Janet Leigh
| Janet Leigh | |
|---|---|
 Janet Leigh vuonna 1954 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Jeanette Helen Morrison |
| Syntynyt | 6. heinäkuuta 1927 Merced, Kalifornia, Yhdysvallat |
| Kuollut | 3. lokakuuta 2004 (77 vuotta) Beverly Hills, Kalifornia |
| Ammatti | näyttelijä, kirjailija |
| Puoliso |
|
| Lapset |
Kelly Curtis Jamie Lee Curtis |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1946–2004 |
| Merkittävät roolit | |
| Palkinnot | |
|
Parhaan naissivuosan Golden Globe |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Jeanette Helen Morrison[1][2] (6. heinäkuuta 1927 Merced, Kalifornia – 3. lokakuuta 2004 Beverly Hills, Kalifornia), tunnetaan nimellä Janet Leigh, oli yhdysvaltalainen Oscar-ehdokkaana ollut näyttelijä.
Hänet tunnetaan roolistaan Alfred Hitchcockin kauhuelokuvassa Psyko (1960). Leigh’n muita tunnettuja elokuvia ovat Kenen on kosto (1948), Pikku naisia (1949), Teräskannus (1953), Sisareni Eileen (1955), Pahan kosketus (1958) ja Mantshurian kandidaatti (1962). Leigh’n tavaramerkkejä olivat aistillinen figuuri ja syvä, intohimoinen ääni.
Leigh oli naimisissa näyttelijä Tony Curtisin kanssa, ja yhdessä he saivat kaksi lasta, Kelly Curtisin ja Jamie Lee Curtisin. Curtisin jälkeen hän avioitui pörssimeklari Robert Brandtin kanssa; avioliitto kesti Leigh’n kuolemaan saakka. Leigh kuoli 77-vuotiaana verisuonitulehdukseen kotonaan Beverly Hillsissä vuonna 2004.
Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jeanette Helen Morrison syntyi Kalifornian Mercedissä 6. heinäkuuta vuonna 1927 Helen Lita (1909–?, omaa sukua Westergaard) ja vakuutusasiamiehenä ja kiinteistönvälittäjänä työskennelleen Frederick Robert Morrisonin (1907–1961) ainoaksi lapseksi.[3][2][4][5] Jeanette kasvoi Kalifornian Stocktonissa.[6] Helen-äidin vanhemmat olivat Tanskasta tulleita maahanmuuttajia.[7]
Talvella vuonna 1945 entinen näyttelijä Norma Shearer "löysi" Leigh’n.[3][2][5] Shearerin aviomies Irving Thalberg oli toiminut studiojätti Metro-Goldwyn-Mayerin ensimmäisenä tuotantopäällikkönä.[5][6] Shearer näytti kykyjenetsijä ja agentti Lew Wassermanille valokuvan Leigh’stä, missä hän oli lomailemassa Sugar Bowlin hiihtokeskuksessa Kalifornian Nordenissa, missä Leigh’n vanhemmat työskentelivät.[2][8][6] Shearer myöhemmin muisteli, että Leigh’n hymy ja kasvot olivat lumoavimmat, mitä hän oli nähnyt vuosiin ja hänestä oli tuntunut, että hänen täytyisi näyttää Leigh’n kasvoja jollekin studiolla.[6] Leigh jätti yliopiston, kun Wasserman oli taannut hänelle sopimuksen MGM:llä, vaikka Leigh’llä ei ollut kokemusta näyttelemisestä.[5][6] Leigh oli opiskellut yliopistossa musiikkia ja psykologiaa.[6][5][8][9] Leigh opiskeli näyttelemistä draamaopettaja Lillian Burnsin ohjauksessa.[6][10] Leigh allekirjoitti elokuvasopimuksen MGM:n kanssa vuonna 1946.