Jemeljan Jaroslavski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jemeljan Jaroslavski
Syntynyt 3. maaliskuuta 1878
Tšita
Kuollut 4. joulukuuta 1943 (65 vuotta)
Moskova
Puolue Neuvostoliiton kommunistinen puolue
Uskonto ateisti

Jemeljan Mihailovitš Jaroslavski (ven. Емелья́н Миха́йлович Яросла́вский, oikea nimi Minei Izrailevitš Gubelman, Мине́й Изра́илевич Губельма́н; 3. maaliskuuta 1878 Tšita4. joulukuuta 1943 Moskova) oli venäläinen bolševikki ja neuvostoliittolainen poliitikko.[1] 1920–1930-luvuilla hän johti Neuvostoliiton uskonnonvastaista kampanjaa Taistelevien jumalattomien liiton johtajana[2][3].

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jemeljan Jaroslavski syntyi karkotettujen perheeseen. Vuonna 1898 hän liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen ja kuului sen Tšitan ja vuosina 1903–1905 Pietarin komiteaan. Hän osallistui vuosien 1905–1907 vallankumoustapahtumiin, joutui pidätetyksi, tuomittiin Nertšinskin pakkotyövankilaan ja myöhemmin karkotettavaksi. Helmikuun vallankumouksen jälkeen hän toimi Jakutskissa ja Moskovassa.[1]

Jaroslavski osallistui Lokakuun vallankumoukseen Moskovassa, toimi Kremlin ja Moskovan sotilaspiirin komissaarina. Vuonna 1918 hän kuului Brest-Litovskin rauhaa vastustaneisiin vasemmistokommunisteihin. Vuosina 1919–1922 hän työskenteli VKP(b):n Permin kuvernementtikomitean puheenjohtajana, keskuskomitean Siperian aluebyroon jäsenenä ja vuodesta 1921 keskuskomitean sihteerinä.[1]

Jaroslavski toimi aktiivisesti entisten poliittisten vankien ja vanhojen bolševikkien järjestöissä. Hän toimi Pravdan ja useiden muiden lehtien toimituskuntien jäsenenä ja johti korkeimman neuvostopuoluekoulun historian laitosta.[1] Vuonna 1921 Jaroslavski valittiin puolueen keskuskomitean, vuonna 1923 keskuskontrollikomitean ja vuonna 1934 puoluekontrollikomitean jäseneksi. Jaroslavski toimi myös Neuvostoliiton toimeenpanevan keskuskomitean ja korkeimman neuvoston jäsenenä.[1]

Jemeljan Jaroslavski on palkittu Leninin kunniamerkillä sekä Stalin-palkinnolla vuonna 1943. Hänet on haudattu Punaiselle torille Kremlin muurin viereen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Bolšaja sovetskaja entsiklopedija Viitattu 5.7.2010. (venäjäksi)
  2. Entsiklopeditšeski slovar ”Istorija Otetšestva s drevneiših vremjon do naših dnei” Viitattu 5.7.2010. (venäjäksi)
  3. Overy, Richard: The dictators: Hitler's Germany, Stalin's Russia, s. 269-278. London: Penguin Books, 2005. ISBN 978-0-14-028149-1. (englanniksi)