Japaninkellukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Japaninkellukka
Geum macrophyllum 10068.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Kellukat Geum
Laji: macrophyllum
Kaksiosainen nimi
Geum macrophyllum
Willd.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Japaninkellukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Japaninkellukka Commonsissa

Japaninkellukka (Geum macrophyllum) on Itä-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa kasvava, monivuotinen keltakukkainen kasvi. Euroopassa lajia viljellään koristekasvina.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japaninkellukan hedelmä.
Japaninkellukka.

Japaninkellukka kasvaa 40–100 cm korkeaksi. Varsi on pehmeä- ja keltakarvainen. Lehdet ovat väriltään kirkkaanvihreitä. Maanrajassa olevat ruusukelehdet ovat pysyviä ja pitkäruotisia. Sivulehdykät ovat pieniä, erikokoisia ja pitkävälisiä, päättölehdykkä on hyvin iso, sahalaitainen ja muodoltaan herttamainen tai munuaismainen. Varsilehtien lapa on sormijakoinen tai -osainen ja 3–5-liuskainen. Lehden päättölehdykkä on paljon muita lehdyköitä suurempi. Lehtiruotien tyvellä olevat korvakkeet ovat suikeita tai tasasoukkia ja kaksiliuskaisia. Kirkkaankeltaiset kukat ovat noin 2 cm leveitä. Japaninkellukka kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Hedelmistö on muodoltaan pitkänomainen. Koukkukärkiset pähkylät leviävät takertumalla ihmisiin ja eläimiin.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japaninkellukka kasvaa luonnonvaraisena Koillis-Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.[2] Suomessa japaninkellukkaa on tavattu villiintyneenä puutarhakarkulaisena harvakseltaan Oulun korkeudelle saakka. Eniten esiintymiä on pääkaupunkiseudulta.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa japaninkellukka esiintyy joskus viljelykarkulaisena tai -jäänteenä puutarhoissa, puistoissa, ojissa ja pientareilla.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japaninkellukkaa viljellään koristekasvina.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 250.
  2. Den virtuella floran: Amerikansk nejlikrot (ruots.) Viitattu 15.12.2010.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Japaninkellukan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.12.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]