[8]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uran alku ja nousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leigh teki elokuvadebyyttinsä ison budjetin elokuvassa Ystävä vai vihollinen vuonna 1947; elokuvassa Leigh näyttelee Van Johnsonin hahmon ihastettua.[8][9] Kuvausten aikana Leigh’n nimi vaihdettiin ensimmäisen kerran Jeanette Reamesiksi, sitten Janet Leigh’ksi ja lopuksi takaisin hänen syntymänimeksi Jeanette Morrisoniksi, koska "Janet Leigh" muistutti liikaa Vivien Leigh’ä.[11] Johnson ei kuitenkaan pitänyt tästä nimestä ja loppujen lopuksi nimi vaihdettiin takaisin Janet Leigh’ksi.[11] Leigh oli alun perin jättänyt opiskelunsa elokuvauran takia, mutta ilmoittautui iltakouluun Etelä-Kalifornian yliopistoon vuonna 1947.[12]
Välittömästi Ystävä vai vihollinen -elokuvan ensi-illan jälkeen Leigh sai roolin draamaelokuvasta Talven henkäys kesällä 1947, jossa hänen vastanäyttelijöinään ovat Walter Pidgeon ja Deborah Kerr. Ystävä vai vihollinen -elokuvan taloudellisen menestyksen johdosta Leigh ja Johnson kiinnitettiin heidän toiseen yhteistyöelokuvaan The Life of Monty Stratton elokuussa 1947.[13] Elokuvaprojekti lopulta laitettiin jäihin ja julkaistiin vuonna 1949 nimellä Miehen voitto, jossa Johnsonin ja Leigh’n korvasivat James Stewart ja June Allyson. Vuoden 1947 lopussa Leigh sai pääosan Lassie-elokuvaan Lassie voittaa pelon, joka sai ensi-iltansa vuonna 1948. Lassien jälkeen Leigh näytteli musikaalikomediassa Laulan ja nauran ja film noir -draamassa Kenen on kosto. Vuoden 1948 lopussa Leigh’ä kutsuttiin jo "Hollywoodin glamour-tyttö numero yhdeksi", vaikka Leigh tunnettiin kohteliaasta, anteliaasta ja maanläheisestä persoonastaan.[14]
Huippuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1949 Leigh näytteli June Allysonin, Peter Lawfordin, Margaret O'Brienin ja Elizabeth Taylorin kanssa vuoden 1949 Pikku naisia -filmatisoinnissa, joka kuvattiin Technicolor-menetelmällä.[15][8] Pikku naisia -elokuva oli Leighin läpimurto.[8]
Leigh teki 1950-luvulla monia erilaisia elokuvia, joista huomattavin on nimirooli musikaalikomediassa Sisareni Eileen (1955), jossa hänen vastanäyttelijöinään ovat Jack Lemmon, Betty Garrett ja Dick York.[15] Leigh oli ottanut MGM:llä laulutunteja rooliaan varten.[15] Leigh osoittautui monipuoliseksi näyttelijäksi; hän näytteli baseball-komediasta Enkeleitä takapesällä (1951) aina jännittyneeseen westerniin Teräskannus (1953). Vuonna 1954 Leigh näytteli sivuosaa Dean Martinin ja Jerry Lewisin komediassa Toivoton tapaus. Myöhemmin Leigh näytteli Jerry Lewisin kanssa vielä Hurmuri-Jerry -elokuvassa vuonna 1966. Leigh näytteli myös kolmannen aviomiehensä Tony Curtisin kanssa viidessä elokuvassa: Houdini – kahleitten kuningas (1953), Mustan kilven ritari (1954), Viikingit (1958), Täydellinen loma (1958) ja Kuka oli se nainen? (1960).
