Jamppa Tuominen

Wikipedia
Ohjattu sivulta Jarmo Tuominen
Loikkaa: valikkoon, hakuun
12-vuotias Jamppa Tuominen poseeraa basson varressa nuorisoyhtyeen aikoina

Jarmo ”Jamppa” Antti Jussi Tuominen (11. toukokuuta 1949 Oulu19. marraskuuta 1998 Playa del Inglés[1]; joidenkin lähteiden mukaan kuoli vasta 25. marraskuuta tai sen vastaisena yönä 1998[2][3][4]) oli suomalainen iskelmälaulaja. Hän oli suosionsa huipulla 1970- ja 1980-luvuilla.

Jamppa Tuomisella oli absoluuttinen sävelkorva[1]. Laulamisen ohella hän soitti seitsemää instrumenttia: huilu, klarinetti, baritoni-, tenori- ja alttosaksofoni, kitara, piano. Tuominen oli vasenkätinen ja opetteli kitaransoitossa omat otteet vaihtamatta kielien paikkaa, eli hän soitti soinnut ikään kuin ylösalaisin.

Perhe ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jamppa Tuomisen isä Turo oli ammattimuusikko. Turo Tuominen soitti pitkään selloa Oulun kaupunginorkesterissa. Myös Jamppa Tuomisen sisar Annette Tuominen tuli jo 1960-luvulla tunnetuksi iskelmälaulajana. 1960-luvun alussa Tuominen opiskeli Oulun musiikkiopistossa huilunsoittoa opettajanaan Simo Säilänne ja klarinettia opettajanaan Vilho Huomo.

Ennen iskelmäuraansa Tuominen oli orkesterimuusikko ja soitti altto- ja baritonisaksofonia sekä huilua ja klarinettia tanssimusiikki- ja jazzyhtyeissä. Hänen uransa alkoi kuitenkin jo vuonna 1961 oululaisen Pertti Haipolan nuoriso-orkesterin laulusolistina, Jamppa Tuominen oli tuolloin vasta 11-vuotias. 1960-luvulla hän soitti myös useissa muissa bändikokoonpanoissa. Lapsena ja nuorena hän osallistui moniin laulukilpailuihin. Vuonna 1962 hän voitti kansakoululaisten Suomen mestaruuden laulajana. Tuominen työskenteli 1970-luvulla päivisin musiikkiliikkeessä ja veti iltaisin lauluiltoja oululaisravintolassa[4].

Tuominen meni naimisiin Sirkka Sjömanin kanssa vuonna 1971 ja heille syntyi kaksi poikaa. Perheeseen kuuluivat myös Sjömanin poika entisestä avioliitosta ja hänen veljenpoikansa, joka otettiin sijaislapseksi.[5] Vuonna 1979 he erosivat, mutta palasivat vielä myöhemmin asumaan yhdessä.[6] Vuonna 1982 Tuominen löysi Ruotsista Tuulan, jonka kanssa hän meni avioon vuonna 1985 ja heille syntyi poika joulukuun 22. päivänä.[7]

Keikkakausi 1970-luvulla ja iskelmäura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuominen soitti 1970-luvun alussa monta vuotta Polar Big Bandissä, jossa oli myös soittajana Matti Esko.[8]

Levy-yhtiön tuottaja oli kerran sattumalta mukana lauluillassa ja kuuli Tuomisen laulavan Veikko Juntusen tekemää kappaletta "Aamu toi, ilta vei" ja suositteli tälle osallistumista Iskelmähaavi-kilpailuun[4]. Tuominen sijoittui vuonna 1976 Apu-lehden järjestämässä kilpailussa toiseksi ja menestyksekäs iskelmälaulajan ura alkoi. Ensimmäisen albumin nimikappale "Aamu toi, ilta vei", jonka sävelsi ja sanoitti Veikko Juntunen, nousi hitiksi ja debyyttialbumi Jamppa Tuominen sai peräti timanttilevyn (myyty yli 50 000 kpl). Juntunen teki kaikkiaan noin neljäsosan Tuomisen kappaleista.[9]

Ensimmäiset levytykset tehtiin CBS-yhtiölle. Siihen aikaan oli yleistä, että levytettiin paljon ulkomaisten hittien käännöksiä, mutta Tuomisen ensimmäiselle levylle laitettiin poikkeuksellisen monta ja jo toiselle levylle kaikki kappaleet uutta kotimaista tuotantoa.[10] Viimeiseksi jäänyt eli 17. levy ilmestyi vuonna 1995.[11] Sen jälkeen on kuitenkin julkaistu vielä useita kokoelmalevyjä.

Vuonna 1982 Tuomisen ollessa kiertueella Ruotsissa, hän sai verenpurkautumia niin että suusta tuli hyytynyttä verta. Tuominen vietti kaksi viikkoa Östran sairaalan teho-osastolla ja hänelle annettiin kaikkiaan 57 pussillista uutta verta.[12] Verensyöksy johtui katkenneesta valtimosta ruokatorven alaosassa, mikä oli monen tekijän yhteisvaikutuksen tulos.[13] Tuomisella oli myös ongelmia alkoholin kanssa, vaikka hän olikin välillä pitkiäkin aikoja ilman.

