Jody Hull

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jody Hull
Henkilötiedot
Syntynyt 2. helmikuuta 1969 (ikä 45)
Petrolia, Ontario
Kansalaisuus Kanada
Pelipaikka oikea laitahyökkääjä
Maila oikea
Pelaajaura
Pääsarjaura 1988–2004
Seurat Hartford Whalers (NHL)
New York Rangers (NHL)
Ottawa Senators (NHL)
Florida Panthers (NHL)
Tampa Bay Lightning (NHL)
Philadelphia Flyers (NHL)
Binghamton Whalers (AHL)
Binghamton Rangers (AHL)
Grand Rapids Griffins (AHL)
Binghamton Senators (AHL)
Orlando Solar Bears (IHL)
NHL-varaus 18. varaus, 1987
Hartford Whalers

Jody Hull (s. 2. helmikuuta 1969 Petrolia, Ontario, Kanada) on kanadalainen jääkiekkovalmentaja ja entinen ammattilaisjääkiekkoilija, pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä.[1][2]

Pelaajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juniorivuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hull pelasi ennen ammattilaisuraansa vuodet 1985–1988 Peterborough Petesissä juniorisarja OHL:ssä. Parhaat pisteensä hän teki viimeisellä juniorikaudellaan, 94 tehopistettä, 50 maalia ja 44 syöttöpistettä, 60:ssä runkosarjaottelussa. Hän oli tuolla kaudella joukkueensa eniten maaleja tehnyt pelaaja sekä OHL:n maalipörssin kahdeksas, ja kauden päätteeksi hänet nimettiin OHL:n toiseen tähdistökentälliseen. Hartford Whalers varasi hänet NHL:ään numerolla 18 NHL:n varaustilaisuuden 1987 ensimmäisellä kierroksella.[3][4][5]

Ammattilaisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hullin rooliksi NHL:ssä muodostui vuosien myötä toimia puolustavana hyökkääjänä.[6][7] Hän aloitti ammattilaisuransa Hartford Whalersissä kaudella 1988–1989, jolla hän teki NHL-uransa parhaimpiin kuuluvat tehot 34 tehopistettä, 16 maalia ja 18 syöttöpistettä, 60:ssä runkosarjaottelussa. Hän ylitti 30:n tehopisteen rajan myöhemmin kaudella 1992–1993, jolla hän teki niin ikään 34 tehopistettä, 13 maalia ja 21 syöttöpistettä, ja kaudella 1995–1996, jolla hän teki 37 tehopistettä, 20 maalia ja 17 syöttöpistettä. Muina kausina hänen pistemääränsä jäivät kautta 1993–1994 lukuun ottamatta alle 20:n.[3]

Hull edusti Hartford Whalersiä kaksi kautta, minkä jälkeen hän siirtyi heinäkuussa 1990 New York Rangersiin vaihdossa hyökkääjä Carey Wilsoniin ja Rangersin kolmannen kierroksen varausvuoroon varaustilaisuudessa 1991, jolla Whalers varasi hyökkääjä Michael Nylanderin. Hullin aika Rangersissä jäi niin ikään kahteen kauteen, joista jälkimmäisellä hän pelasi muutamaa ottelua lukuun ottamatta kokonaan farmisarja AHL:ssä. Heinäkuussa 1992 hän siirtyi tulokassseura Ottawa Senatorsiin, jossa pelasi yhden kauden. Kesällä 1993 hän siirtyi vapaana agenttina niin ikään tuolloin uuteen NHL-seuraan Florida Panthersiin, joka oli hänen pisimpään edustamansa seura. Hän edusti Panthersia viidellä kaudella, kaudesta 1993–1994 kauteen 1997–1998, ja oli vuonna 1996 osa Stanley Cupin voitosta pelannutta joukkuetta, joka kuitenkin hävisi NHL:n loppuotteluissa Colorado Avalanchelle. Hull pelasi tuona pudotuspelikeväänä 14 ottelua, joissa hän teki viisi tehopistettä, kolme maalia ja kaksi syöttöpistettä.[3]