1950-luvun loppua kohden Leigh alkoi ottaa monimutkaisempia rooleja. Vuonna 1958 Leigh näytteli naispääosaa Orson Wellesin film noir -klassikossa Pahan kosketus (1958). Pahan kosketus -elokuvassa Leigh näyttelee Susan "Susie" Vargasia, joka on ärhäkkä seksuaalisesti latautunut hahmo; Susan Vargasin rooli korvasi ominaisuuksillaan Leigh’n viattoman valkokangaspersoonan.[15]
Leigh’n tunnetuin roolisuoritus on Marion Crane Alfred Hitchcockin jännitys- ja kauhuelokuvaklassikossa Psyko vuodelta 1960.[8] Psyko sai ilmestyessään sekalaisia arvosteluja, mutta nykyään Psyko nauttii kriitikoiden suuresta suosiosta. Psyko menestyi ilmestymisvuonnaan taloudellisesti erinomaisesti.[8] Elokuva oli vuoden 1960 menestyneimpiä elokuvia ja sai neljä Oscar-ehdokkuutta. Nykyään Psyko on elokuvahistorian suurimpia kauhuelokuvaklassikoita ja American Film Institute on valinnut sen kaikkien aikojen jännittävimmäksi elokuvaksi. Psyko on erityisen kuuluisa suihkukohtauksesta, jossa Leigh’n näyttelemä Marion Crane murhataan. Suihkukohtausta pidetään yhtenä elokuvahistorian vaikuttavimpana ja mestarillisimpana kohtauksena Bernard Herrmannin säveltämän vihlovan jousiteeman ansiosta.[8] Leigh voitti roolisuorituksestaan parhaan naissivuosan Golden Globen.[8][9] Lisäksi hän oli ehdokkaana parhaan naissivuosan Oscar-palkintoon, joka jäi hänen ainoaksi.[8][9]
1960-luvulla Leigh näytteli monia naispääosia. Näitä elokuvia ovat muun muassa Mantshurian kandidaatti (1962) Frank Sinatran kanssa, Kaikkien tyttöjen sankari (1963), joka perustuu menestyneeseen Broadway-show’hun ja Helvetissä tavataan, kultaseni (1966). Vuodesta 1964 alkaen Leigh alkoi tehdä vierailurooleja eri televisiosarjoihin.
Loppuvuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1970-luvulla Leigh työskenteli lähinnä television puolella tehden televisioelokuvia ja vierailurooleja televisiosarjoihin. Leigh näytteli muun muassa nimiroolin televisioelokuvassa My Wives Jane (1971) ja sivuosan televisioelokuvassa Elämän ja kuoleman kellopeli (1977).
Vuonna 1975 Leigh näytteli eläköitynyttä Hollywood-laulaja ja -tanssija Grace Wheeler Willisiä Peter Falkin tähdittämässä Columbon jaksossa "Sammunut tähti".[16] Jaksossa nähdään Leigh’stä materiaalia vuoden 1953 elokuvasta Kaksi sydäntä tahdissa. Leigh on tehnyt myös kahden jakson vierailuroolin Napoleon Soloon vuonna 1966. Myöhempiä televisiovierailuja ovat muun muassa Lemmenlaivan kahteen jaksoon vuosina 1978 ja 1985 ja Murhasta tuli totta -rikossarjan jaksoon "Doom with a View" vuonna 1987.
Vuonna 1975 Leigh näytteli naispääosaa Angela Forresterina komedianäytelmässä Murder Among Friends Broadwaylla.[17] Näytelmää esitettiin Biltmore Theatressa 17:n näytöksen ajan.[17] Näytelmä oli saanut ensi-iltansa 28. joulukuuta 1975 ja se suljettiin 10. tammikuuta 1976.[17]
1980-luvulta alkaen Leigh teki vain satunnaisesti elokuvarooleja ja vierailurooleja televisiosarjoihin.[4] Myöhemmällä iällä Leigh esiintyi tyttärensä Jamie Leen tähdittämissä kauhuelokuvissa Usva (1980) ja Halloween H20 (1998).[5]
Leigh työskenteli myös kirjailijana.[8] Hän kirjoitti neljä kirjaa, joista ensimmäinen oli muistelmat There Really Was a Hollywood (1984).[8] There Really Was a Hollywood pääsi New York Timesin bestseller-listalle. Muistelmia seurasivat romaanit House of Destiny (1995) ja The Dream Factory (2002) sekä faktaan pohjautuva Psycho: Behind the Scenes of the Classic Thriller (1995), joka kertoo Psykon kuvauksista.[2][8]
