmiä raittiudesta myös suomeksi. Vuonna 1889 hän perusti Orimattilaan myöhemmin Yläneelle siirretyn Suomen ensimmäisen Turva-nimisen alkoholistiparantolan Vihtori Nyberghin, Kaarle Krohnin ja Elis Bergrothin kanssa. Raittiuden ystävät pystyttivät patsaan Freyn haudalle.[1][2]
Freyn ensimmäinen puoliso vuodesta 1864 oli Natalia Katarina Bruun (k. 1873) ja toinen vuodesta 1878 Sophie Pauline Bruun (k. 1880). Pankinjohtaja ja poliitikko Alexander Frey (1877–1945) oli Freyn poika toisesta avioliitosta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kuva Freystä alikapteenina (Museoviraston kokoelmat) (Viitattu 7.12.2013)
| ||||||||||
