Jamppa Tuominen

Wikipedia
Ohjattu sivulta Jarmo Tuominen
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jarmo Tuominen
Syntynyt 11. toukokuuta 1949, Oulu
Kuollut 19. marraskuuta 1998 (49 vuotta) Playa del Inglés, Kanariansaaret, Espanja
Taiteilijanimet Jamppa Tuominen
Kotipaikka Oulu
Tyylilajit iskelmä
Laulukieli suomi

Jarmo ”Jamppa” Antti Jussi Tuominen (11. toukokuuta 1949 Oulu19. marraskuuta 1998 Playa del Inglés, Espanja[1]; joidenkin lähteiden mukaan kuoli vasta 25. marraskuuta tai sen vastaisena yönä 1998[2][3]) oli suomalainen iskelmälaulaja. Hän oli suosionsa huipulla 1970- ja 1980-luvuilla, ja hänen tunnetuimpiin kappaleisiinsa kuuluvat muun muassa ”Aamu toi, ilta vei”, ”Kuumat kyyneleet” ja ”Kevään ensi kukkanen”. Yli 700 000 myydyllä levyllään Tuominen on yksi kaikkien aikojen suosituimmista iskelmälaulajista Suomessa.

Jamppa Tuomisella oli absoluuttinen sävelkorva[1]. Laulamisen ohella hän soitti seitsemää instrumenttia, huilua, klarinettia, baritoni-, tenori- ja alttosaksofonia, kitaraa ja pianoa. Tuominen oli vasenkätinen ja opetteli kitaransoitossa omat otteet vaihtamatta kielien paikkaa, eli hän soitti soinnut ikään kuin ylösalaisin.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jamppa Tuomisen isä Turo oli ammattimuusikko. Turo Tuominen soitti pitkään selloa Oulun kaupunginorkesterissa. Myös Jamppa Tuomisen sisar Annette Tuominen tuli jo 1960-luvulla tunnetuksi iskelmälaulajana. 1960-luvun alussa Tuominen opiskeli Oulun musiikkiopistossa huilunsoittoa opettajanaan Simo Säilänne ja klarinettia opettajanaan Vilho Huomo.

12-vuotias Tuominen poseeraa basson varressa nuorisoyhtyeen aikoina.

Ennen iskelmäuraansa Tuominen oli orkesterimuusikkona ja soitti altto- ja baritonisaksofonia sekä huilua ja klarinettia tanssimusiikki- ja jazzyhtyeissä. Hänen uransa alkoi kuitenkin 11-vuotiaana vuonna 1961 oululaisen Pertti Haipolan nuoriso-orkesterin laulusolistina. Noihin aikoihin hän soitti myös useissa muissa yhtyekokoonpanoissa. Lapsena ja nuorena hän osallistui myös moniin laulukilpailuihin. Vuonna 1962 hän voitti kansakoululaisten Suomen mestaruuden laulajana. Hän työskenteli 1970-luvulla musiikkiliikkeessä ja veti iltaisin lauluiltoja oululaisravintolassa[3].

Tuominen meni naimisiin Sirkka Sjömanin kanssa vuonna 1971, ja heille syntyi kaksi poikaa. Perheeseen kuuluivat myös Sjömanin poika entisestä avioliitosta ja hänen veljenpoikansa, joka otettiin sijaislapseksi.[4] He erosivat vuonna 1979, mutta palasivat vielä myöhemmin asumaan yhdessä.[5] Vuonna 1982 Tuominen löysi Ruotsista Tuulan, jonka kanssa hän meni avioon vuonna 1985. Heille syntyi poika joulukuun 22. päivänä.[6]

Keikkakausi 1970-luvulla ja iskelmäura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuominen soitti 1970-luvun alussa monta vuotta Polar Big Bandissä, jossa soitti myös Matti Esko.[7] Levy-yhtiön tuottaja oli kerran sattumalta mukana lauluillassa ja kuuli Tuomisen laulavan Veikko Juntusen tekemää kappaletta ”Aamu toi, ilta vei” ja suositteli tälle osallistumista Iskelmähaavi-kilpailuun[3]. Tuominen sijoittui vuonna 1976 Apu-lehden järjestämässä kilpailussa toiseksi ja menestyksekäs iskelmälaulajan ura alkoi. Ensimmäisen albumin nimikappale ”Aamu toi, ilta vei”, jonka sävelsi ja sanoitti Veikko Juntunen, nousi hitiksi ja esikoisalbumi Jamppa Tuominen sai peräti timanttilevyn (myyty yli 50 000 kpl). Juntunen teki sittemmin kaikkiaan noin neljäsosan Tuomisen kappaleista.[8]

Ensimmäiset levytykset tehtiin CBS-yhtiölle. Siihen aikaan levytettiin paljon ulkomaisten hittien käännöksiä, mutta Tuomisen ensimmäiselle levylle laitettiin poikkeuksellisen monta kotimaista kappaletta; toiselle levylle kaikki kappaleet olivat kotimaista tuotantoa.[9] Viimeiseksi jäänyt eli 17. levy ilmestyi vuonna 1995.[10] Sen jälkeen on kuitenkin julkaistu vielä useita kokoelmalevyjä, myös postuumisti.

Vuonna 1982 Tuomisen ollessa kiertueella Ruotsissa, hän sai verenpurkautumia niin että suusta tuli hyytynyttä verta. Tuominen vietti kaksi viikkoa Östran sairaalan teho-osastolla, ja hänelle annettiin kaikkiaan 57 pussillista uutta verta.[11] Verensyöksy johtui katkenneesta valtimosta ruokatorven alaosassa, mikä aiheutui monen tekijän yhteisvaikutuksesta.[12] Tuomisella oli myös ongelmia alkoholin kanssa, vaikka hän olikin välillä pitkiäkin aikoja ilman.