Vuonna 1995 Empire-aikakauslehti valitsi Leigh’n kaikkien aikojen sadan parhaimman näyttelijän joukkoon.[18] Leigh on myös päässyt Empiren kaikkien aikojen seksikkäimpien näyttelijöiden listalle. Toukokuussa vuonna 2004 Total Film -lehti valitsi Leigh’n näyttelemän Marion Cranen kuoleman Psykon suihkukohtauksessa elokuvahistorian parhaimmaksi kuolemaksi.[18]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
15-vuotiaana (esitti olevansa 18-vuotias) Leigh meni vihille 18-vuotiaan John Kenneth Carlislen (1924–1985) kanssa Nevadan Renossa 21. elokuuta vuonna 1942.[8][9] Avioliitto mitätöitiin neljä kuukautta myöhemmin 28. joulukuuta.[9] Leigh meni toisen kerran vihille 18-vuotiaana muusikko Stanley Harold Reamesin (1923–1985) kanssa 5. lokakuuta vuonna 1945, mutta he erosivat neljä vuotta myöhemmin 7. syyskuuta 1949.[2][9]
Leigh meni naimisiin kolmannen kerran näyttelijä Tony Curtisin (1925–2010) kanssa 4. kesäkuuta vuonna 1951 Connecticutin Greenwichissä; avioliitto oli Curtisin ensimmäinen.[2][5][19] He olivat tavanneet vuonna 1950 eräissä juhlissa.[19] He saivat kaksi lasta, tyttäret Kelly Curtisin (s. 17. kesäkuuta 1956)[19][8] ja Jamie Lee Curtisin (s. 22. marraskuuta 1958)[19][8], joista molemmista tuli myöhemmin näyttelijöitä vanhempiensa tapaan.[2][5][8] Ennen tyttäriä Leigh oli saanut keskenmenon vuonna 1954.[19] Avioliitto alkoi horjua, kun Leigh oli löytänyt Curtisin kannabiskätkön.[8] Leigh oli käskenyt Curtisia hävittämään sen lapsien takia.[8] Curtis oli myös myöntänyt, että oli pettänyt Leigh’ä monesti heidän avioliittonsa aikana.[8] Leigh ja Curtis erosivat 14. syyskuuta vuonna 1962 yhdentoista aviovuoden jälkeen.[19][8][9] Heti seuraavana päivänä 15. syyskuuta 1962 Leigh meni neljännen ja viimeisen kerran naimisiin pörssivälittäjä Robert Jay Brandtin (1927–2009) kanssa Las Vegasissa.[19][9] Heidän 42-vuotinen avioliittonsa kesti aina Leighin kuolemaan 2004 asti.[5][19][9]
Leigh nimitettiin kunniatohtoriksi taiteen alalla Pacificin yliopistossa Stocktonissa Kaliforniassa 14. toukokuuta vuonna 2004.[8]
Leigh oli demokraatti. Hän esiintyi Tony Curtisin kanssa vuoden 1960 Democratic National Conventionissa.[20]
Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Janet Leigh kuoli 77-vuotiaana kotonaan tyttärien Kellyn ja Jamie Leen ja Robertin ympäröimänä Kalifornian Beverly Hillsissä sunnuntaina 3. lokakuuta vuonna 2004 kärsittyään sydäninfarktista.[8][2][3][21] Hänen kuolinsyyksi ilmoitettiin vaskuliitti, joka on eräänlainen verisuonitulehdus.[9][2][5][8] Leigh oli kärsinyt verisuonitulehduksesta vuoden verran.[3][18] Kuolemansa aikaan Leigh kärsi kroonisesta neuropaattisesta kivusta, joka aiheutti Leighin oikeaan käteen kuolion.[21][18] Leigh tuhkattiin ja hänen tuhkansa haudattiin Westwood Village Memorial Parkin hautausmaalle Los Angelesin Westwoodin kaupunginosaan.[2][21] Robert Brandt haudattiin vaimonsa viereen kuoltuaan viisi vuotta myöhemmin 82-vuotiaana.[22]
Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Janet Leigh sai 8. helmikuuta vuonna 1960 elokuvaurastaan tähden Hollywood Walk of Famelle Hollywoodiin osoitteeseen 1777 Vine Street.[9][6]
Vuonna 2006 Kalifornian Stockton uudelleennimesi ja omisti keskustan elokuvateatterin ja aukion Leigh’n kunniaksi; aukio ja elokuvateatteri saivat nimen Janet Leigh Plaza. Kesäkuussa vuonna 2010 Pacificin yliopiston kampuksen alueella sijaitseva elokuvateatteri Pacific Theatre uudelleennimettiin Janet Leigh Theatreksi.
