Joan Didion
| Joan Didion | |
|---|---|
 Joan Didion 2008. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. joulukuuta 1934 Sacramento, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Kuollut | 23. joulukuuta 2021 (87 vuotta) New York, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | yhdysvaltalainen |
| Ammatti | toimittaja, kirjailija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | englanti |
| Tuotannon kieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| www.joandidion.org | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Joan Didion (5. joulukuuta 1934 Sacramento, Kalifornia, Yhdysvallat – 23. joulukuuta 2021 New York, Yhdysvallat)[1][2] oli yhdysvaltalainen kirjailija, esseisti ja toimittaja. Hän oli Yhdysvaltain taide- ja kirjallisuusakatemian jäsen vuodesta 1981.
Nuoruus ja opiskelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joan Didion syntyi Sacramentossa vuonna 1934. Hänen vanhempansa olivat Frank ja Eduene Didion. Hän oli viidennen polven kalifornialainen, ja hänen esivanhempansa saapuivat osavaltioon erkauduttuaan vuonna 1846 Donnerin uudisraivaajajoukosta.[3]
Didion opiskeli Berkeleyn yliopistossa ja voitti ensimmäisenä vuotenaan Mademoiselle-lehden novellikilpailun. Seuraavana vuonna hän voitti Vogue-lehden kilpailun.[3] Didion valmistui Kalifornian yliopistosta (Berkeley) vuonna 1956.[4]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Didion työskenteli Voguella 1956–1963. Hän oli ensin tekstisuunnittelija ja myöhemmin toimittaja.[5] Didionin artikkeleita julkaistiin muun muassa Lifessa ja The Saturday Evening Postissa. Hänestä tulikin niin sanotun uuden journalismin johtavia hahmoja. Liikkeen jäsenet hämärsivät kirjoituksillaan tavanomaisen raportoinnin rajoja.[3]
Didion kirjoitti toimittajana myös ensimmäisen teoksensa, romaanin Run River, joka julkaistiin vuonna 1963. Hänen kolumnikokoelmansa Slouching Towards Bethlehem (1968) toi hänelle mainetta esseistinä.[5]
Didionin toinen romaani Play It As It Lays julkaistiin vuonna 1970.[6][5] Sen hän käsikirjoitti elokuvaksi miehensä John Gregory Dunnen kanssa. Didion ja Dunne kirjoittivat usein yhdessä käsikirjoituksia. Heidän töitään on esimerkiksi vuoden 1976 Tähti on syttynyt.[6]
Vaikka Didion kirjoitti 1970–1990-luvuilla useampiakin kaunokirjallisia teoksia, hänen tunnetuimmat työnsä olivat tietokirjallisuutta. Esseekokoelma The White Album julkaistiin vuonna 1979. Didion kirjoitti myös teoksen Salvador (1983), joka oli kirjanmittainen essee El Salvadorin -matkastaan. Miami (1987) käsitteli kuubalaisyhteisöä ja After Henry (1992) oli omistettu Didionin kirjallisuustoimittaja Henry Robbinsille.[6] Poliittisia esseitä julkaistiin puolestaan kokoelmassa Political Fictions (2001).[5]
Didionin puoliso Dunne kuoli sydänkohtaukseen vuonna 2003. Didion alkoi tuon jälkeen kirjoittaa teosta Maagisen ajattelun aika. Hän kokosi kirjaan muun muassa monia omituisia tapojaan käsitellä suruaan. Hän voitti kirjasta Pulitzer-palkinnon sekä National Book Award -palkinnon tietokirjasarjassa.[6][7] Maagisen ajattelun aika julkaistiin vuonna 2005, ja muutamia kuukausia sen jälkeen Didionin ja Dunnen tytär Quintana Roo kuoli. Iltojen sinessä (2011) käsittelee tyttären kuolemaa sekä Didionin ajatuksia ikääntymisestä ja vanhemmuudesta.[6]
Didionin viimeinen kirja South and West julkaistiin 2017. Siihen oli koottu hänen matkamuistojansa 1970-luvulta, jolloin hän matkusti Mississippissä, Alabamassa ja Louisianassa. Didionin viimeisten vuosien suurin projekti oli kuitenkin hänen puolisonsa veljenpojan ohjaama Netflix-dokumentaari Joan Didion: The Center Will Not Hold (2018).[6][8]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Didion meni naimisiin John Gregory Dunnen[4] kanssa 1964. Mies kuoli sydänkohtaukseen Manhattanilla 30. joulukuuta 2003. Parin adoptiotytär Quintana oli silloin vakavasti sairas. Tytär kuoli 39-vuotiaana 26. elokuuta 2005.[9] Didionilla todettiin vuonna 1972 MS-tauti.[10]
Didion kuoli 87-vuotiaana kotonaan New Yorkissa joulukuussa 2021 Parkinsonin taudin komplikaatioihin.[6][11]
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Keskipäivän illuusio. (A book of common prayer, 1977). Suomentanut Risto Lehmusoksa. Weilin + Göös, 1978. ISBN 951-35-1727-6.
- Maagisen ajattelun aika. (The year of magical thinking, 2005). Suomentanut Marja Haapio. Like, 2007. ISBN 978-952-471-891-2.
- Iltojen sinessä. (Blue nights, 2011). Suomentanut Kirsi Luoma. Like, 2012. ISBN 978-952-01-0705-5.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Joan Didion Encyclopædia Britannica. Viitattu 20.5.2018. (englanniksi)
- ↑ William Grimes: Joan Didion, ‘New Journalist’ Who Explored Culture and Chaos, Dies at 87 The New York Times. 23.12.2021. Viitattu 24.12.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Emily Kirkpatrick: Joan Didion, Literary Titan, Dies at 87 Vanity Fair. 23.12.2021. Condé Nest. Viitattu 24.12.2021. (englanniksi)
- ↑ a b Heidi Benson: Biographer in the Bancroft: Writer Pursues Clues to Ms. Didion, in the Library, With a Pen California Magazine. 23.10.2015. Arkistoitu 10.8.2020. Viitattu 23.6.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d Joan Didion Encyclopedia Britannica. 23.12.2021. Viitattu 24.12.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Sian Cain & Edward Helmore: Joan Didion, American journalist and author, dies at age 87 The Guardian. 23.12.2021. Guardian News & Media Limited. Viitattu 24.12.2021. (englanniksi)
- ↑ National Book Awards 2005 National Book Foundation. Viitattu 23.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Tervonen, Kaisu: Joan Didion havainnoi reportaaseissaan lasten LSD-trippejä ja Mansonin perhettä – mutta romaaneissaan hän kertoi surutyöstään miehensä ja tyttärensä kuoltua Helsingin Sanomat. 10.11.2017. Viitattu 10.11.2017.
- ↑ Quintana Roo Dunne Michael, 39; Daughter of Joan Didion, J.G. Dunne Lost Angeles Times. 3.9.2005. Viitattu 20.5.2018. (englanniksi)
- ↑ Multiple Sclerosis in the News Integris Health. Viitattu 23.6.2020. (englanniksi)
- ↑ Kuolleet | Kirjailija-käsikirjoittaja ja journalisti Joan Didion on kuollut 87-vuotiaana Helsingin Sanomat. 23.12.2021. Viitattu 24.12.2021.
| ||||||||||||||||||||||
