Joe Tynanin kiusaukset
| Joe Tynanin kiusaukset | |
|---|---|
| The Seduction of Joe Tynan | |
 |
|
| Ohjaaja | Jerry Schatzberg |
| Käsikirjoittaja | Alan Alda |
| Tuottaja | Martin Bregman |
| Säveltäjä | Bill Conti |
| Kuvaaja | Adam Holender |
| Leikkaaja | Evan A. Lottman |
| Pääosat |
Alan Alda Barbara Harris Meryl Streep Rip Torn Melvyn Douglas |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Universal Pictures |
| Levittäjä |
Universal Studios Netflix |
| Ensi-ilta | 17. elokuuta 1979 |
| Kesto | 107 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Tuotto | 19 595 168 dollaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Joe Tynanin kiusaukset (tv-esityksessä Joe Tynanin viettelykset,[1] The Seduction of Joe Tynan) on vuonna 1979 ensi-iltansa saanut Jerry Schatzbergin ohjaama poliittinen draamaelokuva. Sen käsikirjoitti Alan Alda, joka myös näyttelee nimiroolia, yhdysvaltalaista senaattoria. Muissa pääosissa ovat Barbara Harris, Meryl Streep, Rip Torn ja Melvyn Douglas.
Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
New Yorkin osavaltiota edustava demokraattisenaattori joutuu ongelmiin, kun etelävaltioiden ihmisoikeustaistelijat vaativat häntä mukaan vastustamaan korkeimman oikeuden jäseneksi ehdolla olevaa vanhoillista rotuerottelun kannattajaa. Tynan joutuu poikkiteloin niin presidentin kuin vanhan kannattajakuntansa kanssa. Kampanja kuitenkin onnistuu ja Tynan nousee puolueensa uudeksi tähdeksi, jossa nähdään jopa presidenttiainesta. Sivujuonena on kolmiodraama Tynanin, hänen vaimonsa ja rakastajattarensa, työmarkkinajuristin Karen Traynorin kesken.[2]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Alan Alda | … | Joe Tynan |
| Barbara Harris | … | Ellie Tynan |
| Meryl Streep | … | Karen Traynor |
| Rip Torn | … | senaattori Kittner |
| Melvyn Douglas | … | senaattori Birney |
| Charles Kimbrough | … | Francis |
| Carrie Nye | … | Aldena Kittner |
| Michael Higgins | … | senaattori Pardew |
| Blanche Baker | … | Janet |
| Chris Arnold | … | Jerry |
| Maureen Anderman | … | Joen sihteeri |
| John Badila | … | reportteri tv-ruudussa |
| Robert Christian | … | Arthur Briggs |
| Maurice Copeland | … | Edward Anderson |
| Lu Elrod | … | kongressiedustajanainen juhlissa |
Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano valitteli, ettei Alan Aldan käsikirjoittama elokuva nouse saippuasarjan tasolta kummemmaksi hyvistä näyttelijöistään huolimatta. Hän antoi elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[3] Helsingin Sanomien Mikael Fränti kirjoitti Joe Tynanin kiusausten sisältävän hyviä ja vahvoja hetkiä, mutta olevan kokonaisuutena pinnallisempi ja siloitellumpi kuin Schatzbergin 1970-luvun alun elokuvat Paniikki piikkipuistossa (1971) ja Variksenpelätin (1973)[1].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Fränti, Mikael: Joe Tynanin monet kiusaukset. Helsingin Sanomat, 27.12.1988, s. 63. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Ylänen, Helena: Kunnon ihmisiä Washingtonissa. Helsingin Sanomat, 6.9.1980, s. 14. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. {{{Julkaisija}}}, 1994 Julkaisija =WSOY. ISBN 951-0-19839-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Joe Tynanin kiusaukset Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Joe Tynanin kiusaukset Elonet.