Tammikuussa 1998, kesken kauden 1997–1998, Hull siirtyi Tampa Bay Lightningiin pelaajakaupassa, jossa Lightning sai hänen lisäkseen maalivahti Mark Fitzpatrickin, ja jossa Panthers sai hyökkääjä Dino Ciccarellin ja puolustaja Jeff Nortonin. Hän pelasi Lightningissa vain tuon kauden lopun. Lokakuussa 1998 hän teki vapaana agenttina sopimuksen Philadelphia Flyersin kanssa, jossa pelasi kolme kautta, vuoteen 2001 asti. Kesäkuussa 1999 tulokasseura Atlanta Thrashers varasi hänet laajennusvaraustilaisuudessa, mutta Flyers hankki hänet takaisin rahallista korvausta vastaan jo ennen kauden 1999–2000 alkua. Uransa viimeisiksi kausiksi Hull palasi Ottawa Senatorsiin tehtyään seuran kanssa sopimuksen tammikuussa 2002, kesken kauden 2001–2002. Hän pelasi Senatorsissa tuon kauden lopun ja kauden 2002–2003 sekä yhden ottelun kaudella 2003–2004. Pääosan viimeisestä kaudesta hän pelasi AHL:n Binghamton Senatorsissa, jossa hän toimi pelaaja-valmentajana.[3]

Hull lopetti uransa vuoteen 2004. Hän pelasi 16 kautta kestäneellä NHL-urallaan yhteensä 831 runkosarjaottelua, joissa teki 261 tehopistettä, 124 maalia ja 137 syöttöpistettä. Pudotuspeliotteluja hän pelasi yhteensä 69, joissa teki yhdeksän tehopistettä, neljä maalia ja viisi syöttöpistettä. Hän pelasi NHL:n pudotuspeleissä vuoden 1996 lisäksi kahdeksana vuonna. Kuuden NHL-seuran lisäksi hän pelasi ammattilaisurallaan AHL-seuroissa Binghamton Whalers, Binghamton Rangers, Grand Rapids Griffins ja Binghamton Senators sekä IHL-seurassa Orlando Solar Bears.[3]

Maajoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hull ei edustanut urallaan Kanadan jääkiekkomaajoukkuetta aikuisten arvokilpailuissa, mutta oli osa kultaa voittanutta nuorten jääkiekkomaajoukkuetta jääkiekon nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa vuonna 1988. Hän pelasi tuossa turnauksessa seitsemän ottelua, joissa hän teki kaksi maalia ja antoi yhden maaliin johtaneen syötön.

Valmentajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajauransa päättymisen jälkeen Hull on luonut uraa valmentajana. Hän on toiminut vuosina 2005–2008 ja uudelleen vuodesta 2010 aiemmin pelaajana edustamansa OHL-seuran Peterborough Petesin apulaisvalmentajana. Vuonna 2006, jolloin joukkueen päävalmentajana toimi Dick Todd, Petes voitti OHL:n mestaruuden. Vuosina 2008–2010 Hull toimi alemman tason junioriseuran Peterborough Liftlock Starsin apulaisvalmentajana.[2][8]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hull on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jody Hull The Internet Hockey Databasessa (HockeyDB.com) (englanniksi)
  2. a b c Hockey Operations gopetesgo.com. Peterborough Petes. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  3. a b c d e Jody Hull Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
  4. 1987-88 Peterborough Petes [OHL] hockeydb.com. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  5. 1987-88 OHL League Leaders hockeydb.com. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  6. Murray, Ray: A Low-scoring Hull Is Fine With Florida Sun Sentinel. 13.3.1994. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  7. Player Profiles Sun Sentinel. 1.10.1997. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)
  8. Davies, Mike: Assistants Hull, Clark thrilled to join Petes Peterborough Examiner. 14.5.2010. Viitattu 11.6.2011. (englanniksi)