Jean-Claude Malgoire
Jean-Claude Malgoire (25. marraskuuta 1940 Avignon Ranska – 14. huhtikuuta 2018[1]) oli ranskalainen oboensoittaja, musikologi sekä orkesterinjohtaja.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jean-Claude Malgoire aloitti musiikin opinnot oman kotikaupunkinsa, Avignonin, musiikkiopistossa ja jatkoi niitä sittemmin Pariisin konservatoriossa. Konservatoriossa hän ansioitui ensimmäisen palkinnon arvoisesti sekä oboen soitossa että kamarimusiikissa. Näin hän pääsi aloittamaan loistavan solistisen uransa instrumentalistina. Jopa hänen tyttärensä Florence Malgioire seuraa perhetraditiota barokkiviulistina.
Vuonna 1966 hän joidenkin ystäviensä kanssa perusti yhtyeen nimeltä "La Grande Écurie et la Chambre du Roy". Tämä oli ensimmäisiä yhtyeitä, jotka erikoistuivat barokkimusiikin soittamiseen ja käyttivät siihen aikakauden soittimia.
Hän voitti vuonna 1968 ensimmäisen palkinnon Concours international de Genève -kilpailussa. Vuonna 1972 hänestä tuli solisti "Ensemble 2e2m" yhtyeeseen. Hänet nimitetään myös englannintorven solistiksi Orchestre de Parisiin.
Tämän lisäksi hänen toimeliaisuutensa suuntautui myös La Grande Écurie et La Chambre du Roy -orkesterin johtamiseen. Hän on soittanut myös suurten orkestereiden solistina ja eritoten Seiji Ozawan ja Herbert von Karajanin toimiessa kapellimestareina.
Vuoden 1975 jälkeen hän on äänittänyt lukuisia oopperoita, joista jotkut ovat olleen maailman ensimmäisiä äänityksiä, tällaisia ovat Georg Friedrich Händelin Rinaldo, Jean-Baptiste Lullyn Alcaste jne. Vuonna 1992 hänet palkittiin Antonio Vivaldin teoksesta Montezuma Victoire de la musique-palkinnolla.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jean-Claude Malgoire, roy de la musique, est mort (ranskaksi)
| ||||||||||||||||||
