Joel Casamayor

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joel Casamayor
Henkilötiedot
Koko nimi Joel Casamayor Johnson
Syntynyt12. heinäkuuta 1971
Guantánamo
Kansalaisuus Kuuba
Nyrkkeilijä
Lempinimi El Cepillo
Pituus 170 cm
Paino 64 kg
Painoluokka kevytsarja
Kätisyys vasenkätinen
Ammattilaistilastot
Ottelut 45
Voitot 38
– tyrmäysvoitot 22
Tappiot 6
Ratkaisemattomat 1
Ei tuomiota/
mitätöity
0
Aiheesta muualla
www.joelcasamayor.com

Joel Casamayor Johnson (s. 12. heinäkuuta 1971 Guantánamo) on kuubalainen nyrkkeilijä, olympiavoittaja ja ammattilaisten WBC-liiton (World Boxing Council) entinen maailmanmestari.

Uran alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amatöörinä Casamayor otteli pitkän ja menestyksekkään uran. Vuonna 1989 hän voitti kääpiosarjassa juniorien maailmanmestaruuden. 1992 Barcelonan olympialaisissa hän voitti kultamitalin. Loppuottelussa vastassa oli irlantilainen Wayne McCullough. Seuraavana vuonna Tampereen MM-kisoissa hän jäi hopealle hävittyään finaalissa bulgarialaiselle Aleksandr Hristoville. 1994 hän saavutti pronssia maailmancupissa Thaimaassa ja hopeaa Hyvän tahdon kisoissa Pietarissa hävittyään finaalissa isäntämaan Ramaz Palianille. 1995 MM-kisoissa hän epäonnistui ja putosi jo ensimmäisellä kierroksella.

Ammattilaiseksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Casamayorin oli määrä edustaa Kuubaa myös 1996 Atlantan olympialaisissa, mutta hän loikkasikin Yhdysvaltoihin pysyvästi, jäi asumaan Floridaan ja ryhtyi ammattilaiseksi jo samana syksynä.

Ensimmäiset ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä ammattilaisottelussaan 20. syyskuuta 1996 Casamayor tyrmäsi vastustajansa David Chamendisin ensimmäisessä erässä. 30. tammikuuta 1999 hän otti nimiinsä ammattilaisten Pohjois-Amerikan mestaruuden ylemmässä höyhensarjassa pistevoitolla Jose Luis Noyolasta. 19. kesäkuuta samana vuonna hän pääsi iskemään WBA-liiton maailmanmestaruudesta. Casamayor voitti Miamin Miccosukee Indian Gaming -kasinolla käydyssä ottelussa Antonio Hernandezin kaikin tuomariäänin. Hän puolusti titteliään voitokkaasti David Santosia, Jong-Kwon Baekia, Radford Beasleya, Roberto Garciaa, Edwin Santanaa ja Joe Moralesta vastaan. 5. toukokuuta 2002 hän kohtasi WBO-liiton mestarin Acelino Freitasin tittelien yhdistämiskamppailussa ja hävisi Las Vegasin Cox Pavilionissa käydyn ottelun kaikin tuomariäänin.

Casamayor palasi tappionsa jälkeen kehään seuraavan vuoden tammikuussa ja kohtasi 4. lokakuuta Diego Corralesin IBF-liiton (International Boxing Federation) haastajaottelussa. Ottelu päättyi hänen voittoonsa kuudennessa erässä teknisellä tyrmäyksellä. Miehet kohtasivat uudelleen 6. maaliskuuta 2004 varsinaisessa MM-ottelussa. Tällä kertaa ottelu kesti täydet erät ja voitto meni kaikin tuomariäänin Corralesille. Tappion jälkeen Casamayor siirtyi painoluokkaa ylemmäs kevytsarjaan ja otteli jo 4. joulukuuta WBC-liiton maailmanmestaruudesta Jose Luis Castilloa vastaan. Hän kuitenkin hävisi Las Vegasin Mandalay Bay Resort & Casinolla käydyn ottelun hajaäänipäätöksellä.

Seuraavassa ottelussaan hän voitti Almazbek Raimkulovin haastajaottelussa ja pääsi kohtamaan vanhan vihollisensa Diego Corralesin jälleen MM-ottelussa. 7. lokakuuta 2006 käydyssä kamppailussa voitto meni Casamayorille tuomarien hajaäänipäätöksellä. Ensimmäisessä tittelinpuolustusottelussaan 11. marraskuuta Casamayor voitti Jose Armando Santa Cruzin hajaäänituomiolla. Ringside arvioi kamppailun huonoimmaksi otteluksi koko vuonna.[1]

Kamppailu Michael Katsidisin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen kerran Casamayor puolusti vyötään Michael Katsidisia vastaan voittaen kymmenennessä erässä teknisellä tyrmäyksellä. Kamppailun ensimmäisessä erässä Casamayor kaatoi Katsidisin kolmesti kanvesiin.[2] Toistakin erää Casamayor hallitsi mutta kolmannessa erässä Katsidis pääsi paremmin kamppailuun mukaan.[2] Neljännessä erässä Katsidis horjutti Casamayoria kovalla oikea vasen yhdistelmällä.[2] Kuudennessa erässä Katsidis satutti mestaria iskemällä tätä kovalla vasemmalla koukulla vartaloon jatkaen vasen - oikea yhdistelmällä päähän paiskaten Casamayorin köysiin.[2] Casamayor onnistui selviytymään erän. Seuraavat kaksi erää olivat Katsidisin selvää hallintaa.[2] Yhdeksännessä erässä Casamayor sai ottelun hallintaansa menettäen erässä pisteen vyön alle lyömisestä.[2] Kymmenennessä erässä Katsidis ryntäsi vauhdikkaasti Casamayorin kimppuun mutta mestari iski Katsidisia leukaan saaden tämän romahtamaan kanveesille.[2] Katsidin selviytyi vielä pystyyn mutta oli puolustuskyvytön jolloin tuomari keskeytti ottelun julistaen Casamayorin voittajaksi.

Myöhemmät ottelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kamppailun jälkeen Casamayor luopui WBC-liiton vyöstä kohdatakseen Jose Armando Santa Cruzin toisen kerran urallaan. [2] Kamppailu ei kuitenkaan toteutunut, vaan Casamayor kohtasi Juan Manuel Marquezin Ring Magazinen kevytsarjan mestaruudesta. Casamayor hävisi kamppailun teknisellä tyrmäyksellä yhdennessätoista erässä [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]