Janet Leigh

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Janet Leigh
Janet Leigh elokuvassa Pahan kosketus (1958)
Janet Leigh elokuvassa Pahan kosketus (1958)
Syntymäaika 6. heinäkuuta 1927
Syntymäpaikka Merced, Kalifornia
Aktiivisena 1946–2004
Kuolinaika 3. lokakuuta 2004 (77 vuotta)
Kuolinpaikka Beverly Hills, Kalifornia
Oikea nimi Jeanette Helen Morrison
Ammatti näyttelijä, kirjailija
Puoliso John Carlisle (1942)
Stanley Reames (1945–1949)
Tony Curtis (1951–1962)
Robert Brandt (1962–2004)
Merkittävät roolit Susan Vargas
Pahan kosketus
Marion Crane
Psyko
Eugenie Rose Chaney
Mantshurian kandidaatti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie
Palkinnot

mm. Walk of Fame, Hollywood (1960)
Golden Globe (1961)

Ehdokkuudet

mm. Oscar-palkinto (1961)

Janet Leigh (oikealta nimeltään Jeanette Helen Morrison;[1][2] 6. heinäkuuta 1927 Merced, Kalifornia3. lokakuuta 2004 Beverly Hills, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen Oscar-ehdokkaana ollut näyttelijä.

Hänet tunnetaan parhaiten roolistaan Alfred Hitchcockin kauhuelokuvassa Psyko (1960). Leigh’n muita tunnettuja elokuvia ovat Kenen on kosto (1948), Pikku naisia (1949), Teräskannus (1953), Sisareni Eileen (1955), Pahan kosketus (1958) ja Mantshurian kandidaatti (1962). Leigh’n tavaramerkkejä olivat aistillinen figuuri ja syvä, intohimoinen ääni.[3]

Leigh oli naimisissa näyttelijä Tony Curtisin kanssa, ja yhdessä he saivat kaksi lasta, Kellyn ja Jamie Leen. Curtisin jälkeen hän avioitui pörssimeklari Robert Brandtin kanssa; avioliitto kesti Leigh’n kuolemaan saakka. Leigh kuoli 77-vuotiaana verisuonitulehdukseen kotonaan Beverly Hillsissä vuonna 2004.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jeanette Helen Morrison syntyi Kalifornian Mercedissa 6. heinäkuuta vuonna 1927 Helen Lita (1909–?, omaa sukua Westergaard) ja vakuutusasiamiehenä ja kiinteistönvälittäjänä työskennelleen Frederick Robert Morrisonin (1907–1961) ainoaksi lapseksi.[4][2][5][6] Jeanette kasvoi Kalifornian Stocktonissa.[7] Helen-äidin vanhemmat olivat Tanskasta tulleita maahanmuuttajia.[8]

Talvella vuonna 1945 entinen näyttelijä Norma Shearer "löysi" Leigh’n.[4][2][6] Shearerin aviomies Irving Thalberg oli toiminut studiojätti Metro-Goldwyn-Mayerin ensimmäisenä tuotantopäällikkönä.[6][7] Shearer näytti kykyjenetsijä ja agentti Lew Wassermanille valokuvan Leigh’stä, missä hän oli lomailemassa Sugar Bowlin hiihtokeskuksessa Kalifornian Nordenissa, missä Leigh’n vanhemmat työskentelivät.[2][9][7] Shearer myöhemmin muisteli, että Leigh’n hymy ja kasvot olivat lumoavimmat, mitä hän oli nähnyt vuosiin ja hänestä oli tuntunut, että hänen täytyisi näyttää Leigh’n kasvoja jollekin studiolla.[7] Leigh jätti yliopiston, kun Wasserman oli taannut hänelle sopimuksen MGM:llä, vaikka Leigh’llä ei ollut kokemusta näyttelemisestä.[6][7] Leigh oli opiskellut yliopistossa musiikkia ja psykologiaa.[7][6][9][10] Leigh opiskeli näyttelemistä draamaopettaja Lillian Burnsin ohjauksessa.[7][11] Leigh allekirjoitti elokuvasopimuksen MGM:n kanssa vuonna 1946.[9]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku ja nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leigh teki elokuvadebyyttinsä ison budjetin elokuvassa Ystävä vai vihollinen vuonna 1947; elokuvassa Leigh näyttelee Van Johnsonin hahmon ihastettua.[9][10] Kuvausten aikana Leigh’n nimi vaihdettiin ensimmäisen kerran Jeanette Reamesiksi, sitten Janet Leigh’ksi ja lopuksi takaisin hänen syntymänimeksi Jeanette Morrisoniksi, koska "Janet Leigh" muistutti liikaa Vivien Leigh’ä.[12] Johnson ei kuitenkaan pitänyt tästä nimestä ja loppujen lopuksi nimi vaihdettiin takaisin Janet Leigh’ksi.[13] Leigh oli alun perin jättänyt opiskelunsa elokuvauran takia, mutta ilmoittautui iltakouluun Etelä-Kalifornian yliopistoon vuonna 1947.[14]

