Janna

Muhammad Paratiisissa. Persialainen kirjamaalaus 1000-luvulta.

Janna (arab. جنّة‎) on arabiankielinen, islamin käyttämä sana Paratiisille ja Edenin puutarhalle. Vastaavasti helvetti on arabiaksi Jahannam. Islamiin kuuluu usko elämän jatkumiseen tuonpuoleisessa maailmassa. Ihminen joutuu joko Helvettiin tai Paratiisiin sen mukaan, miten kukin tuomitaan viimeisellä tuomiolla. Koraanissa on toistuvana aiheena lupaus hurskaita odottavasta Paratiisista, joka on nautintojen ylenpalttinen tyyssija sekä varoitus uskottomien joutumisesta Helvetin tuleen, jonka kauhuista kirja antaa yhtä konkreettisia esimerkkejä.

Kuolema ja Tuomiopäivä

Kuoltuaan ihminen saa haudassa kaksi vierasta. He ovat enkelit nimeltä Munkar ja Nakir. Nämä kuulustelevat kuollutta hänen uskostaan Muhammediin ja kiduttavat häntä, jos vastaukset eivät kelpaa. Uskottomien kidutus alkaa siten heti kuoleman jälkeen. Kaikki uskovat sen sijaan saavat nähdä välähdyksen Paratiisista.

Sielulla on neljä peräkkäistä asuinsijaa, jokainen suurempi kuin edellinen: kohtu, tämä maailma, kuolemanjälkeinen välitila barzakh sekä ikuisuus joko Helvetissä tai Paratiisissa. Välitilan kuollut voi viettää monessa paikassa: profeetat suoraan Paratiisissa, marttyyrit lähellä Paratiisin porttia sieltä saatavaa ruokaa nauttien tai lintuina Paratiisissa, uskottomat uuneissa tai verivirroissa jo kidutusta kärsien. Lapset, jotka kuolevat ennen puberteettia, pääsevät kaikki Paratiisiin.

Varsinainen viimeinen tuomio tapahtuu, kun maailmanhistoria loppuu ja kuolleet nousevat haudoistaan Jumalan eteen tuomittaviksi. Jokaisen osalta sekä hyvät että pahat teot on kirjattu kirjaan, jota tuomitut itse pitelevät. Tekoja vertaillaan laskemalla yhteen niiden painot enkeleiden Gabriel ja Mikael valvoessa. Tuomio tapahtuu niin, että kukin pannaan kävelemään Helvetin tulen yläpuolella olevaa siltaa (sirat) pitkin. Sillan kansi on terävämpi kuin miekka ja ohuempi kuin hius. Ne, joiden synnit ovat painavampia kuin hyvät teot, menettävät tasapainonsa ja syöksyvät Helvettiin. Hurskaat selviytyvät ja pääsevät Paratiisiin. Tarina sillasta on tullut islamiin Iranin zarathustralaisuudesta, jossa kerrotaan aivan samaa.

Paratiisi

Huureja Paratiisissa. Kuva persialaisessa käsikirjoituksessa 1400-luvulta.

Muslimit erottavat Paratiisista neljä tasoa: Janna (puutarha), Adn (Eden), Firdaws (Paratiisi) ja Sama (Taivaankansi). Mitä oikeudenmukaisempi muslimi on ollut, sitä korkeammalle tasolle Paratiisissa hän pääsee. Paratiisin halki kulkee jokia, joiden nimiä ovat Saihan, Jaihan, Eufrat ja Niili. Suuri kultainen puu antaa varjoa auringolta. Uskovien asumukset ovat kultaisia palatseja. Koraanin kuvauksissa Paratiisi on täynnä virtaavia puroja, hedelmiä, viiniä, hunajaa ja maitoa. Siellä on myös ylenpalttinen markkinatori sekä tilaisuus viljellä maata niille, jotka haluavat. Paratiisin asukkaat voivat halutessaan keskustella Helvetissä kärsivien kanssa.

Tarjolla on myös seksuaalisia nautintoja, mistä pitävät huolen huurit, naispuoliset neitsyet, jotka palkkiona odottavat oikeauskoisia miehiä Paratiisissa. Huurit ovat ikuisesti neitsyitä, mikä islamissa tarkoittaa, että heille kasvaa uudestaan immenkalvo yhdynnän jälkeen. Useimmin esitetty huureista kertova Koraanin jae kertoo, että: "Me annamme heille puolisoiksi tummasilmäisiä neitoja" (44:54). Sana "huuri" esiintyy Koraanissa myös jakeissa 52:20, 56:22 ja 55:72. Paratiisin neitsyisiin viittaavia jakeita ovat lisäksi ainakin 2:25, 37:48, 38:52, 55:56, 55:74, 56:35 ja 78:33.