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Janet Leighin filmografia
Palkinnot ja ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Palkinnot | ||||
|---|---|---|---|---|
| Vuosi | Palkinto | Kategoria | Elokuva | Huomioita |
| 1952 | Golden Apple | Yhteistyökykyisin näyttelijätär | – | – |
| 1960 | – | – | ||
| Tähti Hollywood Walk of Famelle | Elokuvaurasta | – | Osoitteessa 1777 Vine Street | |
| 1961 | Golden Globe | Paras naissivuosa | Psyko | – |
| Laurel-palkinto | Paras komediallinen roolisuoritus | Pepe | – | |
| 1998 | Eyegore-palkinto | – | – | – |
| Palkintoehdokkuudet | ||||
| Vuosi | Palkinto | Kategoria | Elokuva | Huomioita |
| 1960 | Laurel | Paras komediallinen roolisuoritus | Kuka oli se nainen? | – |
| 1961 | Oscar-palkinto | Paras naissivuosa | Psyko | – |
| Laurel | Paras naissivuosa | – | ||
| Suosituin naistähti | – | – | ||
| 1963 | Golden Apple | Yhteistyökykyisin näyttelijätär | – | – |
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- There Really Was a Hollywood. muistelmat. –, 1984. (englanniksi)
- Psycho: Behind the Scenes of the Classic Thriller. –, 1995. (englanniksi)
- House of Destiny. –, 1995. (englanniksi)
- The Dream Factory. –, 2002. (englanniksi)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: 3. lokakuuta 2021: Tarkistettava 1940-luvun lehtilähteet, pelkkä kopiointi englanninkielisestä Wikipediasta ei riitä. |
- ↑ Janet Leigh Notable Names Database. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Janet Leigh Find a Grave. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d Avola, Pertti: Janet Leigh (muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 10.8.2014. Viitattu 26.7.2013.
- ↑ a b Janet Leigh Allmoviessa (englanniksi). Viitattu 27.2.2013.
- ↑ a b c d e f g h i j Janet Leigh Hitchcock Wiki. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Janet Leigh Reel Classics. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
- ↑ Leigh, Janet: There Really Was a Hollywood, s. 6. muistelmat. –, 1984. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y Janet Leigh TCM. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Janet Leigh, Actor Matinee Classics. Arkistoitu 19.7.2014. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
- ↑ A Fairy Tale That Came True: Victor Gunson, The Daily Times, 3.10.1946, s. 14
- ↑ a b Graham, Sheilah: Hayward And Bacall Bid for Novel, ’Ronnie Harper’. The Miami News, 2.12.1946, s. 11. Miami: –. (englanniksi)
- ↑ "Van’s Leading Lady Returns to School", Milwaukee Journal Sentinel, 2.3.1947
- ↑ Graham, Sheilah: "Gadding About Hollywood", Milwaukee Journal Sentinel, 3.8.1947
- ↑ MacPherson, Virginia: "MGM Convinces All Except Janet Leigh Of Her Glamor", The Modesto Bee, 22.11.1948, s. 20
- ↑ a b c d Janet Leigh Reel Classics. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
- ↑ Janet Leigh Elonetissä. . Viitattu 27.2.2013.
- ↑ a b c Janet Leigh Internet Broadway Database. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d Psycho Actress Janet Leigh Dies BBC News. Lontoo: British Broadcasting Corporation. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h The Marriages of Tony Curtis About. Arkistoitu 29.3.2013. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
- ↑ 1960 Democratic Convention Los Angeles Committee for the Arts YouTube
- ↑ a b c The Death of Janet Leigh Find a Death. Arkistoitu 15.1.2013. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
- ↑ Robert Jay Brandt Find a Grave. Viitattu 27.2.2013. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Janet Leigh Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
