Jimmy Ellis
| Jimmy Ellis | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | James Albert Ellis |
| Syntynyt | 24. helmikuuta 1940 Louisville, Kentucky |
| Kuollut | 6. toukokuuta 2014 (74 vuotta) Louisville, Kentucky |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Nyrkkeilijä | |
| Pituus | 185 cm |
| Painoluokka | Raskassarja |
| Kätisyys | Oikeakätinen, eli nyrkkeilytermein orthodox |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 53 |
| Voitot | 40 |
| – tyrmäysvoitot | 24 |
| Tappiot | 12 |
| Ratkaisemattomat | 1 |
James Albert ”Jimmy” Ellis (24. helmikuuta 1940 Louisville, Kentucky – 6. toukokuuta 2014 Louisville, Kentucky)[1] oli yhdysvaltalainen nyrkkeilijä. Hän oli WBA-liiton raskaansarjan maailmanmestari vuodesta 1968 vuoteen 1970.
Amatöörinä Ellisin valmentajana Louisvillessä toimi Joe Elsby Martin Sr. Hän ryhtyi ammattilaiseksi vuonna 1961. Hänen valmentajanaan ja managerinaan toimi Bud Bruner, jonka aikana hän voitti 20 ottelustaan 15 (viisi tyrmäyksellä). Hänet arvostettiin maailman kymmenenneksi parhaaksi keskisarjan nyrkkeilijäksi.
Vuonna 1965 Ellisin valmentajaksi ja manageriksi tuli Angelo Dundee, joka valmensi myös Muhammad Alia. Ellis oli voittanut Alin heidän otellessaan amatööreinä Louisvillessä. Vuodesta 1966 Ellis otteli raskaassa sarjassa ja pääsi vuonna 1968 ottelemaan maailmanmestaruudesta, joka oli viety Alilta tämän kieltäydyttyä asepalveluksesta. WBA järjesti kahdeksalle raskaan sarjan huippunyrkkeilijälle mestaruusturnauksen, jossa Ellis voitti ensin Leotis Martinin yhdeksässä erässä ja otti sitten helpon pistevoiton Oscar Bonavenasta. Lopuksi hän voitti 27. huhtikuuta 1968 Oaklandissa, Kaliforniassa käydyssä ottelussa Jerry Quarryn ja hänet julistettiin maailmanmestariksi.
Syyskuussa 1968 Ellis puolusti menestyksekkäästi titteliään Floyd Pattersonia vastaan. Hän sai 16. helmikuuta 1970 vastaansa Joe Frazierin, joka oli New Yorkin nyrkkeilykomission tunnustama maailmanmestari. Frazier löi neljännessä erässä Ellisin kanveesiin kahdesti, ja ennen viidennen erän alkua Angelo Dundee ilmoitti Ellisin luovuttavan.
Ellis voitti kolme seuraavaa otteluaan. Hän sai vastaansa Muhammad Alin 26. heinäkuuta 1971 Houstonin Astrodomessa ja luovutti ottelun 12. erässä. Tämä oli Alin uran ainoa ottelu, jossa Dundee ei toiminut hänen kulmamiehenään. Tämän jälkeen Ellis hävisi Earnie Shaversille, Ron Lylelle ja maaliskuussa 1975 yhdeksännessä erässä Joe Frazierille. Ellis otteli viimeisen kerran 6. toukokuuta 1975 ja voitti tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Koko uran ottelusaldo oli 40 voittoa (24 tyrmäystä), 12 tappiota ja yksi ratkaisematon.
Ellis kärsi dementiasta yli kymmenen vuoden ajan ennen kuolemaansa.[1] Hän toimi kuitenkin Louisvillessa aktiivisesti nuorison, eläkeläisten ja lupaavien nuorten nyrkkeilijöiden parissa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Miller, Stephen & Henry, David: Jimmy Ellis, Ali’s Friend Who Won Heavyweight Crown, Dies at 74 Bloomberg. 7.5.2014. Viitattu 7.5.2014. (englanniksi)