Janet Leigh elokuvan Pikku naisia (1949) trailerissa

Välittömästi Ystävä vai vihollinen -elokuvan ensi-illan jälkeen Leigh sai roolin draamaelokuvasta Talven henkäys kesällä 1947, jossa hänen vastanäyttelijöinään ovat Walter Pidgeon ja Deborah Kerr. Ystävä vai vihollinen -elokuvan taloudellisen menestyksen johdosta Leigh ja Johnson kiinnitettiin heidän toiseen yhteistyöelokuvaan The Life of Monty Stratton elokuussa 1947.[15] Elokuvaprojekti lopulta laitettiin jäihin ja julkaistiin vuonna 1949 nimellä Miehen voitto, jossa Johnsonin ja Leigh’n korvasivat James Stewart ja June Allyson. Vuoden 1947 lopussa Leigh sai pääosan Lassie-elokuvaan Lassie voittaa pelon, joka sai ensi-iltansa vuonna 1948. Lassien jälkeen Leigh näytteli musikaalikomediassa Laulan ja nauran ja film noir -draamassa Kenen on kosto. Vuoden 1948 lopussa Leigh’ä kutsuttiin jo "Hollywoodin glamour-tyttö numero yhdeksi", vaikka Leigh tunnettiin kohteliaasta, anteliaasta ja maanläheisestä persoonastaan.[16]

Huippuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1949 Leigh näytteli June Allysonin, Peter Lawfordin, Margaret O'Brienin ja Elizabeth Taylorin kanssa vuoden 1949 Pikku naisia -filmatisoinnissa, joka kuvattiin Technicolor-menetelmällä.[17][9] Pikku naisia -elokuva oli Leighin läpimurto.[9]

Leigh teki 1950-luvulla monia erilaisia elokuvia, joista huomattavin on nimirooli musikaalikomediassa Sisareni Eileen (1955), jossa hänen vastanäyttelijöinään ovat Jack Lemmon, Betty Garrett ja Dick York.[17] Leigh oli ottanut MGM:llä laulutunteja rooliaan varten.[17] Leigh osoittautui monipuoliseksi näyttelijäksi; hän näytteli baseball-komediasta Enkeleitä takapesällä (1951) aina jännittyneeseen westerniin Teräskannus (1953). Vuonna 1954 Leigh näytteli sivuosaa Dean Martinin ja Jerry Lewisin komediassa Toivoton tapaus. Myöhemmin Leigh näytteli Jerry Lewisin kanssa vielä Hurmuri-Jerry -elokuvassa vuonna 1966. Leigh näytteli myös kolmannen aviomiehensä Tony Curtisin kanssa viidessä elokuvassa: Houdini – kahleitten kuningas (1953), Mustan kilven ritari (1954), Viikingit (1958), Täydellinen loma (1958) ja Kuka oli se nainen? (1960).

