Jean-Baptiste Bouvet de Lozier
| Jean-Baptiste Bouvet de Lozier | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. tammikuuta 1705 Pleudihen-sur-Rance, Ranska |
| Kuollut | 1786 Vauréal, Ranska |
| Ammatti | merikapteeni, tutkimusmatkailija, kuvernööri |
Jean-Baptiste Charles Bouvet de Lozier (14. tammikuuta 1705 Pleudihen-sur-Rance, Ranska – 1786 Vauréal, Ranska) oli ranskalainen merikapteeni, tutkimusmatkailija ja kuvernööri. Hän toimi kapteenina Ranskan Itä-Intian kauppakomppaniassa, jossa hän sai luvan tehdä tutkimusmatkan Atlantin eteläosiin. Hän löysi 1739 Bouvet’nsaaren, mutta vaikeiden olosuhteiden takia hän ei pystynyt tutkimaan, oliko löytö saari vai eteläiseen mantereeseen kuuluva niemi. Bouvet oli 1750-luvulla kauppakomppaniaan kuuluneiden Réunionin ja Mauritiuksen kuvernööri.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bouvet syntyi Pleudihen-sur-Rancessa vuonna 1705,[1] mutta jäi orvoksi jo nuorena.[2] Hänen isänsä oli toiminut kuninkaallisen neuvoston lakimiehenä.[3]
Tutkimusmatkat eteläisillä merialueilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bouvet opiskeli Pariisissa ja sai paikan Ranskan Itä-Intian kauppakomppaniasta.[3] Hän oli vuoteen 1731 mennessä noussut luutnantiksi. Hän oli kiinnostunut Binot Paulmier de Gonnevillen mantereesta, jonka tämä oli väittänyt löytäneensä matkallaan 1500-luvun alussa. Gonneville väitti asuneensa kuuden kuukauden ajan kaukaisessa eteläisessä maassa, jonka ilmasto oli viihtyisä ja ihmiset ystävällisiä. Bouvet uskoi, että Gonnevillen löytämä maa oli Hyväntoivonniemen eteläpuolella.[2] Hän esitteli kauppakomppianian johdolle vuosina 1733, 1735 ja 1737 suunnitelmansa. Hän yritti vakuuttaa johtokuntaa siitä, että tukikohdan perustaminen eteläiselle merelle olisi kauppakomppanian kannalta tärkeää.[3]
Ranskan Itä-Intian kauppakomppania suostui lähettämään Bouvet’n tutkimusmatkalle ja antoi tälle Aigle- ja Marie-nimiset fregatit. Bouvet lähti matkaan heinäkuussa 1738 Lorientista ja suuntasi ensin matkansa Brasiliaan. Sieltä retkikunta jatkoi Patagonian suuntaan ja lähti ylittämään Hyväntoivonniemen korkeudella Atlantia. Alukset liikkuivat sahalaitakuviota yli Atlantin 44. ja 55. leveyspiirin välillä.[3]
Bouvet’n retkikunta havaitsi 1. tammikuuta 1739 tuntemattoman maan tiheän sumun takaa. He yrittivät päästä lähemmäksi saarta, mutta sumu, tuuli, jää ja miehistön väsymys estivät lähemmän tutustumisen alueeseen, eivätkä he pystyneet päättelemään, kuuluiko heidän näkemänsä niemi eteläiseen mantereeseen vai saareen. Bouvet luovutti 12. tammikuuta. Heidän löytämänsä saari tunnetaan nykyään nimellä Bouvet’nsaari.[3] Bouvet merkitsi kuitenkin saaren koordinaatit väärin, minkä takia sinne päästiin uudestaan vasta 1808, jolloin brittiläiset hylkeenpyytäjät luulivat löytäneensä uuden saaren, vaikka he olivatkin päätyneet Bouvet’nsaaren vesille.[2]
Kuvernöörinä Maskareeneilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bouvet meni naimisiin Ranskan Itä-Intian kauppakomppanian hallintohenkilön tyttären kanssa ja sai vuonna 1751 paikan Île Bourbonin (Réunion) kuvernöörin. Myöhemmin hän siirtyi Île de Francen (Mauritius) kuvernööksi. Molemmat saaret kuuluivat tuolloin kauppakomppanialle. Kuvernöörinä Bouvet pyrki parantamaan saarten oloja. Hän perusti väestörekisterin, kannusti katolisia lähetyssaarnaajia perustamaan poikakoulun ja rakennutti teitä. Hän myös kehitti kahvin, indigoiden, mulperipuiden ja muskottipähkinöiden viljelyä. Lisäksi hän järjesti puolustusta mahdollista brittien hyökkäystä varten.[3]
Bouvet oli suosittu saarilla, ja kun hän pyysi vuonna 1756 mahdollisuutta palata takaisin Ranskaan, Île de Francen asukkaat suostuttelivat hänet jäämään. Bouvet pysyi Île de Francella vuoteen 1763, jolloin Île Bourbon ja Île de France siirrettiin kauppakomppanialta takaisin Ranskalle.[3]
Viimeiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Bouvet palasi Ranskaan joulukuussa 1763 ja sai aatelisarvon 1774. Hän eli elämänsä viimeiset vuodet tilallaan Vauréalissa, Pariisin lähellä.[3] Siellä hän myös kuoli vuonna 1786.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mills, William J.: Exploring Polar Frontiers: A Historical Encyclopedia. Santa Barbara, Calirofnia: ABC-CLIO, 2003. ISBN 1-57607-422-6. Google-kirjat (viitattu 14.5.2015). (englanniksi)
- Riffenburgh, Beau (toim.): Encyclopedia of the Antarctic. New York, NY: Routledge, 2007. ISBN 978-0-415-97024-2. Google-kirjat (viitattu 17.5.2015). (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||