Arvovaltaisissa hadith-kokoelmissa on kuvauksia huureista. Al-Bukharin mukaan he ovat kauniita, puhtaita ja heidän ihonsa on läpikuultava. Jos huuri ilmestyisi maan päälle, hän täyttäisi taivaan ja maan välisen tilan valolla ja hyvillä tuoksuilla. Ibn Maja kertoo, että sotasankari pääsee Paratiisissa rubiinitaloon, jossa on 70 000 ovea ja jokaisella ovella on suurisilmäinen huuri odottamassa. Ibn Majalta on peräisin tieto 72 puolisosta Paratiisissa, mutta vain kaksi heistä olisi huureja. Ibn Maja mainitsee myös huurien vetoavan ulkonäön ("desirable front passages") ja lupaa miehille ikuisen erektion.

Erot kristinuskoon

Kirkkoisä Augustinuksen (k. 430) esittämä kristillinen näkemys taivaasta on abstraktimpi kuin islamin pyhien kirjoitusten antama kuva. Augustinus kirjoittaa: "Kaikki taivaallisilla asuinsijoilla sijansa saaneet kuolemattomat autuaat olennot iloitsevat, kun saavat olla osallisia luojastaan." Tuomas Akvinolainen (k. 1274) luonnehtii ikuista elämää yhdellä sanalla, "autuus." Autuus on kuitenkin jotain sellaista, jota hurskas ihminen tavoittelee jo tässä elämässä, ja voi sen osittain, vaikka ei täydellisesti, myös saavuttaa. Islamin Paratiisi on sen sijaan monessa suhteessa maallisen oikeauskoisuuden vastakohta: siellä on usein sallittua se, mikä täällä on kielletty. Profeetan kerrotaan sanoneen: "Siltä, joka juo viiniä tässä maailmassa, se on kiellettyä seuraavassa." Viini on kiellettyä maan pinnalla, mutta virtaa Taivaassa; silkkivaatteet ovat kiellettyjä tässä elämässä, mutta tuonpuoleisessa niihin pukeudutaan; homoseksuaalisuudesta saa täällä kuolemantuomion, mutta Paratiisissa on tarjolla kauniita poikia: "Heidän parissaan kiertelee palveluspoikia, jotka ovat kuin kallisarvoisia helmiä" (52:24). Köyhät kärsivät tässä maailmassa, mutta heitä on erityisen paljon Paratiisin iloissa.

Jo keskiajalta lähtien kristityt ovat pilkanneet islamia sen vulgaarin aistillisesta ja ylellisyyttä korostavasta paratiisikuvasta. Tämä näkyy etenkin puhuttaessa huureista eli Paratiisin neidoista. Matteuksen evankeliumin mukaan Taivaassa ei mennä vihille vaan ollaan kuin enkelit (Matt 22:30). Taivaassa ei ole sukupuolista nautintoa, vaikka autuaat henkiruumiissaan ovat sekä miehiä että naisia. Länsimainen käsitys ruumiillisuudesta pohjautuu pitkälti gnostilaiseen, dualistiseen ajatteluun, jossa liha kuvataan synnillisenä ja sielu vastaavasti puhtaana. Vaikka islam onkin aistillisten ilojen suhteen joskus kielteisempi kuin kristinusko (kuten naisten pukeutumisessa), sen arvot kääntyvät ympäri, kun kyseessä on Paratiisi.

Jaakko Hämeen-Anttila on pyrkinyt puolustamaan islamin esittämää kuvaa Paratiisista. Hän korostaa, että kansanusko pyrkii aina konkretisoimaan uskonnollisia käsityksiä, eikä sitä pidä verrata teologien esittämiin käsityksiin.

Professori Heikki Palva on todennut, että islamilainen käsitys Paratiisista muistuttaa muinaisten Lähi-idän kristittyjen paratiisikäsitystä. Hän lainaa Syyrian kirkon tärkeimmän saarnamiehen Efraim Syyrialaisen (n. 306–373) tekstiä:

Sain nähdä asuinsijat, joissa vanhurskaat majailevat, hyväntuoksuisin ainein voideltuina ja kukkasin kruunattuina - - Ku he loikoilevat pöydän ääressä, puut suojaavat heitä varjollaan - - Heidän alapuolellaan kasvavat kukat ja yläpuolellaan hedelmät -- Joka on ikänsä pidättynyt viinistä, sitä kohti kurkottuvat paratiisin viiniköynnökset -- Jos joku on elänyt siveästi, naiset ottavat hänet puhtaaseen syliinsä.

Lähteet

• Akvinolainen, Tuomas: Summa theologiae. Gaudeamus, 2002.
• Augustinus: Jumalan valtio. Wsoy, 2003.
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Jeesus, islamin profeetta. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-330-1.
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Johdatus Koraaniin. Helsinki: Gaudeamus Kirja, 2006. ISBN 951-662-924-5.
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Islamin käsikirja. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2004. ISBN 951-1-18669-8.
• Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraani. Basam Books, 1995,2005. ISBN 952-5534-22-7.
• Palva, Heikki: ”Islamilainen kulttuuri Lähi-idän kulttuurin perillisenä”, Teoksessa: Heikki Palva ja Irmeli Perho (toim.) Islamilainen kulttuuri., s. 167-218. Otava, 2016. ISBN 978-951-1-30568-2.