Leigh elokuvassa Teräskannus (1953)

1950-luvun loppua kohden Leigh alkoi ottaa monimutkaisempia rooleja. Vuonna 1958 Leigh näytteli naispääosaa Orson Wellesin film noir -klassikossa Pahan kosketus (1958). Pahan kosketus -elokuvassa Leigh näyttelee Susan "Susie" Vargasia, joka on ärhäkkä seksuaalisesti latautunut hahmo; Susan Vargasin rooli korvasi ominaisuuksillaan Leigh’n viattoman valkokangaspersoonan.[17]

Leigh’n tunnetuin roolisuoritus on Marion Crane Alfred Hitchcockin jännitys- ja kauhuelokuvaklassikossa Psyko vuodelta 1960.[9] Psyko sai ilmestyessään sekalaisia arvosteluja, mutta nykyään Psyko nauttii kriitikoiden suuresta suosiosta. Psyko menestyi ilmestymisvuonnaan taloudellisesti erinomaisesti.[9] Elokuva oli vuoden 1960 menestyneimpiä elokuvia ja sai neljä Oscar-ehdokkuutta. Nykyään Psyko on elokuvahistorian suurimpia kauhuelokuvaklassikoita ja American Film Institute on valinnut sen kaikkien aikojen jännittävimmäksi elokuvaksi. Psyko on erityisen kuuluisa suihkukohtauksesta, jossa Leigh’n näyttelemä Marion Crane murhataan. Suihkukohtausta pidetään yhtenä elokuvahistorian vaikuttavimpana ja mestarillisimpana kohtauksena Bernard Herrmannin säveltämän vihlovan jousiteeman ansiosta.[9] Leigh voitti roolisuorituksestaan parhaan naissivuosan Golden Globen.[9][10] Lisäksi hän oli ehdokkaana parhaan naissivuosan Oscar-palkintoon, joka jäi hänen ainoaksi.[9][10]

Janet Leigh ja Charlton Heston elokuvassa Pahan kosketus (1958)

1960-luvulla Leigh näytteli monia naispääosia. Näitä elokuvia ovat muun muassa Mantshurian kandidaatti (1962) Frank Sinatran kanssa, Kaikkien tyttöjen sankari (1963), joka perustuu menestyneeseen Broadway-show’hun ja Helvetissä tavataan, kultaseni (1966). Vuodesta 1964 alkaen Leigh alkoi tehdä vierailurooleja eri televisiosarjoihin.

Loppuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvulla Leigh työskenteli lähinnä television puolella tehden televisioelokuvia ja vierailurooleja televisiosarjoihin. Leigh näytteli muun muassa nimiroolin televisioelokuvassa My Wives Jane (1971) ja sivuosan televisioelokuvassa Elämän ja kuoleman kellopeli (1977).[3]

Vuonna 1975 Leigh näytteli eläköitynyttä Hollywood-laulaja ja -tanssija Grace Wheeler Willisiä Peter Falkin tähdittämässä Columbon jaksossa "Sammunut tähti".[18] Jaksossa nähdään Leigh’stä materiaalia vuoden 1953 elokuvasta Kaksi sydäntä tahdissa. Leigh on tehnyt myös kahden jakson vierailuroolin Napoleon Soloon vuonna 1966. Myöhempiä televisiovierailuja ovat muun muassa Lemmenlaivan kahteen jaksoon vuosina 1978 ja 1985 ja Murhasta tuli totta -rikossarjan jaksoon "Doom with a View" vuonna 1987.