Vuoden 1983 Kuumat kyyneleet on Tuomisen ostetuin levy: sitä on myyty yli 73 000 kappaletta. Seuraavan vuoden Onnesta otteen sain sai myös timanttilevyn (myyty yli 50 000 kpl), 50 000 myydyn levyn ja timanttilevyn rajan on rikkonut vuoden 1979 En hyvästellyt sinua[13]. Kultalevy Tuomiselle tuli useista albumeista: läpimurron jälkeen vuoteen 1988 mennessä julkaistuista 13 albumista 12 ja yksi kokoelmalevy myivät kultaa sekä kolme levyä saavutti timanttilevyn.[14] Kolme seuraavaakin levyä olivat tosin lähellä kultalevyn 25&nbsp000 myydyn albumin rajaa.[15] Yli 700 000 myydyllä levyllään Tuominen on yksi kaikkien aikojen suosituimmista iskelmälaulajista Suomessa. Levymyyntitilastoissa hän on neljäntenä Eppu Normaalin, Matin ja Tepon sekä Kirkan jälkeen.[15]

Viimeiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla Tuomisen suosio hiipui, ja hän siirtyi esiintymään pääasiassa suomalaisturisteille Kanariansaarilla. Vuonna 1998 Tuominen joutui siellä 70 vuorokaudeksi tutkintavankeuteen, mikä oli hänelle traumaattinen kokemus. Erään keikan jälkeen helmikuussa hän oli mennyt katsomaan, miksi lapsi itkee viereisessä huoneessa; irlantilaisperheen isä pahoinpiteli hänet ja kaikki joutuivat kuulusteluihin. Juttu meni oikeuteen, ja Tuominen joutui tutkintavankeuteen[16]. Tuominen pääsi vankeudesta vapaaksi odottamaan uutta oikeudenkäyntiä, mutta hänelle oli asetettu matkustuskielto eli hän ei päässyt Espanjasta Suomeen. Loppuvuodesta 1998 hän teki vielä jonkin verran keikkoja paikallisissa ravintoloissa.[17]

Tuomisen uran loppuvaihetta varjostivat alkoholiongelmat, ja hän kuoli Kanariansaarilla vuonna 1998. Hänet löydettiin hotellihuoneistostaan kuolleena 25. marraskuuta ja kuolemansyyksi merkittiin verenvuoto, jonka oli aiheuttanut laskimolaajentumien rikkoutuminen.[18] Oulun hautausmaalla sijaitsevalle Tuomisen haudalle pystytettiin syyskuussa 2009 muistomerkki, johon on sijoitettu lasilevyjen väliin laminoitu kuva Tuomisesta.[19]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit (LP)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jamppa Tuominen (1977)
  • Jos ystävään luottaa voit (1978)
  • En hyvästellyt sua (1979)
  • Usko rakkauteen (1980)
  • Luona kappelin(1981)
  • Elämäni parhainta aikaa (1982)
  • Kuumat kyyneleet (1983)
  • Onnesta otteen sain (1984)
  • Onnenpoika (1985)
  • Ystävälle (1986)
  • Tuo muukalainen (1986)
  • Tähdet, tähdet (1987)
  • Muisto vain (1988)
  • Luoksein (1989)
  • Toivotaan toivotaan (1990)
  • Aamu toi, ilta vei 1–2 (1991)

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Parhaat – 16 suosikkisävelmää (1982)
  • Suosituimmat (1985)
  • Jampan parhaat (1985)
  • Suosituimmat laulut (1988)
  • Parhaat (1989)
  • Kaksi klassikkoa: Jamppa Tuominen / Jos ystävään luottaa voit
  • Jamppa Tuominen – Aamu toi, ilta vei (1998)
  • 40 suosituinta sävelmää (1998)
  • Elämäni parhainta aikaa (2005)
  • Toivotaan, toivotaan (2005)
  • Kaipuuni on uskomaton – 40 unohtumatonta laulua (2007)
  • Kullannuppu – 40 unohtumatonta laulua(2008)
  • Jamppa Tuominen – The Essential (2011)
  • 40 unohtumatonta (2013)
  • 40 unohtumatonta 2 (2014)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tiitto, Veikko & Tuunainen, Petri: Aamu toi, ilta vei – Jamppa Tuominen, laulajan tarina. Minerva, 2008. ISBN 978-952-492-207-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tiitto, Veikko: Jamppa Tuominen Pomus.net. Viitattu 25.11.2008.
  2. Kotirinta, Pirkko: Iskelmälaulaja Jarmo ”Jamppa” Tuominen – Menestyksekäs ura päättyi epätoivon vuoteen. (”... kuoli keskiviikon 25. marraskuuta vastaisena yönä.”) Helsingin Sanomat 27.11.1998
  3. a b c Rytsä, Paavo: Jamppa Tuominen: Aamu toi, ilta vei Ylen Elävä arkisto.
  4. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 66–67, 73.
  5. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 105, 107.
  6. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 142–143.
  7. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 63.
  8. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 179.
  9. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 81, 96.
  10. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 178.
  11. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 123.
  12. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 124.
  13. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 112.
  14. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 155.
  15. a b Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 174.
  16. Jamppa Tuominen kuoli Kanarialla - mitä todella tapahtui? iltasanomat.fi Viitattu 30.5.2014
  17. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 196–240.
  18. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 241.
  19. Jamppa Tuominen sai muistomerkin, Yle.fi, 9.9.2009, viitattu 2.2.2010

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]