Vuoden 1983 Kuumat kyyneleet on Tuomisen ostetuin levy: sitä on myyty yli 73 000 kpl. Seuraavan vuoden Onnesta otteen sain sai myös timanttilevyn (myyty yli 50 000 kpl), 50 000 myydyn levyn ja timanttilevyn rajan on rikkonut vuoden 1979 En hyvästellyt sinua[14]. Kultalevy Tuomiselle tuli useista albumeista: läpimurron jälkeen vuoteen 1988 mennessä julkaistuista 13 albumista 12 ja yksi kokoelmalevy myivät kultaa sekä kolme levyä saavutti timanttilevyn.[15] Kolme seuraavaakin levyä olivat tosin lähellä kultalevyn 25 000 myydyn albumin rajaa.[16] Yli 700 000 myydyllä levyllään Tuominen on yksi kaikkien aikojen suosituimmista iskelmälaulajista Suomessa. Levymyyntitilastoissa hän on neljäntenä Eppu Normaalin, Matin ja Tepon sekä Kirkan jälkeen.[16]

Loppuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990-luvulla Tuomisen suosio hiipui, ja hän siirtyi esiintymään pääasiassa suomalaisturisteille Kanariansaarilla. Vuonna 1998 Tuominen joutui siellä 70 vuorokaudeksi tutkintavankeuteen, ja siitä tuli hänelle traumaattinen kokemus. Erään keikan jälkeen helmikuussa hän oli mennyt katsomaan miksi lapsi itkee viereisessä huoneessa, jonka jälkeen irlantilaisperheen isä pahoinpiteli hänet ja kaikki joutuivat kuulusteluihin. Jutusta pidettiin oikeudenkäynti ja sitten hänet vietiin tutkintavankeuteen. Tuominen pääsi vankeudesta vapaaksi odottamaan uutta oikeudenkäyntiä, mutta hänelle oli asetettu matkustuskielto eli hän ei päässyt Espanjasta Suomeen. Loppuvuodesta 1998 hän teki vielä jonkin verran keikkoja paikallisissa ravintoloissa.[17]

Tuomisen uran loppuvaihetta varjostivat alkoholiongelmat, ja hän kuoli vuonna 1998 Kanariansaarilla. Hänet löydettiin hotellihuoneestaan kuolleena 25. marraskuuta ja kuolemansyyksi merkittiin raportteihin verenvuoto, jonka aiheutti laskimolaajentumien rikkoutuminen.[18]

Oulun hautausmaalla sijaitsevalle Tuomisen haudalle pystytettiin syyskuussa 2009 muistomerkki. Muistomerkkiin on sijoitettu lasilevyjen väliin laminoitu kuva Tuomisesta.[19]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit (LP)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jamppa Tuominen (1977)
  • Jos ystävään luottaa voit (1978)
  • En hyvästellyt sua (1979)
  • Usko rakkauteen (1980)
  • Luona kappelin (1981)
  • Elämäni parhainta aikaa (1982)
  • Kuumat kyyneleet (1983)
  • Onnesta otteen sain (1984)
  • Onnenpoika (1985)
  • Ystävälle (1986)
  • Tuo muukalainen (1986)
  • Tähdet, tähdet (1987)
  • Muisto vain (1988)
  • Luoksein (1989)
  • Toivotaan toivotaan (1990)
  • Aamu toi, ilta vei 1–2 (1991)

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Parhaat – 16 suosikkisävelmää (1982)
  • Suosituimmat (1985)
  • Jampan parhaat (1985)
  • Suosituimmat laulut (1988)
  • Parhaat (1989)
  • Kaksi klassikkoa: Jamppa Tuominen / Jos ystävään luottaa voit
  • Jamppa Tuominen – Aamu toi, ilta vei (1998)
  • 40 suosituinta sävelmää (1998)
  • Elämäni parhainta aikaa (2005)
  • Toivotaan, toivotaan (2005)
  • Kaipuuni on uskomaton – 40 unohtumatonta laulua (2007)
  • Kullannuppu – 40 unohtumatonta laulua (2008)
  • Jamppa Tuominen – The Essential (2011)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tiitto, Veikko & Tuunainen, Petri: Aamu toi, ilta vei – Jamppa Tuominen, laulajan tarina. Minerva, 2008. ISBN 978-952-492-207-4 (sid.).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Veikko Tiitto: Jamppa Tuominen Pomus.net. Viitattu 25.11.2008.
  2. Kotirinta, Pirkko: Iskelmälaulaja Jarmo ”Jamppa” Tuominen – Menestyksekäs ura päättyi epätoivon vuoteen. ("... kuoli keskiviikon 25. marraskuuta vastaisena yönä.") Helsingin Sanomat 27.11.1998
  3. Turun Sanomat, verkkolehti, 25.11.1998
  4. a b c Paavo Rytsä: Jamppa Tuominen: Aamu toi, ilta vei. Yle, Elävä arkisto
  5. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 66–67, 73.
  6. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 105, 107.
  7. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 142–143.
  8. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 63.
  9. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 179.
  10. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 81, 96.
  11. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 178.
  12. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 123.
  13. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 124.
  14. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 112.
  15. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 155.
  16. a b Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 174.
  17. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 196–240.
  18. Veikko Tiitto – Petri Tuunainen 2008, s. 241.
  19. Jamppa Tuominen sai muistomerkin, Yle.fi, 9.9.2009, viitattu 2.2.2010

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]