Vuonna 1975 Leigh näytteli naispääosaa Angela Forresterina komedianäytelmässä Murder Among Friends Broadwaylla.[19] Näytelmää esitettiin Biltmore Theatressa 17:n näytöksen ajan.[19] Näytelmä oli saanut ensi-iltansa 28. joulukuuta 1975 ja se suljettiin 10. tammikuuta 1976.[19]

1980-luvulta alkaen Leigh teki vain satunnaisesti elokuvarooleja ja vierailurooleja televisiosarjoihin.[5] Myöhemmällä iällä Leigh esiintyi tyttärensä Jamie Leen tähdittämissä kauhuelokuvissa Usva (1980) ja Halloween H20 (1998).[6]

Leigh työskenteli myös kirjailijana.[9] Hän kirjoitti neljä kirjaa, joista ensimmäinen oli muistelmat There Really Was a Hollywood (1984).[9] There Really Was a Hollywood pääsi New York Timesin bestseller-listalle. Muistelmia seurasivat romaanit House of Destiny (1995) ja The Dream Factory (2002) sekä faktaan pohjautuva Psycho: Behind the Scenes of the Classic Thriller (1995), joka kertoo Psykon kuvauksista.[2][9]

Vuonna 1995 Empire-aikakauslehti valitsi Leigh’n kaikkien aikojen sadan parhaimman näyttelijän joukkoon.[20] Leigh on myös päässyt Empiren kaikkien aikojen seksikkäimpien näyttelijöiden listalle.[3] Toukokuussa vuonna 2004 Total Film -lehti valitsi Leigh’n näyttelemän Marion Cranen kuoleman Psykon suihkukohtauksessa elokuvahistorian parhaimmaksi kuolemaksi.[20]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tony Curtis ja Janet Leigh vuonna 1960

15-vuotiaana (esitti olevansa 18-vuotias) Leigh meni vihille 18-vuotiaan John Kenneth Carlislen (1924–1985) kanssa Nevadan Renossa 21. elokuuta vuonna 1942.[9][10] Avioliitto mitätöitiin neljä kuukautta myöhemmin 28. joulukuuta.[10] Leigh meni toisen kerran vihille 18-vuotiaana muusikko Stanley Harold Reamesin (1923–1985) kanssa 5. lokakuuta vuonna 1945, mutta he erosivat neljä vuotta myöhemmin 7. syyskuuta 1949.[2][10]

Leigh meni naimisiin kolmannen kerran näyttelijä Tony Curtisin (1925–2010) kanssa 4. kesäkuuta vuonna 1951 Connecticutin Greenwichissä; avioliitto oli Curtisin ensimmäinen.[2][6][21] He olivat tavanneet vuonna 1950 eräissä juhlissa.[21] He saivat kaksi lasta, tyttäret Kellyn (s. 17. kesäkuuta 1956)[21][9] ja Jamie Leen (s. 22. marraskuuta 1958)[21][9], joista molemmista tuli myöhemmin näyttelijöitä vanhempiensa tapaan.[2][6][9] Ennen tyttäriä Leigh oli saanut keskenmenon vuonna 1954.[21] Avioliitto alkoi horjua, kun Leigh oli löytänyt Curtisin kannabiskätkön.[9] Leigh oli käskenyt Curtisia hävittämään sen lapsien takia.[9] Curtis oli myös myöntänyt, että oli pettänyt Leigh’ä monesti heidän avioliittonsa aikana.[9] Leigh ja Curtis erosivat 14. syyskuuta vuonna 1962 yhdentoista aviovuoden jälkeen.[21][9][10] Heti seuraavana päivänä 15. syyskuuta 1962 Leigh meni neljännen ja viimeisen kerran naimisiin pörssivälittäjä Robert Jay Brandtin (1927–2009) kanssa Las Vegasissa.[21][10] Heidän 42-vuotinen avioliittonsa kesti aina Leighin kuolemaan 2004 asti.[6][21][10]

Leigh nimitettiin kunniatohtoriksi taiteen alalla Pacificin yliopistossa Stocktonissa Kaliforniassa 14. toukokuuta vuonna 2004.[9][3]

