Jerusalemin piiritys (1099)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Jerusalemin piiritys
Osa Ensimmäistä ristiretkeä
Päivämäärä:

7.6.–15.7.1099

Paikka:

Jerusalem

Lopputulos:

Ristiretkeläisten voitto

Osapuolet

Ristiretkeläiset

Fatimidit

Komentajat

Raimund IV
Godefroy de Bouillon

Iftikhar ad-Daula

Ensimmäinen ristiretki

Nikea – Dorylaeum – Antiokia – Maarat – Jerusalem – Askelon

Jerusalemin piiritys käytiin ensimmäisen ristiretken aikaan 7. kesäkuuta – 15. heinäkuuta 1099. Ristiretkeläiset hyökkäsivät ja valtasivat kaupungin fatimideilta.

Kun marssi kohti Jerusalemia alkoi, maksoivat useiden kaupunkien johtajat ristiretkeläisille siitä, etteivät nämä hävittäisi matkansa varrella olevia kaupunkeja. Ristiretkeläisten saapuessa Tripolin alueelle he joutuivat ongelmiin. Aluetta hallitsivat Egyptin fatimidit, joiden kanssa ristiretkeläiset olivat solmineet liiton. Tämän johdosta ristiretkeläisten oli lähetettävä delegaatio Egyptiin pyytämään Jerusalemin vapaaehtoista luovuttamista ristiretkeläisille. Kun vastaus oli kieltävä, aloittivat ristiretkeläisjoukot hyökkäyksensä Palestiinan kaupunkeja vastaan, missä fatimideilla ei ollut silloin lainkaan sotajoukkoja. Ristiretkeläiset saapuivat Jerusalemin lähistölle 6. kesäkuuta 1099. Fatimidien armeija Jerusalemissa oli valmistautunut kristittyjen saapumiseen. He olivat kaataneet lähistön puut piirityskalustoa varten ja tukkivat kaupunkiin johtaneet kaivot. Suojamuurin heikoimpia kohtia yritettiin vahvistaa.

Ristiretkeläisille oli selvää, että fatimidit lähettäisivät apuvoimia, joten hyökkäys oli saatava mahdollisimman aikaisin aloitettua, siitäkin huolimatta ettei heillä ollut käsissään kunnollista kalustoa. Hyökkäys epäonnistui, joten parempaa hyökkäyssuunnitelmaa alettiin laatia. Ristiretkeläiset päätyivät hyökkäämään kahdelta suunnalta. Ranskalaiset luoteesta katapultein, piiritystornin ja muurinmurtajan avulla. Raymond palkkasi italialaisen William Raicaunin hyökkäämään kaupungin eteläkolkasta Sionin portin kautta. Julkisen sovinnon tehtyään ristiretkeläiset tekivät ratkaisevan käänteen. Öiseen aikaan ranskalaiset purkivat oman piiritystorninsa, muurinmurtajansa ja katapulttinsa siirtäen ne kaupungin muurin pohjoisosaan, jossa oli Jerusalemin puolustajien kannalta heikoin kohta. Muutos vaati paljon työtä, mutta se oli piirittäjien kannalta vaivanarvoista koska myös puolustajat joutuivat tekemään vastaavan operaation ja vielä vahvistaa muuria siltä kohtaa. Eteläistä muuriakaan ei saanut unohtaa.

Hyökkäyksen alettua 13. heinäkuuta ranskalaiset onnistuivat heti murtamaan etumaisen vallin. Puolustajilla oli etelässä parempi onni, sillä he onnistuivat tuhoamaan piirittäjien katapultin. Pohjoisessa puolustus epäonnistui täysin kun Gottfied Bouillonilainen sai piiritystorninsa avulla sotilaat muurin ylitse kaupungin sisälle. Sillä aikaa kun Bouillonilainen avaututti kaupungin portteja, Tankred miehitti temppelivuoren. Tiedon kiirittyä eteläosan puolustajille, he pakenivat nopeasti Davidin torniin. Suuri osa kaupunkilaisista pakeni valloittajien tieltä, mutta ne jotka eivät päässeet pois, tapettiin. Jerusalemin piiritystä seurannutta joukkomurhaa on myöhempinä aikoina paisuteltu todellisuutta suuremmaksi. On muistettava, että tämänkaltainen joukkomurha kuului tuolloisiin sodankäynnin tapoihin silloin, kun kaupunki kieltäytyi antautumasta ja se vallattiin väkirynnäköllä. Saladinin valloittaessa Jerusalemin 1187 kaupunki sensijaan antautui piirityksen jälkeen, jolloin kaupunki säästettiin ja sen asukkailtä kannettiin vero.lähde?

Godefroy de Bouillon otti itselleen kaupungin hallitsijuuden ja kuninkaan sijasta arvonimen Advocatus Sancti Sepulchri (suom. "Pyhän haudan suojelija"). Valtauksen yhteydessä tapahtunutta verilöylyä lienevät muslimit myöhempinä aikoina suurennelleet, mutta tästä huolimatta joukkomurhia tapahtui myös kaupungin valtaamisen yhteydessä sekä sen jälkeen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Madden, Thomas F. (toim.): Ristiretket. (Crusades: The illustrated history, 2004.) Suomennos: Veikko Ahola. Helsinki: Gummerus, 2005. ISBN 951-20-6800-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jerusalemin_piiritys_(1099)&oldid=21376284”