Leigh oli demokraatti. Hän esiintyi Tony Curtisin kanssa vuoden 1960 Democratic National Conventionissa.[22]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Janet Leigh kuoli nukkuessaan 77-vuotiaana kotonaan tyttärien Kellyn ja Jamie Leen ja Robertin ympäröimänä Kalifornian Beverly Hillsissä sunnuntaina 3. lokakuuta vuonna 2004 kärsittyään sydäninfarktista.[9][2][4][23] Hänen kuolinsyyksi ilmoitettiin vaskuliitti, joka on eräänlainen verisuonitulehdus.[10][2][6][9] Leigh oli kärsinyt verisuonitulehduksesta vuoden verran.[4][20] Kuolemansa aikaan Leigh kärsi kroonisesta neuropaattisesta kivusta, joka aiheutti Leighin oikeaan käteen kuolion.[23][20] Leigh tuhkattiin ja hänen tuhkansa haudattiin Westwood Village Memorial Parkin hautausmaalle Los Angelesin Westwoodin kaupunginosaan.[2][23] Robert Brandt haudattiin vaimonsa viereen kuoltuaan viisi vuotta myöhemmin 82-vuotiaana.[24]

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Janet Leigh sai 8. helmikuuta vuonna 1960 elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle Hollywoodiin osoitteeseen 1777 Vine Street.[10][7]

Vuonna 2006 Kalifornian Stockton uudelleennimesi ja omisti keskustan elokuvateatterin ja aukion Leigh’n kunniaksi; aukio ja elokuvateatteri saivat nimen Janet Leigh Plaza.[3] Kesäkuussa vuonna 2010 Pacificin yliopiston kampuksen alueella sijaitseva elokuvateatteri Pacific Theatre uudelleennimettiin Janet Leigh Theatreksi.[3]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Janet Leigh (keskellä) tyttäriensä Kellyn ja Jamie Leen kanssa toukokuussa vuonna 1979.
Elokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1947 Ystävä vai vihollinen The Romance of Rosy Ridge Lissy Anne MacBean
Talven henkäys If Winter Comes Effie Bright
1948 Lassie voittaa pelon Hills of Home Margit Mitchell
Laulan ja nauran Words and Music Dorothy Feiner Rodgers
Kenen on kosto Act of Violence Edith Enley
1949 Pikku naisia Little Women Margaret "Meg" March / Brooke
The Red Danube Olga Alexandrova / Maria Buhlen
Valitsin rakkauden The Doctor and the Girl Evelyn "Taffy" Heldon
Forsytein taru That Forsyte Woman June Forsyte
Joulun lahja Holiday Affair Connie Ennis
1951 Täysin kunniaton Strictly Dishonorable Isabelle Perry
Enkeleitä takapesällä Angels in the Outfield Jennifer Paige
It’s a Big Country It’s a Big Country Rosa Szabo Xenophon
Kaksi lippua Broadwaylle Two Tickets to Broadway Nancy Peterson
1952 Mitä nainen tahtoo Just This Once Lucille "Lucy" Duncan
Scaramouche – säilän sankari Scaramouche Aline de Gavrillac de Bourbon
Leijona karkuteillä Fearless Fagan Abby Ames
1953 Teräskannus The Naked Spur Lina Patch
Appiukko vauhdissa Confidentially Connie Connie Bedloe
Houdini – kahleitten kuningas Houdini Bess Houdini
Kaksi sydäntä tahdissa Walking My Baby Back Home Chris Hall
1954 Prinssi Valiant Prince Valiant Prinsessa Aleta
Toivoton tapaus Living It Up Wally Cook
Mustan kilven ritari The Black Shield of Falworth Lady Anne
Polttavat katukivet Rogue Cop Karen Stephanson
1955 Rytmin kiihkoa Pete Kelly's Blues Ivy Conrad
Sisareni Eileen My Sister Eileen Eileen Sherwood
1956 Safari Safari Linda Latham
1957 Lentävät paholaiset Jet Pilot Luutn. Anna Marladovna Shannon / Kapt. Olga Orlief
1958 Pahan kosketus Touch of Evil Susan "Susie" Vargas
Viikingit The Vikings Morgana
Täydellinen loma The Perfect Furlough Luutnantti Vicki Loren
1960 Kuka oli se nainen? Who Was That Lady? Ann Wilson
Psyko Psycho Marion Crane
Pepe Pepe Omana itsenään (cameo-rooli)
1962 Mantshurian kandidaatti The Manchurian Candidate Eugenie Rose "Rosie" Chaney
1963 Kaikkien tyttöjen sankari Bye Bye Birdie Rosie DeLeon
Vaimoja ja rakastajia Wives and Lovers Bertie Austin
1966 Seikkailija Kid Rodelo Kid Rodelo Nora
Lew Harper – yksityisetsivä Harper Susan Harper
Hurmuri-Jerry Three on a Couch Tohtori Elizabeth Acord
Helvetissä tavataan, kultaseni An American Dream Cherry McMahon
1967 Timanttivarkaus Riossa Ad ogni costo Mary Ann
Vihreähattuinen agentti The Spy in the Green Hat Neiti Diketon
1969 Hello Down There Vivian Miller
1972 Yksinäinen sydän One Is a Lonely Number Gert Meredith
Night of the Lepus Gerry Bennett
1979 Boardwalk Florence Cohen
1980 Usva The Fog Kathy Williams
1998 Halloween H20 Halloween H20: 20 Years Later Norma Watson
2005 Bad Girls from Valley High Rouva Witt
Televisioelokuvat
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Rooli
1969 The Monk Janice Barnes
Honeymoon with a Stranger Sandra Latham
1970 House on Greenapple Road Marian Ord
1971 My Wives Jane Jane Franklin
Deadly Dream Laurel Hanley
1973 Murdock’s Gang Laura Talbot
1977 Elämän ja kuoleman kellopeli Murder at the World Series Karen Weese
Telethon Elaine Cotten
1979 Mirror, Mirror Millie Gorman
1985 On Our Way Kate Walsh
1998 Pelon otteessa In My Sister's Shadow Kay Connor
Televisio
Vuosi Suomenkielinen nimi Alkuperäinen nimi Jakson nimi Rooli
1964 Tähtiteatteri Bob Hope Presents the Chrysler Theatre "Murder in the First" Carol Hartley
1966 "Dear Deductible" Virginia Ballard
Napoleon Solo The Man from U.N.C.L.E. "The Concrete Overcoat Affair: Part I" Neiti Diketon
"The Concrete Overcoat Affair: Part II"
The Red Skelton Show The Red Skelton Show "Jerk Be Nimble" Daisy June
1968 The Danny Thomas Hour The Danny Thomas Hour "One for My Baby" Liza Merrick
1969 The Red Skelton Show The Red Skelton Show "It’s Better to Have Loved and Lost – Much Better" Daisy June / Clara Appleby
1970 Virginialainen The Virginian "Jenny" Jenny Davis
Bracken’s World Bracken's World "The Anonymous Star" Maggie Morgan
1971 Pelin henki The Name of the Game "The Man Who Killed a Ghost" Glory Bates
1973 Ghost Story Ghost Story "Death’s Head" Carol
Love Story Love Story "Beginner’s Luck" Leonie
1975 Rekkakuskit Movin’ On "Weddin’ Bells" Nina Smith
Columbo Columbo "Forgotten Lady" Grace Wheeler Willis
1978 Lemmenlaiva The Love Boat "Till Death Do Us Part-Maybe" Gail
1979 Seikkailujen saari Fantasy Island "Birthday Party" Carol Gates
1982 "Roller Derby Dolls" Suzanne King
Matt Houston Matt Houston "Who Would Kill Ramona?" Ramona Launders
Tales of the Unexpected Tales of the Unexpected "Light Fingers" Joan Stackpole
1984 "I Like It Here in Wilmington"
1985 Lemmenlaiva The Love Boat "Instinct" Joan Philipps
1986 Starman Starman "Society’s Pet" Antonia Weyburn
1987 Murhasta tuli totta Murder, She Wrote "Doom with a View" Cornelia Montaigne Harper
1989 Pelon rajalla The Twilight Zone "Rendezvous in a Dark Place" Barbara LeMay
1997 Enkelin kosketus Touched by an Angel "Charades" Vera Galser
2001 Eron lait Family Law "The Quality of Mercy" Mary Sawyer

Palkinnot ja palkintoehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot
Vuosi Palkinto Kategoria Elokuva Huomioita
1952 Golden Apple -palkinto Yhteistyökykyisin näyttelijätär
1960
Tähti Hollywood Walk of Famelle Elokuvaurasta Osoitteessa 1777 Vine Street
1961 Golden Globe Paras naissivuosa Psyko
Laurel-palkinto Paras komediallinen roolisuoritus Pepe
1998 Eyegore-palkinto
Palkintoehdokkuudet
Vuosi Palkinto Kategoria Elokuva Huomioita
1960 Laurel-palkinto Paras komediallinen roolisuoritus Kuka oli se nainen?
1961 Oscar-palkinto Paras naissivuosa Psyko
Laurel-palkinto Paras naissivuosa
Suosituin naistähti
1963 Golden Apple -palkinto Yhteistyökykyisin näyttelijätär

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset
Vuosi Nimi Laji
1984 There Really Was a Hollywood Muistelmat
1995 Psycho: Behind the Scenes of the Classic Thriller Faktapohjainen teos
House of Destiny Fiktiivinen romaani
2002 The Dream Factory Fiktiivinen romaani

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Janet Leigh Notable Names Database. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h i j k Janet Leigh Findagrave.com. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
  3. a b c d e f Biography for Janet Leigh Internet Movie Database. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
  4. a b c d Muistot: Janet Leigh Helsingin Sanomat. Viitattu 27.2.2013. (suomeksi)
  5. a b Janet Leigh Allmovie.com. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
  6. a b c d e f g h i j Janet Leigh Hitchcock.com. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
  7. a b c d e f g h Janet Leigh Reelclassics.com. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
  8. Leigh, Janet: There Really Was a Hollywood, s. 6 (1984)
  9. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y JANET LEIGH TCM.com. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
  10. a b c d e f g h i j k l Janet Leigh, Actor Matinee Classics.com. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
  11. A Fairy Tale That Came True: Victor Gunson, The Daily Times, 3. lokakuuta 1946, s. 14
  12. Graham, Sheilah: Hayward And Bacall Bid For Novel, 'Ronnie Harper', The Miami News, 2. joulukuuta 1946, s. 11
  13. Graham, Sheilah: Hayward And Bacall Bid For Novel, 'Ronnie Harper', The Miami News, 2. joulukuuta 1946, s. 11
  14. "Van's Leading Lady Returns to School", Milwaukee Journal Sentinel, 2. maaliskuuta 1947
  15. Graham, Sheilah: "Gadding About Hollywood", Milwaukee Journal Sentinel, 3. elokuuta 1947
  16. MacPherson, Virginia: "MGM Convinces All Except Janet Leigh Of Her Glamor", The Modesto Bee, 22. marraskuuta 1948, s. 20
  17. a b c d Janet Leigh Reelclassics.com. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
  18. Janet Leigh Elonet.fi. Viitattu 27.2.2013. (suomeksi)
  19. a b c Janet Leigh Internet Broadway Database. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
  20. a b c d Psycho actress Janet Leigh dies News, BBC.com. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
  21. a b c d e f g h The Marriages of Tony Curtis Marriage.about.com. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
  22. YouTube.com "1960 Democratic Convention Los Angeles Committee for the Arts"
  23. a b c The Death of Janet Leigh Find a Death. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
  24. Robert Jay Brandt Findagrave.com. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Janet Leigh.